Huh, kiirettä on pitänyt! Pari viime viikonloppua ja useammat arki-illat ovat kuluneet koirien kanssa ympäri pääkaupunkiseutua reissatessa. Ollaan tutustuttu niin Viikin kuin Sipoonkorven metsikköihin ja ehditty jopa Ojankoon parina arki-iltana. Mutta jatkuva reissaaminen on  vaikuttanut niin, että olen kaatunut koirien kanssa kotiin tullessa samantien sängylle avaamatta yhtään koulukirjaa...

Viikko takaperin sunnuntaina pyörähdettiin Unan ja Qupsun kanssa tottelemassa labbisten tokokokeessa Tuomarinkylässä. Päivä alkoi jo aamukahdeksan jälkeen kehänrakennuksella, mutta Ulpu saapui paikalla vasta hiukan ennen omaa vuoroaan. Edellisestä kokeesta penskan kanssa oli kulunut aikaa jo ruhtinaalliset kolme kuukautta, sillä sm-skabojen jälkeen vannoin, etten mene kisaamaan, ennen kuin se on valmis. Tällä kertaa se oli huomattavasti valmiimpi. Tässä kuitenkin Ulpukan pisterivi:

Paikkamakuu 10
Seuraaminen 8½  Kivointa koeseuruuta ikinä, Ulpu ei painanut ja kontakti oli hyvä. Viimeinen pysähdys vaan kaipasi Unan mielestä jonkun iloisen yllätyksen, se pomppasi mua vasten häntä heiluen! Siitä kuulemma ropisi pinnoja pois.

Liikkeestä maahanmeno 9½
Luoksetulo 7½ Vaan minne on kadonnut Unan napakka pysäytys?
Liikkeestä seisominen 8½ Hidas pysähdys lienee.
Nouto 9½ Pientä kapulan pureskelua loppuperusasennossa.

Kaket 9 Ulpu teki aavistuksen hitaat vaihdot, josta sitten ilmeisesti piste lähti.
Estehyppy 10 Ensimmäinen kerta Unalla, kun sen estehyppy ei mennyt nollille kokeessa!

Kokonaisvaikutus 9 Tuomarin mukaan kivasti työskentelevä labradori, jonka ohjaaja antaa liikaa vartaloapuja. Kyseinen labradori myös tuli liikkeen aloittaviin perusasentoihin välillä tahmeasti haaveillessaan superpalkasta.

AVO 1 180.5 p ja KP. Lisäksi voitettiin pisterivillä avoin luokka ja Ulpu sai myös Iloinen, tottelevainen- labradori palkinnon! Minun pikkulabradorini oli siis melkoisen pätevä. :)

Quattrokin piipahti kehänauhojen sisäpuolella, tuloksena jälleen kakkonen. Vielä toissa päivänä olisin saattanut kertoa kuinka se sikaili, mutta sain kurinpalautuksen jälleen kaverini äidiltä, että mun täytyisi katsoa peiliin... Qupsu työskenteli kokeessa siihen suuntaan kuin olen vahvistanutkin sitä puolivahingossa, ja en ole ennen tehnyt ohjattua moisessa merkkiviidakossa, joten ehkä voin antaa anteeksi sen. Myönnetään, vähän iski tokomasennus; ollaan treenattu ja mikään ei oikein onnistunut. Mutta ollaan me ennenkin suosta noustu, joten ehkä tämä tästä.

Tokokehän lisäksi pyörähdettiin näyttelykehässä eilen Porvoossa. Puoliksi kasvattajan toiveesta ja puoliksi omasta uteliaisuudesta, ilmoitin pienen, mutta suloisen Ulpun näyttelyyn. Edellisestä (kamalasta) kerrasta oli ehtinyt vierähtää jo seitsemän kuukautta. Se talvinen näyttelydebyytti meni vähän penkin alle: Ulpu oli vakava ja en saanut sitä esiintymään vapaasti lainkaan. Mutta en muistanut missään välissä kaivaa näyttelyhihnaa esiin tässä välillä, paitsi näyttelyä edeltävänä iltana kävin yhdeksän jälkeen parkkipaikalla pienen kierroksen. Mielestäni näyttelyihin harjoitteleminen on vaan niiin turhaa, eihän siihen tarvitse melkein mitään taitoa! Onneksi Linnea lähti mukaan Porvooseen, niin mukana olisi apuhandleri, jonka voisi hädän tullen iskeä kehään.

Lähellä olikin etten itse jänistänyt esittämisestä, sillä en ole ikinä jännittänyt edes tokokoetta niin paljon kuin yhtä vaivaista näyttelyesiintymistä. Koitinkin kaupitella Ulpua tutuille näyttelyihmisille, mutta kukaan ei huolinut sitä! Toisaalta hyvä niin, koska suoriuduin Ulpukan esittämisestä kaiketi ihan keskinkertaisesti. Ainakin koira miellytti tuomarina toiminutta Paavo Mattilaa:

Kaunis nuori narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Kaunisilmeinen pää. Erittäin hyvä kaula. Erinomainen runko. Aavistuksen luisu lantio. Erittäin hyvät raajat. Erittäin hyvä karvapeite ja häntä. Liikkuu erittäin hyvin. Miellyttävä luonne.

Kehäsihteerin ojentama punainen nauha ei aiheuttanut aluksi mitään reaktiota, mutta kun meidät ohjattiin muiden ERIn saaneiden jatkoksi, älysin, ettei se ollutkaan erittäin hyvä. Vaikeat nämä uudet näyttelysäännöt! Tuomari pyysi meidät neljän parhaan juniorin joukkoon ja lopputuloksena oli JUN ERI JUK3. Eikä siinä vielä kaikki: pienen pohdinnan jälkeen tuomari vielä antoi SA:n! Koska lähdimme hakemaan sitä toista eh:ta rimpulan kanssa, tämä ylitti odotukset moninkertaisesti! Näyttelykehissä pyörähtely jää kuitenkin tauolle (jes!), koska Ulpu on vielä niin rimpula, ettei sitä kannata viedä isojen ja massiivisten nuorten luokan narttujen sekaan. Ja jos näyttelyt eivät ole minun juttu, ei ne ole Ulpunkaan, se oli taas niin vakavaa kehässä, ettei häntää edes tohtinut heiluttaa.