Kisasimme Quattron kanssa viikonloppuna pitkästä aikaa agikisoissa! Viimeisimmästä, ja ainoasta kakkosten startista ehti vierähtää puoli vuotta, ja kisaoikeus kakkosiin saatiin jo reilu vuosi sitten... Kisa-areenana toimi Ojangon uusi halli, johon saatiin tuntumaa jo yksissä treeneissä ennen kisoja. Ne olivatkin ne ainoat treenit kisoja ennen, sillä edellisen kerran ollaan suoritettu rataa ulkokentillä marraskuun vaihteessa. Mutta onneksi Qupsu muisti esteiden oikean suoritustavan tällä kertaa.

Aamu alkoi osaltani rentouttavalla lähes kuuden tunnin työvuorolla ykkösluokkien radalla, jossa sain noukkia karkeasti arvioituna kaksisataa kertaa hihnan maasta ja kuskata sen kentän toiselle puolelle ämpäriin. Puhumattakaan siitä aamuisesta pöydänroudausoperaatiosta Ojangon lumisten ulkokenttien läpi. Tuntui jaloissa jo tuokin ennen Qupan iltapäivän startteja. Suorituksemme aloittanut hyppyrata sujui kaikkea muuta kuin hyvin. Unohdin Qupan kaksi kertaa selkäni taakse, jolloin se ohitti molemmat esteet, lisäksi suoralla tippui yksi rima alas ja Qup oli totaalisen laamaantunut. En tiedä, se edelleen arastelee hieman hallin pohjaa ja on treeneissäkin tavallista hitaampi, mutta myös 60cm hypyt varmasti vaikuttivat asiaan. Mainittakoon, että ei juuri koskaan treenata niin korkeilla! Niin, se hypärin tulos oli jotakin 15 paikkeilla korjailuun kuluneen yliajan ansiosta.
 Toisena ollut agirata sentään meni putkeen, Qupakin pystyi liikkumaan liukkaammin, kun rata ei ollut pelkkää hyppimistä. Muinaiset keppiongelmat ovat ilmeisesti ratkaistu, sillä niin tämän kuin edellisenkin radan kepit sujuivat kivasti. Muurilla Qups kolautti niin pahaenteisesti, luulin jo palikoiden tipahtaneen alas, mutta kuuluttajan puheista kuulin meidän selvinneen maaliin nollaradalla. Tuloslistan tarkempi tutkailu osoitti sen olleen nolla vieläpä hyvällä ajalla (-4.83), mutta sen lisäksi myös LUVAnolla! Ajattelin kakkosiin nousun jälkeen, etten aseta minkäänlaisia tavoitteita enää agilityn suhteen, koska laamalabradorin ei ole mitään mahdollisuutta pärjätä enää, ja sitä rataa. Mutta ehkä sitä voisi kisailla muutaman muunkin startin tänä vuonna, kun kerran ollaan jo askeleen lähempänä kolmosia! 

Qupan nollaradan video:

Quattro agiLUVA from Wilkku on Vimeo.

Käytiin hyödyntämässä loppiaisena vapaa hallivuoro tokoilun parissa. Sain tällä kertaa jopa suunniteltua treenit etukäteen, niin homma ei mennyt niin sähläämiseksi! Sen verran laiska tosin olin, että treenailin koirien kanssa samoja juttuja samanlaisin variaatioin, sillä en jaksanut suunnitella treeniä kahteen otteeseen...
   Aloitettiin Qupan kanssa ruudulla. Hallissa ei saanut täyttä koemittaa, joten hyödynsin agisiivekkeitä ja pistin Qupsun kiertämään niitä muutaman kerran, josta vauhdilla ruutuun. Skipattiin siis merkki tällä kertaa kokonaan. Qupsun mielestä tuo oli varsin hauskaa, se oli nopea ja haki vielä oikeaa paikkaa ruudussa alustalla ja ilman. Tosin tällä kertaa ei ollut mahdollisuutta juosta ruudun läpi vahingossa, sillä se oli melkein seinässä kiinni. Heh, ongelman sai eliminoita aika kätevästi tuolla kertaa. :) Unan ruudut oli myös huisin päteviä. Tein sen kanssa myös lähetyksen siivekkeen kautta kierrättämällä ja se sai pentuun vauhtia. Sen ruutuunmeno tuntuu vielä hitaahkolta, mutta Quattrolla oli muistaakseni sama ongelma, joka parani varmuuden myötä. Viimeiset lähetykset annoin Ulpun itse tarjota ruutua ja oikeaa paikkaa ilman kosketuslätkää, mitkä myöskin kahdesta suunnasta mallikkaita.
   Sitten luoksetuloja agilityputken avulla. Qupsun seisomiset oli napakoita, mutta maahan se voisi tippua nopeamminkin. Sillä oli kuitenkin ihanan hassu virne naamalla, kun tehtiin tokoa ja silti sai juosta putken läpi, varmaan järkytti Qupsun yksinkertaista maailmaa laajemminkin. Unakin teki luoksaria agiputkella. Se sinkosi jo kaukaa putkeen, joten pystyi ottamaan kunnolla etäisyyttä! Mutta, pentu tarjosi seisomisissa istumista! Ekana tuli mieleen, josko se olisi sekoittanut kakejen istumaannousun käsimerkin luoksarin pysäytykseen, sillä ollaan tehty kakeja moninkertaisesti luoksetuloihin verrattuna viime aikoina. Muutaman taakse heitetyn lelun jälkeen homma kuitenkin alkoi sujumaan.
   Qupalle loppuun vielä kokeenomaisia seuruun alkuja, joista palkkasin parin ekan askeleen jälkeen. Viidestä toistosta neljä meni putkeen, yhden kerran Qup oli ihan kuutamolla ja lähti haahuillen mun mukaan. Qupsun ilmeestä päätellen hallin matossa oli joku karmaiseva haju juuri siinä, koska se kimposi äkkiä kauemmas vapautuksen jälkeen!
    Loppuun pennun kanssa minimalistiset agitreenit hypyn ja putken voimin. Tehtiin takaaleikkauksia, saksalaista ja twistiä, ja Un säntäili hullun lailla esteille, vaikka sen kieli roikkui jo pitkällä tunnin tokojen jälkeen. Viimeiseksi erehdyin tekemään puomin, joka ei mennyt ihan putkeen... Ojangossa eka kerta uudella puomilla on Unalle vähän jännä, mutta jo toisella kertaa se uskaltaa juosta puomin läpi. Hallin puomi oli ilmeisesti kuitenkin superkauhea, sillä Ulpu kauhistui totaalisesti ylösmenon jälkeen! En halunnut antaa periksi, kun Ulpu oli kiipeämässä sylkkyyn, vaan talutin sen apparin kanssa puomin läpi. Ei se kovin traumaattiselta vaikuttanut sen jälkeen, vaikka korkealla huimasi kovasti. :)

Jatkettiin hallitreeniteemalla maanantaina seuran uudessa agihallissa! Jättimäinen viiden treenikentän halli oli aika hieno, ja kiva päästä testaamaan hallia talkoiden jälkeen. Qup ehkä vähän arkaili uutta alustaa, sillä se oli vähän tahmeasti liikkuva. Itse rata onnistui hyvin, kepeissä ei ongelmaa, vaikka otin etumatkaa valssiin/jättäydyin taaemmas ja kontaktikin jees. Qupa kääntyi hirmuisen tiukasti pienet käännökset, siis hyvä vaan, paitsi että se tuli jo niin tiukasti, että rimat heiluivat uhkaavasti käännöskohdissa.

Se vakituinen tokotreenivuoro hallissa olisi kyllä näillä kinoksilla ihan kiva. Aletaan jo lähennellä sitä viime vuoden probleemaa treenikentistä, kun valaistulle lähikentälle ilmestyi lumikinosten seuraksi jo luistelujää. Onneksi treenaamisella ei ole mikään kiire: näillä leveyspiireillä hallikokeet ovat melkoisen haluttuja, joten paikan saaminen olisi silkkaa tuuria. Tai no, sille treenaamiselle tulee kiire, jos onnistun saamaan peruutuspaikan tämän kuun kokeeseen!

Ehkä voisi taas pohtia menneitä ja suunnitella tulevaa. Ekat kuukaudet viime vuonna nautittiin lumesta ja huipuista ulkoilusäistä, treenailtinkin siinä sivussa. Vuoden eka startti venyi toukokuuhun, jolloin molemmat koirat vierailivat tokokehän sisällä. Una debytoi kisauransa alokasluokan ykkösellä, muistan edelleen kuinka muuten kivasti menneen kokeen jälkeen Ulpu nollaa hypyn moikkaamalla liikkuria, mutta mitäpä pienistä. Quattro taasen debytoi erikoisvoittajan kakkosella, ja kakkosia tuntui riittävän viime vuoteen...
  
Qupsun kanssa treenattiin vähän vääräntyylisesti, -mallisesti ja muutenkin tyhmästi pitkälle syksyyn, ennen kuin sain oikeasti jotakin järkeä touhuun ja (toivottavasti) kehittäviä harjoituksia aikaiseksi. Loin pitkälti Qupalle rutiinia esim. ohjattuun ja liikkuroitu tilanne kokeessa olikin sitten aivan muuta. Mutta kokeessa nähdään, onko treenit tuottaneet oikeasti mitään tulosta. Kauteen mahtui kuitenkin muutama kiva koe ja yksi ykkönenkin Oulun reissulta nuorten toko sm-kullan kera.

Unankin vuosi oli tokopainotteinen, sillä kisattiin myös avoimessa. Kokeissa sattui ja tapahtui, noutokapula palautui useampaan otteeseen tuomarin makuun väärinpäin tai väärään paikkaan, kuin myös pentu tykkäsi leikkiä kengurua kehässä. Syksyn kolme AVO1-tulosta takasivat Unulle TK2-tittelin, mutta pennuksikin kutsutun elukan pentumaisuus sai vallan useimmiten. En koe, että se olisi kärsinyt moisesta määrästä kisoja, päinvastoin sillä oli aina niiin hauskaa kehässä, mutta sen puolitoistavuotias aivokapasiteetti kaipaa vielä roimasti kehitystä. Jos se näyttääkin pentumaiselta, niin se myös tuntuu siltä.
 
Heinäkuussa käytiin vuoden ainoa agistartti Qupan kanssa kakkosissa, mutta asia olisi tarkoitus korjata tämän vuoden puolella! Kauden treenit veivät osaamistasoa eteenpäin huimasti, vaikkei kisoissa käytykään asiaa testaamassa. Unan kanssa treenailtiin agilityn alkeita tiheämmällä tahdilla loppukeväästä suoritettujen luustokuvien jälkeen, jotka vahvistivat eläimen olevan loistokunnossa. Pikkukiituri rakastaa agikentällä hengaamista ja tänä keväänä suunnitelmissa olisi päästä ohjattuihin treeneihin.

Ulpukan kanssa treenattiin kesä ja syksy taippareihin säännöllisen epäsäännöllisesti ja käytiin suorittamassa ne hyväksytysti lokakuun puolella. Qupsu puolestaan haki dameja silloin tällöin ilman tulospaineita. :)
Vuoden leireilyt jäivät kevään labbisten tokoleiriin, mutta vierailtiin kivoilla muutaman päivän reissuilla niin Oulussa, kuin Unan kasvattajan luona ja kaverin mökillä.
 
Ensi vuonna, tai siis tänä vuonna, suunnitelmissa on saada Qupsusta näyttelyä vaille tokovalio, ja pyrkiä tasoa vastaaviin ja mahdollisimman hyviin kisasuorituksiin. Voisi myös piipahtaa noutajien ja/tai labbisten tokomestaruuskokeissa kisaamassa ja tavoittelemassa jompaa kumpaa titteliä. Lisäksi agin kakkosluokassa täytyy kisata, tavoitteena useammin kuin kuluneena vuonna.

Unan tavoitteena on tokosta VOI1 ja suurella kysymysmerkillä erikoisvoittajan korkkaaminen, riippunee täysin siitä, kuinka usein ehditään treenaamaan ja mihin suuntaan treenit sujuvat. Lisäksi Ulpun kanssa olisi tarkoitus treenata ahkerammin NOMEa, debytoida alokasluokka ja mielellään saada tuloskin. Keväällä toivottavasti päästään agiryhmään treenaamaan ja kasvattamaan varmuutta senkin lajin parissa. Joka vuosi olen myös vannonut BHkokeen läpikäymistä, ehkä sen siis voisi suorittaa Qupan tai Unan kanssa, jos oikein innostun, niin miksei molempien. Saahan nähdä.
 
Talven ensimmäinen kunnon lumipeite satoi vihdoin meillekin, joten uskokaa tai älkää - postauksen kuvat ovat ikuistettu tänä vuonna!

Maailman kamalin joulukuu! Pimeää, harmaata ja VESIsadetta, ihan mälsää. Aika tai valo ei riitä mihinkään, arki-iltojen lenkit tai treenit kavereiden seurassa ovat olleet hyllytettyinä jo useamman viikon, kun joka paikassa on pilkkopimeää. Kamerakaan ei ole nähnyt päivänvaloa sitten itsenäysyyspäivän, silloinkin täytyi vain pikaisesti ikuistaa vuoden ensimmäinen rännän peittämä maa. Onneksi kohta alkaa loma ja on aikaa kuvata valosankin aikaan! Tokon parissa ollaan jatkettu edelleen ja Qupan EVLtaso vaikuttaa niin kivalta, että tahtoisin jo kisaamaan! Kyselinkin jo paikkaa vuoden ekoihin kisoihin, mutta eipä mahduttu mukaan. Ulpukka taasen, no sen varalle on suuria suunnitelmia, mutta kisapaikat on vielä varaamatta.

Messarikin meni jo ohi, lauantai kului shoppailun ja tokokokeen analysoinnin merkeissä. Toisaalta kadun, ettei ilmoittanut Quattroa kisaamaan, sillä esimerkiksi ruutu ja ohjattu suoritettiin aidatussa kehässä, jolloin Qupsullakaan ei olisi ollut mahdollisuutta ajautua kehästä ulos etsimään ohjatun kapuloita! Toisaalta, tiukka maajoukkuekarsintakokeen arvostelu olisi syönyt meiltä pisteitä, sillä pilkunviilausprojekti on pahasti kesken...
 Una piipahti ovien sisäpuolella sunnuntaina. Pentu ei suinkaan päässyt näyttelykehään hauskuttamaan näyttelyihmisiä, vaan osallistui putkikisaan. Rata koostui pelkistä agilityputkista, joten se oli varmaan putkihullulle kuin lottovoitto. Liukas matto vain jarrutti menoa ja Unu ei tykittänyt täysiä, mutta kovaa. :) Muutenkin se käyttäytyi mallikelpoisesti parituntisen messarikierroksen ajan hötkyilemättä muiden koirien luokse. Mukaan Unalle tarttui muutama söpö kesäpanta sekä vaaleanpunainen noutajatalutin (tottakai!) ja Qupsu sai tuliaisiksi nameja. Niitä kaikkia kananpaloja ja koirankeksinäytteitä survoessa kotona kaappiin vastaan tuli pussillinen poronsarvia. Ne ovat osoittautuneet koirien keskuudessa ihan huipuiksi! Lattialla on lojunut jo useamman viikon muutama poronsarvi, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä, mutta kuluneet vain muutaman sentin. Jopa Qupa on innostunut syömään niitä, vaikka sen kärsivällisyys yleensä loppuu muutaman minuutin sisällä, jos luusta ei irtoa syötävää. Ainoa ongelma, mikä kahdesta luusta on koitunut: pikkuriiviö-Una käy aina tilaisuuden tullen varastamassa poronsarven Qupan suusta, vaikka sillä olisi vieressä omakin. Sen mielestä Qupsun on aina parempi! Ja Qup ei sano rikolliselle mitään, etsii itselleen toisen sarven ja jatkaa sen syömistä. Jonka Una sitten taas varastaa, Qup etsii toisen, ja niin edelleen.

Me ollaan treenattu! Käytiin viime viikolla Ojangossa yksi päivä Linnun ja koirien kanssa tekemässä pientä ratatreeniä. Rata valikoitui 'pentujen' taitotason mukaan ja Unan kontaktit ovat vielä siinä vaiheessa, että niille ei kannata kruisailla putkesta tuhatta ja sataa, mikäli tahtoo onnistuneen oloisen suorituksen. Tehtiin aika lälly putki-hyppyrata, joka ei Qupalle ja Valtsulle tarjonnut suurta haastetta matalista rimoista puhumattakaan, mutta kivaa niilläkin oli. Unan kanssa tein rataa useammassa pätkässä, joista ekan pätkän video on alempana. Ekassa pätkässä ei ollut suurta ongelmaa, mutta toisen pätkän hyppyohjauksessa olin auttamatta myöhässä. Koitan saada siitäkin pätkästä videon piakkoin esille, mutta tuntui jo ohjatessa, etten liikkunut ihan samalla galaksilla Ulpukan seurassa. Toki olemme tehneet aika vähän tämän kaltaista, mutta kolmoshypylle saaminen oli työn ja tuskan takana. Un ei vielä lue niin hyvin mun ohjausta, että olisi kääntynyt muitta mutkitta hypylle, mutta kyllä se pari kertaa onnistui... Qupsu kääntyi hypylle melko pienestä kädenliikkeestä, joten kokemus auttaa. Qupsun kanssa meno tuntui ihan hölkkäilyltä Ulpun perässä juoksemiseen verrattuna, se on aika vikkelä!
 

Viime viikolla käytiin myös tokoilemassa Viikissä ällössä sadesumussa Tuulin ja Sallin kanssa. Treenattiin koirat vuoronperään läpi, joten toimittiin toisillemme liikkureina ja häiriöinä. Qupa aloitti liikkuroidulla ohjatulla, se oli muistaakseni ihan kiva ekasta kerrasta lähtien. Merkille menon asenne on muuttunut palkkauksen myötä parempaan, se ei ole enää niin pakkopullaa. :) Ohjatussa Qupsu on ruennut possuilemaan ja painumaan päinvastaiseen suuntaan, minne osoitan, mutta en saanut sitä tuolloin esille.
 Qupan ruututreenikin meni putkeen. Tuuli huuteli häiriönä käskyjä maan ja taivaan väliltä, kutsui Qupaa luokse ja heitteli leluja sekä noutokapuloita ruudun ympärillä. Mutta Qupsutin ei narahtanut!! Kerran se painui ruudussa maihin Tuulin käskyllä, mutta muuten jätti käskyt noteeraamatta. Häiriötreeni toimi Qupalle taas niiin hyvin, sillä siitä näki selvästi, kuinka keskittyminen oli huipussa!
 Unu oli ihan hassulla tuulella, se kävi varastamassa kentän laidalta noutokapulan pariin kertaan ja karkasi merkille tuon tuosta, jos en tehnyt sen kanssa mitään. Se ainakin osaa tarjota. :) Un teki VOIluoksaria (alkaa näyttää hyvältä!), ruutuja sekä seuraamista. Seuraamisen paikka on siirtynyt ehkä jo vähän taaemmas, hyvä niin, ja ruutukin on kivassa vaiheessa.

Ylläri, tokoiltiin tänäänkin Tuulin ja Sallin seurassa! Kerrankin oli vielä toivoa saada kuvia, joten kuvailtiin elukoiden treenit. Alunperin suunnittelin videopainotteista treeniä, mutta muistikortilta löytyikin vain kuvia...
 Qupsulle ohjattua jälleen liikkuroituna, se ei muka nähnyt merkkiä, mutta noudot suoraviivaisia jälleen. Ruutu oli peruskauraa, merkkikin löytyi, ja pikkupätkät seuraamista ja kakeja onnistui. Varsin kiva treeni jälleen, Qn kanssa on niin kiva treenata! 
  Una odotteli tolpassa Qupan vuoron ajan ja oli jälleen täynnä virtaa katsottuaan, kun Qup rallattelee kentällä lelulla. Aloitettiin ohjatun suunnilla. Jätin pikkuisen merkin taakse ja pyysin hakemaan oikeaa, se nappaa merkin suuhunsa! Toisella kerralla sama meinaa uusiutua, mutta penska älyää kapulan vihdoin, kun huudan jo eitä. Sen jälkeen homma alkoi sujumaan! Un teki vielä kierroksen ruutua, ei ongelmaa, sekä tunnaria nurmella. Tällä kertaa se malttoi käyttää nenäänsä - toisin kuin joskus yhtä korkeassa vireessä. Pätevä apina! Ulpu oli myös taasen ihanalla energiapuputuulella, se on ihan hassu!

 
  ruokaa!

 
 
 
  taas ruokaa!

 
  ei näin!

 
 
  ruutuuun!

 

En ymmärrä miten voi olla jo marraskuun puoliväli! Kuten ehkä blogin päivitystahdista on saattanut päätellä, viime aikoina on pitänyt kiirettä. Loka- ja marraskuu ovat vilahtaneet huomaamatta melkein ohi ja pimeys alkaa tympimään päivä päivältä. Mutta tämä on ollut yksi niistä harvoista syksyistä, jolloin valonpuute ei ole iskenyt vahvasti päin naamaa. Ainakin alkusyksystä valoa riitti pidempään kuin muistinkaan ja ilmatkin ovat kaiketi olleet kuivia. Tai sitten muistan ihan väärin, ehkä valonpuute ei tunnu niin raskaalta, nyt kun ei ehdi nähdä sitä ollenkaan... Kaiholla muistellen niitä kesäyön lenkkejä Haltialassa, ei sinne ole kuin puol vuotta vielä! Mutta onneksi ensilumi ei ole satanut vielä, sekin on pelastanut osan syksystä. Loska, pimeys ja hiihtäjät ovat kieltämättä tämän vuodenajan pahin yhtälö.

Kiireestä huolimatta tavattiin Ulpukan sisko-Inestä pitkään aikaan ja ehdittiin Qupsuttimen kanssa yksi päivä käydä moikkaamassa lehmiä ja kuvata videopätkä, missä pikku-Qupa harjoittelee seuraamisen alkeita (ja minä oikeasta kohdasta palkkaamista). Tokoiltiin jo muutama viikko sitten porukalla ja molemmat koirat saivat tuomioksi "nehän edistää ja poikittaa ihan kybällä!!", joten ollaan keskitytty perusasentoihin ja pieniin seuraamispätkiin. Kaikkein vaikeinta mulle on palkata koirat tarpeeksi takaa, sillä en edes tiennyt niiden edistävän niin pahasti. Mutta onneksi se valkeni vihdoin! Qupsutin EVL-paketti on pysynyt kisatauosta huolimatta kaiketi suurinpiirtein koossa ja Unan voivoi paranee kerta kerralta. Mitään problemoja vompatille en ole saanut vielä aikaiseksi, joten kaikki on toistaiseksi vielä hyvin.

Ojankoreissut ovat olleet jäädytettyinä jo liian pitkän aikaa... Ohjatut treenit loppuivat jo kuukausi sitten ja halli valmistuu hitaasti (mutta varmasti olettaisin) ja syysflunssa piti minut sängynpohjalla koko viime viikonlopun. Alkuviikon juoksulenkit eivät tuskin edistäneet paranemista, mutta flunssa-minä -taistelu päättyi onneksi mun hyväksi!

Tänään Una oli suorittanut pienen elämänsä suurimman tuhotyön yksinollessaan. Siihen on jo tottunut, että Ulpu nyplää pehmoleluista pumpuleita ulos joka päivä, mutta tällä kertaa ovelta löytyy puoliksi syöty kenkä! Yksi nahkakenkä upposi eläimen hampaisiin kesällä sen jäädessä syömään luuta kengän päälle, mutta tällä kertaa Ulpu oli hakenut kengän eteisestä jyrsittäväksi. Useammat ovat toki tottuneet paljon pahempaan, mutta meillä kumpikaan koira ei ole ikinä tuhonnut mitään. Siksi se tuntuukin niin oudolta!

Hupsistakeikkaa. Päivityskin tulee vähän myöhässä, mutta sain tosiaan jo joku kuukausi takaperin varattua Unalle tokokoepaikan Kirkkonummelle viime lauantaille. Ilmeisesti tuon seuran hallikokeet ovat melkoisen suosittuja ja olen muutaman kerran turhaan yrittänyt päästä, mutta tällä kertaa vihdoin nappasi! Viime kokeessa Una (tai kaiketi täytyy sanoa että me) sikaili jonkin verran ja muistin vasta edellisenä iltana, että Unskihan pelleili noutokapulallakin ihan urakalla - enkä edes ollut treenannut sitä kokeen jälkeen!
 Tuomarina ky-ky-ky-kylmässä hallissa toimi Ossi Harjula, jonka tuomaroinnista jäi tosi kiva fiilis, harvoin olen ollut kokeessa, jossa tuomari tuttavallisesti vitsailee. :)

Paikallamakuu 10 Hiukan jännitti, kun penska oli ensinnäkin ekaa kertaa hallissa ja sen lisäksi näki, kun katoan ovesta ulos. Mutta ei sillä ole mitään ongelmaa ollut, joten ehkei tuo nyt niin omituinen tilanne ollutkaan.

Me kisattiin vasta vikoina, mutta silti tuli kiire... Una oli autossa odottamassa vuoroaan ja sainkin sitten juosta suoraan autolta sen kanssa kehänauhan sisäpuolelle. Suunnittelin alunperin, että pistän sen seinään kiinni odottamaan ennen kehää ja seurautan sen sitten kehään, jotta olisin saanut seuraamisen vähemmän kaaoottiseksi. Mutta tuo juokseminen taisi vain villitä Ulpukkaa ennestään, ja tulipa todettua, ettei sitä tarvitse pahemmin viritellä ennen koesuoritusta.

Seuraaminen 8 Hyi, koeseuraaminen pääsee suurennuslasin alle. Ulpukka liisteröityi jo ekalla askeleella jalkaan kiinni ja poikitti törkeästi. Jonkun perusasennon kohdalla se taas loikkasi mua vasten häntä vimmatusti takoen. Ihan kiva juu, että Unalla pysyi kontakti koko ajan ja se seurasi iloisesti, mutta kaikki muu olikin pielessä.
Maahanmeno 9 Mun mielestä se painui nopeasti alas, mutta ilmeisesti ei ollutkaan niin salama.
Luoksetulo 5 Una! Se pieni sika ei muka kuullut ekaa käskyä ja istui paikallaan kuin tatti. Sääntökirjan tarkempi tutkailu osoitti, että tästä lähti jo 4 pinnaa taivaan tuuliin. Toisella käskyllä Una ampaisi matkaan sellaisella vauhdilla, että ihan hirvitti, saanko sitä pysähtymään. Pysähdys kuitenkin hyvä, mutta perusasentoon possu tuli ensin seisomaan ja vasta toisella käskyllä hidas istuminen. Tässä vaiheessa mieleen hiipi ajatus, että tässä kokeessa koira taitaakin viedä ohjaajaa 6-0...
Seisominen 9½
Nouto 8 Penska piti taas hauskaa koko rahan edestä! Kapulalle se hosui taas tuhatta ja sataa - mutta sai napattua kapulan siististi ja vielä keskeltä kiinni. Paluumatkan kiireessä se kuitenkin pääsi tipahtamaan, mutta Un viattomasti poimi sen mukaansa ja toi sivulle.
Kaket 10 Eläin tsemppasi bravuurinsa kohdalla.
Hyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
AVO1 173p sij. 2/6 TK2

Huh, tämä oli sarjassamme kokeita, joita ei halua kokea uudestaan. Kieltämättä luoksetulon kohdalla tuli fiilis, että nuori nainen koittaa huijata minua tietäen varsin hyvin, että kokeessa ei ole varaa ärähdellä huonosta seuraamisesta tahi perusasennoista. Liikkeet Una onneksi teki iloisesti ja vapautuksen jälkeen loikkasi halaamaan mua virne naamalla. :) Se on vielä niiin pentu! Ehkä osan virheistä voi laittaa Unan nuoruudenkin piikkiin ja toisaalta parempi näin, että se tykkää olla kehässä ja työskennellä mun kanssa, kuin että se olisi tylsä ja vakava  puolitoistavuotias.
 Ykkösen lisäksi Una aloitti myös tittelirivistönsä kasvattamisen, näin alkuun vaatimattomasti TK2-tittelillä. Josko joskus se TVAkin ;) Mutta seuraavaksi kisaillaan sitten voittajaluokassa!

Pahimpien koulukiireiden helpottaessa on aikaa vihdoinkin kirjoitella kuulumisia! Hengailtiin viime viikon tiistaina Haltialassa Tuulin ja tiibetinterrieri Sallin kanssa, kun koulu lahjoi meitä ilmaisella vapaapäivällä. Mut se ei ollut mikään ihme, että vapaapäivänä tuli vettä kuin saavista kaatamalla paikoitellen... Kaikesta märkyydestä huolimatta jaksettiin tarpoa ihanan hiljaisia metsäpolkuja lähemmäs viisi tuntia, eksyä muutaman kerran (mä olen aina ollut niin varma, että tunnen tuon metsäpläntin kuin omat taskuni!) mutta lopulta vettä litisevät lenkkarit pakottivat kääntymään kotia kohti. Lisäripauksen eksotiikkaa reissuun toi kahden yltä päältä kuraisen labradorin kanssa matkustaminen iltapäivän ruuhkajunassa. Ei se minua haitannut, mutta säälin niitä samaan vaununvälikköön ahtautuneita vaaleavaatteisia kanssamatkustajia. Mutta toisaalta, luulisi että niiden koirattomien olisi helpompi ahtautua muutamalle tyhjälle paikalle keskelle junavaunua kuin minun kahden koiran kanssa.

Käväistiin samalla kokoonpanolla myös Ojangossa yksi päivä. Myös Ulpukka pääsi pitkästä aikaa kiitämään, yleensä Qupsun maanantaitreenien aikaan kaikki kentät ovat täynnä, joten penska ei ole päässyt harjoittelemaan niin usein. Rakennettiin Sallille ja Unalle oma ratansa, jonka löysin joskus netistä ja Qupsu sai tehdä omaa radanpätkäänsä, joka helpotettuna soveltui myös junioreille. Me tehtiin samaa radanpätkää Qupsun kanssa myös treeneissä yksi kerta, ja se oli varsin mainio kolmen putken härdelli, jossa joutui vähän katsomaan, minne koiran ohjaa. Ja samasta radasta sai kivan helpotetun version myös Unalle ja Sallille.

 
 
 
 



Agin lisäksi ollaan kulutettu myös tokokenttiä. Quattro on päässyt treenaamaan liikkurin alaisuudessa ja alan nyt vasta tajuamaan, kuinka tärkeää on treenata jonkun liikkuroidessa ja käskyttäessä! Qupalla on tullut ohjatussa esiin se, että se ampaisee merkin ohi ihan pokkana, jos liikkuri vie kapulat taikka liikkurin huudellessa käskyjä Qup tottelee niitä kuin vettä vaan. Huomaa, kuinka se tosiaan ei ole treenannut liikkurin tai häiriön kera. Qup oli ihan hassu, kun sitä koitettiin hämätä kaikenmaailman sanoilla, ilme kertoi, ettei saisi tehdä mitään, mutta kun pienen koiran aivot eivät toimineet ihan samalla vauhdilla. :) Mutta häiriötreeni on enemmän kuin hyväksi meille molemmille.

Tänään treenattiin myös (sateessa ylläri!) Mariian ja Mariian valtaisan hoitokoiralauman kanssa. Quattro pääsi tekemään luoksetuloja ruokakuppipalkkojen avulla ja yhden kierroksen tunnaria, kunnes pääsi loikoilemaan sateensuojaan. Una kastui vähän enemmälti, sen listalla oli kokeenomaisen suorituksen lisäksi myös luoksaria ja kakeja. Ulpun koetyöskentelyssä on parantamisen varaa, en tykkää lainkaan, että se haaveilee superpalkkaansa ja yliyrittää seuraamisen aikana. Kuurina tähän olen tehnyt liikkeitä putkeen lelupalkalla, joka ei saa aikaan niin suurta sikailua kuin siankorva, ja on toiminut tähän mennessä varsin hyvin.

 
 Quattron tämänpäiväinen tyttöhaaremi: auspai Muru, Una, xrotu Hani sekä auspai Eevi

 Loppuun vielä viikonlopun agivideot:

Gilda ja Una - tytär on näköjään perinyt äitinsä ulkonäön!

Noutokapula vaihtui varikseen Unan kanssa tänä viikonloppuna, kun suunnattiin perjantaina Pomarkkuun lauantain taipparistarttia varten. Paikan päällä nähtiin Unan äippä ja muutama sukulaissielu omistajineen, kuin myös Qupsuttimen Sulo-veikka.
  Olin henkisesti jo valmistautunut, ettei tämä tulisi olemaan Unan viimeinen startti NOU-puolella, mutta kuinkas kävikään. Meidänhän piti startata taippareissa jo kesällä, mutta päätin lunastaa lupauksen nyt syksymmällä - meni syteen tai saveen. Tosin kohmeisena lauantaiaamuna lämpömittarin näyttäessä +5, kaduin ettei oltukaan kisattu kesätaippareissa aurinkorasvat naamalla. Mutta ilma muuttui varsin aurinkoiseksi ja ajankohtaan nähden lämpimäksi loppupäivästä. Pitemmittä puheitta, tässä tuomarina toimineen Ari Huttusen koeselostus:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Ystävällinen noutaja
2. Uimahalu: Menee reippaasti veteen ja ui mielellään
3. Hakuinto: Kohtalaisen innokasta hakutyötä
4. Noutohalu: Spontaanit ylösotot
5. Nouto-ote: Pehmeät otteet
6. Palauttaminen: Ohjaajalle
7. Reagointi laukaukseen: Rauhallinen ja tarkkaavainen
8. Itseluottamus ja aloitekyky: Jäljestää itsenäisesti kanille
9. Yhteistyö: Melko hyvässä yhteistyössä
10. Yleisvaikutelma: Pirteä nuorehko narttu, joka helposti selviää kokeen tehtävistä osoittaen hyviä taipumuksia.

Vesityö sujui Ulpukalta ongelmitta, eikä laukauskaan ihmetyttänyt, vaikkei se ole pahemmin kuullut niitä. Itseäni eniten jännitti hakuruutu, mutta Una yllätti ja teki yhden elämänsä hienoimman hakutyön. Koira ei palautunut kertaakaan tyhjänä takaisin ja näytti siltä, että tietää mitä tekee! Ruudusta palautui vauhdilla neljä varista, jonka jälkeen tuomari pyysi kytkemään koiran ja toivotti tervetulleeksi jäljelle. Jälkikin sujui ongelmitta, ylpeä Una palasi pupu suussa metsästä vauhdikkaasti En olisi kyllä vielä keväällä uskonut Ulpun olevan neljän kuukauden päästä näin pätevä! Erityisesti olen tyytyväinen sen superhienoon hakutyöhön, jota myös tuomari ja katsojat kehuivat yhdeksi ryhmän parhaista. :)

 
Sairaslomalaisen elämään on kuulunut kaikkea hauskaa!

Pientä lisäjännitystä matkalle aiheutti Qupsun yksi hammas, huomattiin alkuviikosta sen olleen lohjennut. Todennäköisesti se oli lohjennut tennispallolla pelaillessa tai kopitellessa parin viime viikon aikana, sillä hampaasta puuttui selvästi palanen ja ydin oli näkyvillä. Onneksi saatiin eläinlääkärille aika muutaman päivän sisään, missä todettiin, että hammas täytynee poistaa. Se ei lähtenyt helposti vetämällä pois, vaan jouduttiin vielä leikkaamaankin. Onneksi tyhjä reikä Qupsun hammasrivistössä parani nopsasti ja päästiin lähtemään reissuun! Mutta sille ressukalle tuntuu sattuvan ja tapahtuvan koko ajan jotakin.

Kyseessä oli kuvasta katsottuna pienistä ylähampaista kaikkein oikeammalla oleva hammas.