Ensi tiistaina tapahtuu jotakin suurta, sillä Quattro täyttää täydet neljä vuotta. Näin ollen sitä voi jo lähes virallisesti sanoa keski-ikäiseksi. Hui kauhea, kun neljä vuotta on mennyt hirvittävän nopeasti. Vieläkin naurattaa, kuinka seitsemänviikkoinen pikku-Qupa saapui ylväästi banaanilaatikossa kantaen kotiin.

 Kevään kokeisiin ilmoittautuminen on tullut jo ajankohtaiseksi ja suunnitelmissa olisi lähteä UMN:n kokeeseen huhtikuun lopulla taistelemaan voittajaykkösen puolesta. Samana päivänä tosin on myös HSKH:n järkkäämä agilitynäytös PetExpo-tapahtumassa, jonne ehdin jo ilmoittaa Qupan alustavasti mukaan. Täytyy koittaa siirtää agilitymenot lauantaille, sillä kokeeseen ollaan menossa, kunhan ei löydetä itseämme jälleen kerran eläinlääkäriklinikalta edellisenä iltana (ks. täältä edellinen kerta).

 Toko sujuu ihmeellisen hyvin, seuraamiskaavio alkaa jo näyttää siedettävältä ja ahkera paikkakäännös- & askelsiirtymätreeni on tuottanut tulosta. Ainoa liike, mikä edelleen pelottaa on tunnari. Apparin kanssa treenaaminen häiriössä ei ole jokapäiväistä herkkua, joten tarkoitus olisi kiertää kaikki mahdolliset kissanristiäiset ja mätsärit läpi ennen koetta. Uudenmaan noutajat järjestää myös voittajaluokan möllit ennen virallista koetta, joihin osallistuminen ei varmasti olisi mikään tyhmä idea tunnarin kannalta.

 Agility jatkuu huhtikuun puolessa välissä Ojangon ulkokentillä uudella kokoonpanolla. Meille tarjottiin mahdollisuutta siirtyä astetta taitavampien koirakoiden sekaan 2-3 luokkalaisten ryhmään. Otin ehdotuksen vastaan ilomielin, vaikka ei kisata edes kakkosissa vielä.
 Kisoja en ole vielä pahemmin edes katsonut, sillä neljä tuntia Purinalla hytiseminen ei jaksa viehättää. Ehkä ulkokenttäkauden alkaessa voisi käydä jossakin starttaamassa.

Possun viikon ohjelmaan on kuulunut lähes jo perinteiset maanantaitokot Heurekan parkkiksella Linnun ja Valtsun seurassa sekä viiden tunnin näännyttävä lenkki lumen peittämillä Haltialan pelloilla Rion ja Ruutin kera. Ehdittiin myös käydä räyhäämässä lehmille keskiviikkona läheisellä kotieläintilalla. Nuorena Qupa hieroi tuttavuutta lehmien kanssa, mutta iän myötä niistä on tullut mörköjä. Räyhääminen antoi oivan tilaisuuden naksuttimen käyttöön; heti kun Quattro piti lärvinsä kiinni, naksautin ja palkkasin. Tällä taktiikalla päästiin jo ammukarsinan viereen ilman äännähdystäkään.
 Lauantain agilitytreenit menivät vähän penkin alle, ehkä aamuriehuminen Aikun kanssa ei ollut fiksu ratkaisu? Qupa teki teknisesti täydelliset radat, mutta kaikki vauhti oli jäänyt Pitkäkoskelle…

 
 Ennen lenkkiä otettu 'pakollinen' ryhmäkuva kolmesta onnellisesta kultsuneidosta ja yhdestä tyttöjen väliin litistyneestä labradoriherrasta.