Vasta pikkuhiljaa ymmärrän, että kesä on ihan oikeasti aivan kohta! Puut eivät ole enää hiirenkorvalla ja on enemmänkin poikkeus kuin sääntö, että ulkoilla voi ilman takkia ja kaapista kaivetut ballerinat ovat jokapäiväisessä käytössä. Koulunkaan loppumiseen ei ole enää kuin muutama hupsu viikko... Eilen metsässä jouduin hyttysparven kohteeksi, kun satuin istahtamaan kivelle hetkeksi ja katselemaan koirien puuhailua. Voi kun ehtisikin nauttimaan yhtäkkiä tupsahtaneesta keväästä, mutta varsinkin toukokuu tuntuu taas olevan kevään kiireisin kuukausi. Kaikki treenit starttaavat ilmojen lämmettyä ja iltaisin sekä viikonloppuisin tuntuu riittävän myös muuta ohjelmaa. Ilmiö on niin tuttu viime keväältä, jolloin toukokuulle tuppautui kaikki tapahtumat. Viime blogikerralla ehdin jo uhata, että toukokuu lupaisi aikaa, mutta mitä vielä. Päivän pidentyminen onneksi helpottaa asiaa, enkä varmaan ikinä kyllästy iltalenkkeihin keväisessä auringonlaskussa pelloilla. Kaikki valo, tunnelma ja lämpö. Ja iltaiset tokotreenit lähikentällä porukalla, jolloin suurin aika kuluu vain maassa löhöämiseen muiden treenejä analysoidessa. Vielä kun saisi kevään ihanuuden ikuistettua kamerallekin, mutta se raukka ei ole saanut ulkoilla liiemmin.

Unan toisia nometreenejä vietettiin muutama päivä sitten ja aiheena oli markkeeraukset. En uskaltanut odottaa Ulpukalta pitkillä markkeerauksilla kummoisempaa, sillä niidenkin treenaus on ollut heikossa hapessa. Treenattiin pellolla, johon rakennettiin ykkösmarkkeerauksien avulla koirille muistikuvat tietyistä kulmista, joista löytyy dameja, ja lopuksi heitettiin kakkosia samoihin paikkoihin. Ykkösmarkkeerauksissa ei ollut pitkälläkään matkalla mitään ongelmaa, samoin palautukset pelasivat.

Kakkosmarkkeerauksia tehtiin muutaman kerran viime kesänä lyhyillä matkoilla ja helpoin harjottein, joten ensimmäinen kakkosmarkkeeraus Unalta meni vähän ohi. Se varmaan ajatteli, että onpa ohjaaja pöllö, kun koittaa tieten tahtoen saada meikäläisen katsomaan väärään suuntaan, ja oli ihan vakuuttunut, että ensimmäiseksi heitetty dami on ainoa. Eipä ollut pitkään, kun huomasi myös toisen lennon. Molemmat damit palautuivat kuitenkin, ja uusinta-kakkosmarkkeerauksessa Ulpulla selvästi välähti joku lamppu päässä ja se seurasi molemmat pudotukset paremmin. Jos Una jo treenaamatta kykenee moisiin melko hyviin suorituksiin, siinä riittäisi potentiaalia, jos ohjaaja osaisi valjastaa sen käyttöön!