Ehkä voisi taas pohtia menneitä ja suunnitella tulevaa. Ekat kuukaudet viime vuonna nautittiin lumesta ja huipuista ulkoilusäistä, treenailtinkin siinä sivussa. Vuoden eka startti venyi toukokuuhun, jolloin molemmat koirat vierailivat tokokehän sisällä. Una debytoi kisauransa alokasluokan ykkösellä, muistan edelleen kuinka muuten kivasti menneen kokeen jälkeen Ulpu nollaa hypyn moikkaamalla liikkuria, mutta mitäpä pienistä. Quattro taasen debytoi erikoisvoittajan kakkosella, ja kakkosia tuntui riittävän viime vuoteen...
  
Qupsun kanssa treenattiin vähän vääräntyylisesti, -mallisesti ja muutenkin tyhmästi pitkälle syksyyn, ennen kuin sain oikeasti jotakin järkeä touhuun ja (toivottavasti) kehittäviä harjoituksia aikaiseksi. Loin pitkälti Qupalle rutiinia esim. ohjattuun ja liikkuroitu tilanne kokeessa olikin sitten aivan muuta. Mutta kokeessa nähdään, onko treenit tuottaneet oikeasti mitään tulosta. Kauteen mahtui kuitenkin muutama kiva koe ja yksi ykkönenkin Oulun reissulta nuorten toko sm-kullan kera.

Unankin vuosi oli tokopainotteinen, sillä kisattiin myös avoimessa. Kokeissa sattui ja tapahtui, noutokapula palautui useampaan otteeseen tuomarin makuun väärinpäin tai väärään paikkaan, kuin myös pentu tykkäsi leikkiä kengurua kehässä. Syksyn kolme AVO1-tulosta takasivat Unulle TK2-tittelin, mutta pennuksikin kutsutun elukan pentumaisuus sai vallan useimmiten. En koe, että se olisi kärsinyt moisesta määrästä kisoja, päinvastoin sillä oli aina niiin hauskaa kehässä, mutta sen puolitoistavuotias aivokapasiteetti kaipaa vielä roimasti kehitystä. Jos se näyttääkin pentumaiselta, niin se myös tuntuu siltä.
 
Heinäkuussa käytiin vuoden ainoa agistartti Qupan kanssa kakkosissa, mutta asia olisi tarkoitus korjata tämän vuoden puolella! Kauden treenit veivät osaamistasoa eteenpäin huimasti, vaikkei kisoissa käytykään asiaa testaamassa. Unan kanssa treenailtiin agilityn alkeita tiheämmällä tahdilla loppukeväästä suoritettujen luustokuvien jälkeen, jotka vahvistivat eläimen olevan loistokunnossa. Pikkukiituri rakastaa agikentällä hengaamista ja tänä keväänä suunnitelmissa olisi päästä ohjattuihin treeneihin.

Ulpukan kanssa treenattiin kesä ja syksy taippareihin säännöllisen epäsäännöllisesti ja käytiin suorittamassa ne hyväksytysti lokakuun puolella. Qupsu puolestaan haki dameja silloin tällöin ilman tulospaineita. :)
Vuoden leireilyt jäivät kevään labbisten tokoleiriin, mutta vierailtiin kivoilla muutaman päivän reissuilla niin Oulussa, kuin Unan kasvattajan luona ja kaverin mökillä.
 
Ensi vuonna, tai siis tänä vuonna, suunnitelmissa on saada Qupsusta näyttelyä vaille tokovalio, ja pyrkiä tasoa vastaaviin ja mahdollisimman hyviin kisasuorituksiin. Voisi myös piipahtaa noutajien ja/tai labbisten tokomestaruuskokeissa kisaamassa ja tavoittelemassa jompaa kumpaa titteliä. Lisäksi agin kakkosluokassa täytyy kisata, tavoitteena useammin kuin kuluneena vuonna.

Unan tavoitteena on tokosta VOI1 ja suurella kysymysmerkillä erikoisvoittajan korkkaaminen, riippunee täysin siitä, kuinka usein ehditään treenaamaan ja mihin suuntaan treenit sujuvat. Lisäksi Ulpun kanssa olisi tarkoitus treenata ahkerammin NOMEa, debytoida alokasluokka ja mielellään saada tuloskin. Keväällä toivottavasti päästään agiryhmään treenaamaan ja kasvattamaan varmuutta senkin lajin parissa. Joka vuosi olen myös vannonut BHkokeen läpikäymistä, ehkä sen siis voisi suorittaa Qupan tai Unan kanssa, jos oikein innostun, niin miksei molempien. Saahan nähdä.
 
Talven ensimmäinen kunnon lumipeite satoi vihdoin meillekin, joten uskokaa tai älkää - postauksen kuvat ovat ikuistettu tänä vuonna!