Quattro pääsi tänään kisaamaan Siuntioon tokokokeeseen. Perinteitä kunnioittaen meikäläinen hermoili edellisenä iltana ja illalla suunnattiin vielä Linnealle tekemään ihan pikkuriikkinen hyppynoutotreeni. Sainkin Anulta pienen muistutuksen, että luotanko koiraani, jos treenaan edellisenä iltana hyppynoutoa? “Noo, kyllähän mä nyt luotan, mutkun ajattelin vielä varmistaa…”. Niin, että mitä siellä sitten tein, jos luotan koiraani sataprosenttisesti. Muutenkin tähän kokeeseen tuli treenattua vähän vähemmän ajatuksen kanssa. Ennen edellistä koetta suunnittelin tarkasti edellisen viikon treenit, mutta pennun tultua ylimääräistä aikaa ei ole ollut niin paljon. Ehkä se oli vaan hyvä juttu.
 Illalla sain myös taottua 100 prosenttisesti itselleni päähän, että tärkeintä ei ole se tulos, vaan se hauskanpito (kiitos Anulle vaan, ihan oikeasti sain siitä ajateltavaa!) ja mitä väliä, jos se kiertää hypyn tai tuo väärän tunnarissa? Se on vain koe ja peiliin katsomalla löytyy vihreet, oma mokanihan se on mennä kisaamaan koiran kanssa, joka ei osaa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni meille arvottiin luokan ensimmäinen numero, joten en ehtinyt jännittää (pahasti). Koepaikalla heitin Quattron autoon ja otin sen sieltä ulos pari minuuttia ennen paikallaanoloa. Kehään mennessä pitäisi ottaa koira aiemmin haltuun, nytkin kävi moikkaamassa liikkuria, koska en pitänyt käskyn alla… Paikallamakuussa Qup oli kääntynyt lonkalleen ja perusasento vino, mutta 10.

Ehdin viritellä Qupan toisen paikallaoloryhmän aikana ja se vaikutti olevan tosi kivassa vireessä, mutta ensimmäiseen perusasentoon pyytäminen oli jälleen niin tahmeaa. Seuraaminen näytti minusta ihan kauhealta, mutta videolta katsottuna se ei ollut niin hirveää. Melkein kaikki perusasennot vain jäivät ottamatta, joten numero laski sen takia ja paljon. Muuten kontakti pysyi melko hyvin ja seuraamispaikka oli hyvä. Täytyy vielä tarkastella video uudelleen läpi, sillä seuraaminen on ihan erilaista treeneissä kuin kokeessa. Qup teki kuulemma hirveästi rauhoittavia eleitä (hidastelu, huulten lipominen) ja mä hidastelin varsinkin pysäytyksissä liioitellusti. Qupsun käytös aiheuttikin pohdintaa, sillä kyse ei ole siitä etteikö se osaa tai että se olisi ollut väsynyt. Ehdin jo pelätä liikkeen nollaantumista, mutta 6½ pistettä.

Liikkeestä istuminen hidas, mutta seuraaminen oli jo ihan siedettävää. 9½
 Luoksetulon pysäytykset oli hirmu kivat ja napakat, eikä eläin edes varastanut. Äh, loppupätkän se tuli ravilla (ainut plussa, että perusasento oli sen takia suora!), joten 9.
  Ruutu oli superhieno, pysäytin Qupan vahingossa ihan etureunaan, mutta se onneksi oli kokonaan sisällä. Seuruuosuus oli melko hyvä jo, kontakti löytyi, mutta perusasento oli ihan hukassa. 9½ video
 Eilinen hyppynoutotreeni taisi onnistua, sillä hyppynouto oli 10! Loppuperusasentokin oli suora, joten senkin treenaaminen tuotti tulosta. video
 Metallista 9, Qupa palautti puoliksi ravilla, laiska. video
 Tunnarikapulaa hajustaessa jännitti hirveästi, ykkönen olisi kirjaimellisesti tästä liikkeestä kiinni. Q lähti kapuloille kauhealla vauhdilla, nuuski muutaman läpi ja melkein, siis MELKEIN, nappasi reunimmaisen, mutta ei kuitenkaan! Ehdin jo ajatella sen olleen siinä, mutta turre yllätti ja lähti nuuskimaan kapulat läpi, nappasi yhden ja palautti. Ja se oli oma, vau! 8 video
 Kakeja ennen en uskaltanut huokaista helpotuksesta, vaikka kaket possu suorittaakin pomminvarmasti tilanteessa kuin tilanteessa. Vaihdot oli vähän jähmeitä ja perusasento vajaa, joten 9. video

Kokonaisvaikutus 9½, hieno suoritus, mutta vauhtia voisi olla hiukka enemmän, mistä olen samaa mieltä.Yhteispisteiksi näin ollen 284 ja ykkössijoitus luokan ainoalla ykkösellä. Vihdoinkin kaikki meni nappiin kokeessa. :)

Saatiin siis oikeus EVL:ään ja mä en todellakaan tiedä mitä tehdä, koska ykkönen tuli ihan yllätyksenä! Todennäköisesti käydään vielä muutama koe voittajassa kesän aikana ja tavoitellaan koulutustunnusta. En todellakaan osaa kuvitella itseäni vielä eeveeällään. Ehkä sitten syksyllä?

 

Pentu on edelleen yhtä söpö, mutta enkeliä se ei enää jaksa leikkiä. Äitiltä se oli päässyt karkaamaan koiran perään ja multa luikahti auton alle. Tänään se myös ättäröi ensimmäistä kertaa, kun koitin saada siitä kohtuullista seisomakuvaa: mitä sitä nyt turhaan seisomaan, kun voisi leikkiäkin.