Vuoden ensimmäisenä päivänä pakattiin reenikamppeet mukaan ja lähdettiin uhmaamaan tuulta. Matkaseurana jälleen Roosa ja Fido ja paikkana mikäs muukaan kuin Ojanko. Tutun kaavan mukaan aamupäivä alkoi tokoilulla. Hyppynouto oli älyttömän hyvä, edellisestä kerrasta muistaen esteen ohitukset virittelin laudat esteen viereen ettei Q kierrä. Pikkumiehellä ei ollut onneksi aikomustakaan kiertää, joten sain heittää laudat sivuun. :) Ruutua otettiin lähietäisyydeltä, Q:lla edelleen tapana jäädä ruudun etureunaan ja mennä ikäänkuin merkille. Pitää vaan mennä itse tarpeeksi lähelle ruutua (sillon jää keskelle) ja kasvattaa matka kuntoon. Enää en rupea pilaamaan ruutua viemällä sinne namia/lelua, kun sen vaiheen jälkeen tapeltiin pitkään sinne ruutuun lähdöstä, kun siellä ei olekaan mitään. Mutta se vaihe on onneksi jo ohi, asento pitää vaan hioa kuntoon. Seuraamistakin ehdittiin, Q seurasi ihan älyttömän hyvin, en muista milloin se olisi noin hienosti. Vasemmalle käännöstä paikallaan kokeilin, Q ei oikein ole hiffannut ideaa, mutta nyt kun se oli tosi energisellä tuulella niin johan se sen osasi melkeinpä ilman käsiavustustakin! Peruuttaminenkin ihan jees, välillä koittaa vaan lähteä vinoon, mutta muuten pysyy hyvin vierellä. Luoksarissa Q meinaa vetää läpijuoksuna, ekassa sen jälkeen kun näytin käsimerkin Qups kyllä hidasti, mutta luuli tehneensä väärin kun ei suullista tullutkaan ja tuli suoraan sivulle. Toisella kertaa näytin vahvemmin pysähtymismerkin, niin se oli ok. Keksi  nyt sitten keino, millä saat koiran tulemaan nopeasti ja pysähtymään kuin seinään. Varmaan ratkeaa reenillä, reenillä ja reenillä.
 Pienet agilitytkin otettiin, lyhyt rata, jossa oli muutama haastava ohjauskuvio ja sitten paljon kontakteja ja parit kepit. Kepit menee edelleen hyvin, Q hakeutuu hyvin ensimmäiseen väliin ja kepittää nopeasti. Kontakteihin keksin uuden tavan, heti kun Q on pysähtynyt kontaktille, juoksen palkkaamaan sen ja vapautan suoraan. Se rupesi jo tuottamaan tulosta, kun toimin itse nopeasti niin Quukin teki nopeammin. :) Bussille käveltiin taas eri reittiä, melkein eksyttiin, mutta suuntavaisto onneksi pelasi sen verran, että löydettiin perille.