Blogin päivitystahti on vähän verkkainen ja pian sitä hitaampi, kun joudun raahautumaan kouluun viikon päästä. Ihan järkyttävää, miten kaksi ja puoli kuukautta voi hujahtaa niin äkkiä ohi!

 Toissa viikolla oltiin tosiaan Virroilla leireilemässä Linnean ja Ruutin seurassa. Sattumalta saatiin sama mökki, huone ja mökkinaapurit kuin viime vuonnakin! Ilmakin oli mitä loistavin.
 Viikon aikana Qupsu pääsi tokoilemaan sekä myös nomeilemaan pitkästä aikaa. Vesitreenit eivät sujuneet kovin kummoisesti, ensinnäkin Q piippasi törkeästi ennen kuin pääsi kastautumaan ja toiseksi se koitti kahmia järvestä monta damia kerralla. Pellolla se oli huomattavasti rauhallisempi, piti suunsa kiinni ja jopa yllätti tekemällä ihmeen kivoja linjoja treenimäärään nähden!
Tokotreeneihin ehdittiin valitettavasti vain yhden kerran, mutta saatiin tunnariin ja luoksetuloon hyviä vinkkejä. Tunnarissa Qupalla oli haahuilupäivä, se näki varmasti kapuloiden viennin, mutta jäi pyörimään ympärille ennen kuin meni tarkistamaan kapulat ja toi oman. Tähän mennessä ollaan keskitytty ainoastaan vain suoritusvarmuuteen, mutta ehkäpä pikkuhiljaa voisi kiinnittää huomiota myös muihin virheisiin, sillä varmuus on jo melko hyvä. Varsinkin kun eeveeällässä nipotetaan kaikesta pienestäkin! Perjantaina kuitenkin uskaltauduttiin korkkaamaan EVL:kin möllitokossa laiskahkolla, mutta nollattomalla suorituksella. Tosin kehässä ei suoritettu kaikkia liikkeitä, joten se ehkä selittää sen nollattomuuden. :) EVL-koirakkojen luukumäärän ollessa huima yksi, me myös sijoituttiin huimasti sijalle yksi kunniapalkinnon kera!

 Una pääsi myös tokoilemaan sekä osallistumaan pentunometreeneihin. Mä olin ihan yllättynyt, että Ulpu ei ottanut suurempaa häiriötä muista koirista, vaan toimi melko samankaltaisesti kuin kotikentälläkin.
 Pentunomessa keskityttiin pillityksiin ja erilaisiin opetustapoihin sekä tehtiin muutama lyhyt markkeeraus damilla sekä riistalla. Riistan suhteen Unalla oli alkuun pientä empimistä, harmi vaan, sillä kesäkuussa se vielä nappasi variksen reippaasti mukaansa. Sen jälkeen se ei ole nähnytkään riistaa, joten nyt täytyy taas mennä penkomaan pakkanen läpi ja ottaa joku lintu sulamaan. Ehkä Qupakin voisi tehdä jotakin riistamalttitreeniä.
 Muuten Ulpun “nomeilut” sujuivat varsin mallikkaasti, ja mun mielestä sillä perusasiat kivasti kunnossa.

 Viime viikolla jatkettiin tokoilulla, otin parina iltana molemmat mukaan kentälle ja tehtiin pidempi treeni ruudun kera. Qup teki normisetin, joka sisälsi merkkiä, ruutua ja ohjattua, hienosti ja alkaa sisäistämään merkinkin pikku hiljaa. Tunnarista palautui oma levottoman ja hätäisen nuuskimisen tuloksena.
 Ulpu on päässyt bilettämään kentälle pinkillä (totta kai!) lempilelullaan ja rakastaa superisti sitä, kun pääsee riekkumaan kahdestaan mun kanssa! Se on superpätevä leikkijä ja riemastuu heti, kun lelu vilahtaa taskusta. On niin hassua treenata kahden niin erilaisen koiran kanssa, Qupalle kelpaa vaan pallo, sekin heitettynä, kun taas Una tykkää tehdä yhdessä kaikkea. :)
 Olen yleensä yhden ruoan antanut Unalle treeneissä ja tokon lisäksi ollaan tehty pillitreeniä sekä eteenmenoja ruokakupin avulla.

 Loppuviikko pidettiin taukoa, sillä meidän lähimaastoihin on ilmestynyt kuin tyhjästä hirveitä parvia ampiaisia, jotka hyökkäävät kimppuun tilaisuuden tulleen. Una koettaa napata niitä kiinni oikein urakalla. Quattro ei niistä pahemmin välitä, mutta joutui kuitenkin yhden uhriksi perjantaiyönä, kun parvekkeelta todennäköisesti tullut amppari pisti sitä naamaan. Se tuli tökkimään aamuyöstä hereille, steppasi ja häsläsi sen verta paljon, että äitini lähti viemään sen pieneläinklinikalle. Matkan aikana Qupsun kuono oli turvonnut vielä lisää, mutta kortisonipiikillä se lähti onneksi helpottamaan ja lauantaipäivällä se oli jo ihan normaali.

Eilen oltiin jo seitsemän aikaan autossa, kun matkattiin Unan kasvattajan luokse Vasaraisille. Rita järkkäsi kaikille kasvateillensa Uppispäivät, joka sisälsi muun muassa epävirallisen näyttelyn ja nomekokeen. Q-pennuista paikalle oli päässyt meidän lisäksemme Bolt ja Lotte. Oli kiva nähdä Unan muitakin sisaruksia pitkästä aikaa, sekä verrata pentusten eroja. Una oli selvästi muita tummempi ja vähän pienempi, mutta muuten sisarukset olivat samanoloisia ja -näköisiä. Pentupainitkin oli kiva ottaa pariin otteeseen ja penskat karkasivat järveen keskenään muutaman kerran. Qupa pysyi kaukana pikkuisista, yksi hirviö on sille näköjään tarpeeksi, enkä yhtään ihmettele! :) Täällä muutama kuva vielä.

Ulpu debytoi “näyttelyuransa” Boltin ja Loten kanssa pikkuvauvojen luokassa. Upasta kruunattiin pentuluokan osallistujajoukun kaunein pentu ja näin ollen se sai vähän hienommankin nimen, vuoden kaunein pentu-uppis. :) Qupakin pääsi pyörähtämään kehän puolella esimerkkikoiran roolissa ja esiintyi iloisesti. Se vaan tykkää olla huomion keskellä!
 Lounastauolla järkättiin mm. makkarannouto- ja temppukisaa, joista ensimmäiseen Unakin osallistui. Ulpu ei oikein tiennyt mitä makkaralla pitäisi tehdä, mutta päätyi siihen tulokseen, että se on syötävää. Kukaan labbiksista ei muuten saanut tuotua makkaraa omistajalleen asti!

Tänään Una pääsi tapaamaan Valtsun ekaa kertaa kunnolla tokotreenien merkeissä. Qupan kanssa tehtiin jälleen tutuksi tullutta settiä, lisänä se, että ripottelin kentälle häiriömerkkejä idaria varten. Qup ei kylläkään pahemmin ottanut niistä häiriötä. Ainut, missä oli huomautettavaa, oli tunnari, joka meni jälleen haahuiluksi, mutta Q palautti kuitenkin oman. Höh, ehkä se sitten varmistelulla vaan helpottaa.
 Una aloitti taas leikkimisellä, jonka jälkeen muutama ruutu ja vauhtiluoksetulo. Uutta seuraamisvideotakin pukkaa, kunhan saan sen nettiin.