Maaliskuussa juhlitaan meillä koirien synttäreitä urakalla, sillä vain yhdeksän päivää Ulpun jälkeen Quattro täytti vuosia. Ja vieläpä kuusi. Herra on muuttunut vuosi vuodelta höpömmäksi: Qupa kaksi vuotta oli pesunkestävä kovis, joka ei suostunut tulemaan syliin lellittäväksi, mutta pennun tulo taloon pehmensi elukkaa ja Qupsu kuusi vuotta aina silloin tällöin änkeää syliin ja sitäkin useammin kainaloon nukkumaan. Varsinainen halinalle siis. Quattrolle tarjottiin kuuden vuoden kunniaksi kakkua, samoin kuin Una sai kakusta oman lohkonsa. Lisäksi Qupsu sai synttärilahjaksi oranssin WetKongin, jolla toivottavasti kelpaa läträtä kesällä. Ainakin se kelpasi sisäpeleihin pallohullulle, sillä se koostui kahdesta erikokoisesta pyöreänmuotoisesta osasta.

Synttäripäivän aktiviteetiksi Qupalle tarjottiin elämysmatka Viikkiin ja uuteen metsikköön. Samojen lähipolkujen tallaaminen alkaa jo tympimään, joten vaihtelu virkisti ainakin kaksijalkaista. Kuvanottotilanne keväisillä rantakallioilla tosin ujostutti päivänsankaria, sillä viereen tungettu Salli on esittänyt Qupsulle ainakin sen mielestä tarpeeksi usein hammaskalustoaan, että uhri koki paremmaksi hivuttautua kauemmas.

Ennen Mangon kotiinpaluuta kävimme pienellä porukalla treenaamassa lähikentillä. Treenaamisesta ei oikein tullut mitään, siltä ekalta hiekkakentältä saatiin häätö nelikymmenpäisen palloilijajoukon ilmestyessä paikalle ja kylän toinen kuiva kenttä oli hiekoitettua asfalttia. Qupsu vihaa asfalttia, ja vielä enemmän vihaa sitä hiekan kanssa, joten en viitsinyt rääkätä sitä kuin juoksuttamalla pari kertaa ohjatun noudon läpi. Se sipsutti niin säälittävästi varpaillaan terävien kivien välissä, että teki varmaan kipeää... Kuvatodisteet Unan seuraamisesta taasen todistivat, että se on painunut mukavasti taaksepäin, eikä kulje niin tiivistikään.

 
 
 

Viikonloppuna hylkäsimme Quattron pariksi tunniksi kotiin ja lähdettiin Unan kanssa tyttöjen kesken kaupungille, Unalle toki kaivettiin kaapista parhaimmat päälle muffinipannan muodossa. Se oikea syy Stockmannin hajuvesiosaston läpiseilailulle ja kantakaupungin upeiden talojen ihailulle kuitenkin löytyi muualta, sillä lähdettiin ainoastaan viihdyttämään Tuulia ja suureen maailman totuttelevaa Kaapoa. Vierailimme toki Stockalla ja Tuomiokirkolla, mutta lähinnä vaelsimme ihanan kapeita katuja muutaman tunnin ja ihailtiin ihania vanhoja rakennuksia. Matkustaminen julkisilla kulkuvälineillä oli huomattavasti helpomaa yhden ja vielä pieneen tilaan tungettavan koiran kanssa. Ruuhkaiseen ratikkaan sain majoitettua Ulpun pieneen tilaan jalkoihini ja junassakin se meni penkin alla hyvin. Qupakin on kyllä tungettavissa, mutta rajalliseen tilaan!