Mieletön auringonpaiste ja ihanat kirpeät pakkaset ovat jälleen hellineet meitä koiranomistajia. Reippaasti pidentynyt päivä ja kauniit auringonlaskutkin innostavat ulkoilemaan. Viime viikonloppuna etsin pääkaupunkiseudun tokokokeita ja realistinen tavoite voisi olla starta maaliskuun lopulla hallikokeessa Quattron kanssa. Sinne olisi vielä reilu kuukausi aikaa ja liikkeetkin voisi ahkeralla treenillä saada siihen mennessä kuntoon. Eri asia onkin, että saanko tapeltua kokeeseen paikan, luultavasti sinne on yrittämässä moni muukin.

Osittain otsikkoon liittyenkin, ollaan tokoiltu ahkerasti kuluneella viikolla. Kuukausi sitten valittelin, kuinka Qupa oli muuttunut laiskaksi ja haluttomaksi tekemään mitään, toko tuntui vähän pakkopullalta, kyllähän se teki, mutta ei riemusta hihkuen. Muutenkin se tuntui vaisummalta ja masentuneemmalta, syynä oli reilun kuukauden loma pakettien takia, minä aikana Qupsutin ei päässyt leikkimään taikka pidemmälle lenkille. Reilu viikko ollaan saatu jo elää normaalielämää ja Qupakin on herännyt vihdoin henkiin, eikä treenaaminen sen kanssa tunnu pakkopullalta minullekaan. Ja siitä johtuen ollaankin kulutettu treenikenttää useampaankin otteeseen! Parhaimmaksi olen todennut Heurekan parkkikset, kävellen sinne kirmaa helposti puolessa tunnissa ja reilun kolmen kilometrin reippaan kävelyn jälkeen pystyy nippa nappa treenaamaan parikymmentä minuuttia, ennen kuin sormista katoaa tunto. Sen jälkeen noutokapulat kiireesti reppuun ja töppöstä toisen eteen pakkasmittarin näyttäessä miinus viittätoista. Koiratkin ovat nostelleet tassujaan, vaikka olenkin tarjonnut niille luksusta kantamalla paksua vilttiä mukana, jonka päällä on kelvannut köllötellä kaverin treeniä katsoessa. Nähtävästi pakkanen tuntuu niidenkin tassuissa pidemmän päälle. En yhtään ihmettele, omatkin näpit jäätyvät kolmista hanskoista huolimatta!

Ohjatun noudon lisäksi Quattro on treenannut seuraamista, se poikittaa liikaa, mutta koska se johtuu yli-innokkuudesta, en pahemmin ole valittanut siitä. Luotan siihen, että kokeessa se ei ole samanlaisella pompputuulella ja seuraa maltillisemmin. Toisaalta, jos Qupa ihan oikeasti joskus seuraisi kokeessa pomppien ja naama leveässä virneessä, se olisi jo lottovoitto, ja poikittaminen olisi sivuseikka! Tänään vuorossa oli myös pidempi ketjutus pitkään aikaan, ollaan tehty lähinnä yksittäisiä liikkeitä ja seuraamisia pallopalkalla ja olen halunnut varmistaa, ettei lahnailu ala uudelleen. Jeejee, Qupsu yritti parhaansa ja palkkaantui hirmu hyvin rapsutuksista ja kehuista! Ainut miinus oli kaket, jotka tehtiin vikana. Qup oli ankkajäässä, se oli nostellut tassujaan jo aiemmin ja kakeissa se ei meinannut mennä maahan millään. En viitsinyt rueta tahkoamaan ja pakottamaan sitä, vaan tulin lähemmäksi käskyttämään nopeat vaihdot.

Una pääsi tekemään pallopalkalla jääviä ja seuraamista, mitkä molemmat onnistuivat hyvin! Penska tuntuu Qupan rinnalla todelliselta ikiliikkujalta ja tuntuu keksivän kaikennäköistä, mitä Qupan mieleen ei ole koskaan juolahtanutkaan. Esimerkiksi noutokapulan oikeaoppinen kantaminen unohtuu Unalta heti, kun vauhtia tulee lisää, kun taas Quattron mieleen ei olisi koskaan juolahtanutkaan mikään sellainen.