Gilda ja Una - tytär on näköjään perinyt äitinsä ulkonäön!

Noutokapula vaihtui varikseen Unan kanssa tänä viikonloppuna, kun suunnattiin perjantaina Pomarkkuun lauantain taipparistarttia varten. Paikan päällä nähtiin Unan äippä ja muutama sukulaissielu omistajineen, kuin myös Qupsuttimen Sulo-veikka.
  Olin henkisesti jo valmistautunut, ettei tämä tulisi olemaan Unan viimeinen startti NOU-puolella, mutta kuinkas kävikään. Meidänhän piti startata taippareissa jo kesällä, mutta päätin lunastaa lupauksen nyt syksymmällä - meni syteen tai saveen. Tosin kohmeisena lauantaiaamuna lämpömittarin näyttäessä +5, kaduin ettei oltukaan kisattu kesätaippareissa aurinkorasvat naamalla. Mutta ilma muuttui varsin aurinkoiseksi ja ajankohtaan nähden lämpimäksi loppupäivästä. Pitemmittä puheitta, tässä tuomarina toimineen Ari Huttusen koeselostus:

  1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Ystävällinen noutaja
  2. Uimahalu: Menee reippaasti veteen ja ui mielellään
  3. Hakuinto: Kohtalaisen innokasta hakutyötä
  4. Noutohalu: Spontaanit ylösotot
  5. Nouto-ote: Pehmeät otteet
  6. Palauttaminen: Ohjaajalle
  7. Reagointi laukaukseen: Rauhallinen ja tarkkaavainen
  8. Itseluottamus ja aloitekyky: Jäljestää itsenäisesti kanille
  9. Yhteistyö: Melko hyvässä yhteistyössä
  10. Yleisvaikutelma: Pirteä nuorehko narttu, joka helposti selviää kokeen tehtävistä osoittaen hyviä taipumuksia.

Vesityö sujui Ulpukalta ongelmitta, eikä laukauskaan ihmetyttänyt, vaikkei se ole pahemmin kuullut niitä. Itseäni eniten jännitti hakuruutu, mutta Una yllätti ja teki yhden elämänsä hienoimman hakutyön. Koira ei palautunut kertaakaan tyhjänä takaisin ja näytti siltä, että tietää mitä tekee! Ruudusta palautui vauhdilla neljä varista, jonka jälkeen tuomari pyysi kytkemään koiran ja toivotti tervetulleeksi jäljelle. Jälkikin sujui ongelmitta, ylpeä Una palasi pupu suussa metsästä vauhdikkaasti En olisi kyllä vielä keväällä uskonut Ulpun olevan neljän kuukauden päästä näin pätevä! Erityisesti olen tyytyväinen sen superhienoon hakutyöhön, jota myös tuomari ja katsojat kehuivat yhdeksi ryhmän parhaista. :)

 
Sairaslomalaisen elämään on kuulunut kaikkea hauskaa!

Pientä lisäjännitystä matkalle aiheutti Qupsun yksi hammas, huomattiin alkuviikosta sen olleen lohjennut. Todennäköisesti se oli lohjennut tennispallolla pelaillessa tai kopitellessa parin viime viikon aikana, sillä hampaasta puuttui selvästi palanen ja ydin oli näkyvillä. Onneksi saatiin eläinlääkärille aika muutaman päivän sisään, missä todettiin, että hammas täytynee poistaa. Se ei lähtenyt helposti vetämällä pois, vaan jouduttiin vielä leikkaamaankin. Onneksi tyhjä reikä Qupsun hammasrivistössä parani nopsasti ja päästiin lähtemään reissuun! Mutta sille ressukalle tuntuu sattuvan ja tapahtuvan koko ajan jotakin.


Kyseessä oli kuvasta katsottuna pienistä ylähampaista kaikkein oikeammalla oleva hammas.