Vietin viime viikolla koeviikkoa, joten aikaa olisi ollut vaikka mihin! Suunnittelin, että tapaisin koirien kera ainakin koirakavereita ja -tuttuja, kävisin Haltialassa hiihtäjien tappavista katseista huolimatta ja kaikkea muuta hauskaa, mutta suunnitelmat peruuntuivatkin, kun Una sai kennelyskän. Sinänsä hyvä, ettei se joutunut kahdeksan tunnin päiviä pahimman köhänsä aikana olemaan yksin kotona, mutta kerrankin oltaisiin ehditty tehdä jotakin valoisan aikaankin. Jo lähes pari viikkoa sitten alkanut köhä ei kestänyt pahana kuin muutaman päivän, mutta Una oli totaalilevossa viime viikonloppuun saakka. Tartunnan alkuperää ei tarvinnut kauempaa miettiä: lähipelloilla on sairastunut kymmenkunta koiraa, ja vaikka Ulpu ei olekaan kenenkään tuntemattoman kanssa ollut nenäkontaktissa, on tauti päässyt pomppaamaan. Emme tosin tainneet olla ainoita pääkaupunkiseudullakaan, mikäli on tuttujen koirablogeja ja tarinoita uskominen. Jo usemman kerran kennelyskän sairastaneeseen Qupsuun tauti ei ole ainakaan tähän mennessä tarttunut, luulisi, että se olisi jo parin viikon aikana tarttunut, jos on tarttuakseen.

 
Onneksi Una parantui yskästä kohtuullisen nopeasti ilman lääkkeitä, joten siirtyminen normaalielämään on voinut alkaa. Remmilenkit korttelin ympäri keräsivätkin pikkuiseen valtavan energiamäärän, joka purkautui välillä niin lapasessa kuin hihnassa roikkumisena. Normaaliin arkeen paluun myötä Una onkin päässyt roikkumaan ja rienaamaan Qupsua, niin sen ei tarvitse roikkua mun lapasissa kaiken aikaa.
 
Päästiin maanantaina Qupsun kanssa jälleen hallitreeneihin, joista videokin alapuolella. Kuvausteknisistä syistä yksikään rata ei ole videolla kokonaisena, ja kun lätkäisin pätkät koneella yhteen, videonlaatu koki kovan kolauksen, jonka voi huomata tuosta. Taisi siis olla elämäni ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun alan muuttelemaan videoiden muotoa, leikkimään leikkaa-liimaa-leikkiä ja tallentamaan videon lopulta useampaan muotoon ennen kuin se oli nettikelpoinen. Kun se vihdoin siirtyi nettiin, huomasin laadun olevan tuota...
 Qupa kuitenkin oli varsin pätevä, punainen suora putki koitui ongelmaksi, sillä Qup ei meinannut kääntyä sieltä millään äänen suuntaan, vaan oli satavarma, että matka jatkuu vasemmalle. Parhaiten toimikin viimeinen kokeilu eli kävin nappaamassa sen sieltä matkaani muutaman lisämetrin avulla. Viimeisellä radalla mun myös oli tarkoitus tehdä persjättö hyppysuoran päätteeksi, ja Alma sanoikin, että kun saan Qupan törkkäistyä viimeiselle hypylle ennen suoraa, mun tulisi pinkoa täysillä eteenpäin ja olla unohtamatta koiraa selän taakse. Puolet onnistui - onnistuin siis kyllä pinkomaan, mutta unohdin jälleen Qupan selän taakse ja se ehtikin kiivetä Alle ennen kuin edes reagoin! Mulla olisikin totaalisesti parantamista, että muistaisin vilkaista edes välillä taakseni, enkä aina olettaisi Qupsun tulevan mukana. Olen saanut kuulla tästä jo vuoden, joten ehkä vihdoin olisi aika oppia. :D Muutaman riman Qupsu tiputti alas, nekin kohdissa, joissa ohjaus olisi saanut olla parempaa.