Pari viikkoa takaperin matkattiin taas Vasaraisiin Q-pentujen 7,5kk treffeille. Paikalle pääsi tälläkin kertaa koko porukka omistajineen, samoin myös Gilda-äiti moikkasi pentusia. Paikalle oli järkätty kuulumisten vaihdon lisäksi myös treenailua, kaikille oli vedetty verijäljet metsään ja hakuakin treenailtiin...
 Ulpurin ilme oli näkemisen arvoinen, kun mentiin tutkimaan jäljen lähtöä, hui kauheata, jossakin oli ihan varmasti joku kamala peto! Pikkuhiljaa Ulpu rohkaistui vähän enemmänkin ja eteni sentti sentiltä rauhassa jäljen loppuun, lopussa se posotti täysillä kaadolle, kun sai siitä hajun varmasti jo kauempaa. Sorkkaa Una kantoikin ylpeänä koko matkan takaisin, ja kävi vielä leijumassa sillä Qupallekin. Itsekin innostuin mejästä ainakin jonkinverran, ja suunnitelmissa olisi käydä vetämässä jokunen jälki täällä kotipuolessakin. Qupsukin varmasti tykkäisi siitä! :)
 Jäljen jälkeen penskoille oli luvassa (nome)haun alkeita, me ollaan oltu Unan kanssa luvattoman laiskoja haun suhteen, mutta sen sijaan linja ja palautukset ovat olleet ahkerassa treenissä. :) Tehtiin hakua motivoituna ja vetäjä Outi oli vielä metsässä auttamassa, jos tarve vaati. Una lähti ihan kivasti etsimään, mutta tarvitsi kannustusta, että lähti syvemmälle. Ulp palautti kivasti kaikki damit suoraan mulle ja loppua kohden alkoi saada homman juonesta kiinni ja haki viimeisen itse. Pikkuinen pysyi kuitenkin kivasti hanskassa, vaikka olikin vapaana täytön ajan, palautusten järkeen se siirtyi itsenäisesti sivulle ja lähti suuntaan, minne osoitin. :) Myönnänkin kyllä, että Ulpun kanssa tuohon hanskassa pysymiseen on kiinnitetty enemmän huomiota kuin Qupan kanssa, se kun piipittää ja steppailee kuin mikä ennen noutoja, ja sattunneista syistä toivon ettei Ulpurista tule samanlaista pöllöä.

Viime viikolla käytiin pariin otteeseen myös treenamassa agia Ojangossa. Qupa teki satunnaista, jo kentälle rakennettua rataa, ja Una sen sijaan siivekkeiden kiertoa, kontakteja sekä kolmen mutkaputken rataa. Alussa meinasin itse kompastua kimpoilevaan ruskeaan kakaraan, mutta kun saatiin molemmat yhteinen sävel hommaan, niin johan alkoi oikea putken pää löytyä! Viikonloppuna treffattiin Inestä Paloheinässä, ja pennut saivat painaa puolitoista tuntia metsässä niiin kovaa kuin vain jaksoivat. Ja kyllä jaksoivatkin!

Eilen ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun formuloiden mestaruus ratkesi (ei siis Suomen hyväksi), rallissa sen sijaan Suomi sai MM-hopeaa ja agilityn puolella Qupa nousi kakkosiin! Kisailtiin tosiaan Purinalla jälleen kahdella radalla. Lähdössä Qupa räkytti taas mukainnostuneena, mutta loppujen lopuksi olikin melko lahna radalla. Ekalta hieno vitonen, possu meni kompuroimaan muuriin, mutta kontaktit olivat hyvät, samoin paljon puhuttu keppitreeni tuotti tulosta ja Qupa haki kepit oikein epäröimättä! Ihan vain hiukkasen harmitti tyhmä moka muurilla! Ekan ja toisen radan välissä oli pari tuntia luppoaikaa, mikä kului Unaa viihdyttäessä, ja tyylikkäästi melkein myöhästyin toisesta rataantutustumisesta. Toinen rata ei ollut lainkaan niin sujuvaa menoa kuin ensimmäinen, varmistelin melkoisesti keinulla ja muurilla, ja viimeinen rima kolisi epäilyttävästi, Qupa joko kolautti hiukan tai heitti hiekkaa päälle, mutta ihana rimakulta pysyi ylhäällä ja takasi Quattrolle SERTin ja luokkanousun! :) Qupan tehokeppitreenien jälkeen kisaaminenkin on alkanut tuottaa tulosta, kun kaikki ei kaadu keppivirheisiin. Se on vaan niin ihanaa heittää Qup kepeille ja luottaa siihen! Loppuvuodeksi suunnitelmissa olisi kakkosten debytointikin, ilman tulospaineita tosin.