Maailman kamalin joulukuu! Pimeää, harmaata ja VESIsadetta, ihan mälsää. Aika tai valo ei riitä mihinkään, arki-iltojen lenkit tai treenit kavereiden seurassa ovat olleet hyllytettyinä jo useamman viikon, kun joka paikassa on pilkkopimeää. Kamerakaan ei ole nähnyt päivänvaloa sitten itsenäysyyspäivän, silloinkin täytyi vain pikaisesti ikuistaa vuoden ensimmäinen rännän peittämä maa. Onneksi kohta alkaa loma ja on aikaa kuvata valosankin aikaan! Tokon parissa ollaan jatkettu edelleen ja Qupan EVLtaso vaikuttaa niin kivalta, että tahtoisin jo kisaamaan! Kyselinkin jo paikkaa vuoden ekoihin kisoihin, mutta eipä mahduttu mukaan. Ulpukka taasen, no sen varalle on suuria suunnitelmia, mutta kisapaikat on vielä varaamatta.

Messarikin meni jo ohi, lauantai kului shoppailun ja tokokokeen analysoinnin merkeissä. Toisaalta kadun, ettei ilmoittanut Quattroa kisaamaan, sillä esimerkiksi ruutu ja ohjattu suoritettiin aidatussa kehässä, jolloin Qupsullakaan ei olisi ollut mahdollisuutta ajautua kehästä ulos etsimään ohjatun kapuloita! Toisaalta, tiukka maajoukkuekarsintakokeen arvostelu olisi syönyt meiltä pisteitä, sillä pilkunviilausprojekti on pahasti kesken...
 Una piipahti ovien sisäpuolella sunnuntaina. Pentu ei suinkaan päässyt näyttelykehään hauskuttamaan näyttelyihmisiä, vaan osallistui putkikisaan. Rata koostui pelkistä agilityputkista, joten se oli varmaan putkihullulle kuin lottovoitto. Liukas matto vain jarrutti menoa ja Unu ei tykittänyt täysiä, mutta kovaa. :) Muutenkin se käyttäytyi mallikelpoisesti parituntisen messarikierroksen ajan hötkyilemättä muiden koirien luokse. Mukaan Unalle tarttui muutama söpö kesäpanta sekä vaaleanpunainen noutajatalutin (tottakai!) ja Qupsu sai tuliaisiksi nameja. Niitä kaikkia kananpaloja ja koirankeksinäytteitä survoessa kotona kaappiin vastaan tuli pussillinen poronsarvia. Ne ovat osoittautuneet koirien keskuudessa ihan huipuiksi! Lattialla on lojunut jo useamman viikon muutama poronsarvi, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä, mutta kuluneet vain muutaman sentin. Jopa Qupa on innostunut syömään niitä, vaikka sen kärsivällisyys yleensä loppuu muutaman minuutin sisällä, jos luusta ei irtoa syötävää. Ainoa ongelma, mikä kahdesta luusta on koitunut: pikkuriiviö-Una käy aina tilaisuuden tullen varastamassa poronsarven Qupan suusta, vaikka sillä olisi vieressä omakin. Sen mielestä Qupsun on aina parempi! Ja Qup ei sano rikolliselle mitään, etsii itselleen toisen sarven ja jatkaa sen syömistä. Jonka Una sitten taas varastaa, Qup etsii toisen, ja niin edelleen.