Niinpä, vaikka lomapäivät karkailevatkin käsistä hirvittävää vauhtia. Vastahan jouduin kääntämään heinäkuun lehden kalenterista esiin, niin maanantaina täytynee siirtyä elokuuhun. Miksei täällä ole ympärivuotinen kesä? Kohta on taas piiitkä, pimeä ja vesisateen rytmittämä syksy edessä, hyi. Mutta onneksi sitä ennen on edessä vaikka mitä mukavaa, ensi viikolla lähdetään käväisemään pohjoisemmassa muutaman päivän reissu ja loppuviikosta suunnataan Ouluun kisaamaan nuorten toko-sm:iin Qupsun kanssa. Ulpukin olisi päässyt mukaan, mutta arvelin, että reissu on mielekkäämpi yhden koiran kanssa, sillä junamatkustus, kartta kädessä suunnistus ja koepaikalle perillepääseminen ilman autoa on helpompaa näin lyhythermoiselle ihmiselle kuin minä vain yhden hihnassa pelleilevän karvakasan kera. Ehkä ensi vuonna, jos saisin nakitettua jonkun kuskikseni. Qupan treenit on sujunut ihan semihyvin, ja vihdoin älysin, että kokeesta stressaaminen ja liiallinen treenaus ei johda sitten niin mihinkään. Senkin älyämiseen meni muutama kuukausi, mutta maailma ei ihan oikeasti kaadu, jos en jonakin päivänä ehdi tai jaksakaan tehdä ohjattua saatika käväistä treenikentällä!

Helleaallosta huolimatta molemmat koirat ovat olleet uimakiellossa puolisentoista viikkoa. Ulpu sai vesihännän, kun se läträsi labbiskaverinsa kanssa kylmässä järvivedessä puoli vuorokautta putkeen ja Qup sai mökkituliaisena hotspotin. Märkimään alkanut kohta onneksi bongattiin heti ja ajeltiin kaljuksi, enää muistona tuosta jokakesäisestä riesasta on vain söpö vauvakarvalla oleva läntti kaulassa. Lohdutuksena molemmille potilaille toimi kuitenkin kivenheiton päässä sijaitseva hernepelto, illan viilennettyä liikenteessä on vain koiraihmisiä, joten peltoon on sopinut pujahtaa kahden karvaisen, sekä karvaisten kavereiden kanssa herkuttelemaan herneillä.

 
 
 
Ihana kesäkahvilamme sai uuden vartijan: suloisenvihreän puuhevoisen!