Luksusta, huomenna on vuoden kamalin päivä, talvipäivänseisaus, ja vihdoinkin päivä alkaa pidentyä (tuskaisen) hitaasti. Pimeyttä on täällä ainakin koettu ihan tarpeeksi (vaikkei asutakaan Napapiirin tuolla puolen!), joten huomisen jälkeen suunta on vain kohti valoisampaa, ja seuraavaa syksyä. Pimeyden lisäksi tassuongelmat ovat vaivanneet, juuri kun Qupa pääsi viikonloppuna paketistaan ja lenkkaristaan erilleen, huomattiin Unan tolkuton etutassujen kirputus, ja tassut punottivatkin melkosesti alta. Penska on ilmeisesti kirputuksen lisäksi repinyt anturoiden välistä karvoja pois, ja aristi anturoiden välejä, kun sitä yritti tutkia. Luultavasti Una alkaa syödä eri sapuskaa ja toivotaan, että ongelmat loppuvat. Joku arvaili myös, että kirputus ja rapsutus saattaisi johtua lumesta, kun talvi on kuitenkin Unalle ensimmäinen. Saa nähdä. Onneksi tassut eivät vielä ainakaan ole pahat, eivätkä haittaa menoa.

Katkaise kaverin niskat? Kyllä, Qupa voi auttaa.

Qupan kynsi voi tosiaan jo mainiosti, joten tossu on lentänyt nurkkaan ja Qup on päässyt leikkimään Unan sekä pallon kanssa tokoilua unohtamatta. Poloinen joutuikin viettämään pari viikkoa ilman ensirakkauttaan, tennispalloa. Treenattiin tänään myös ruutua ensi kerran sitten kahteen viikkoon, ja hui kamala, Qupa oli riehakkaalla tuulella. Ensimmäisen tyhjän/vapaan/auratun kentän/parkkiksen löytäminen oli työn ja tuskan takana, kunnes muistin läheisen kotieläintilan pikkuparkkiksen minne päädyttiinkin. Saatiin vielä ilmainen yleisökin hiihtäjien lisäksi, sillä parkkista rajaavan lehmäaitauksen lehmät tuijottivat meitä koko sen tunnin ajan, kun oltiin kentällä.
 Qupsutin pääsi ekana ruutuun ja tällä kertaa se ei todellakaan pysähtynyt etureunaan, ehkä yritti, mutta ei ottanut jarrutusmatkaa lumella huomioon, vaan lensi metrin yli, kunnes älysi mokan ja palasi ruutuun. Uusintayritys oli sama kuin ensimmäinen, ainut vaan, että Qupa sai jarrutettua itsensä jo puoliksi ruutuun, mistä sitten korjaus. Kolmannella nappisuoritus, mihin lopetettiin. Merkkikin toimi hyvin, eikä possu varastanut milliäkään!
 Ohjattu kahdella kapulalla sujui hyvin ja Qup on vihdoin älynnyt, että ensimmäiseksi viedyllä kapulalla on jokin yhteys siihen, mikä noudetaan ensin. Se kärkkyy merkillä (mikäli muistaa kaiken kiireen keskellä edes ensin mennä sinne) kovasti oikean kapulan suuntaan ja kaiken lisäksi hakeekin vielä sen oikean luvan saatuaan. Ohjattuongelmat siis ehkä voitettu?
 Onnistuneen tunnarin kautta Qupa pääsi tolppaan kiinni ja penska töihin. Ulpu on odottelun jälkeen aina superiloinen ja pomppii kentälle tasajalkaa, "jeejee, mun vuoro vihdoinkin!". Tänään se keksi ensitöikseen peruuttaa metrin, mennä maahan, peruuttaa jälleen metrin, tarjota jälleen maahanmenoa, sen jälkeen se tuli pomppimaan syliin ja tarjosi sivulletulon muutamaan otteeseen ennen kuin malttoi asettua hetkeksi aloilleen. Tuollaisen energiapupun halusin, ja onneksi myös sainkin. :)
 Unakin aloitti leluruuduilla, ja jarrutus oli silläkin hukassa, nimimerkillä sain kasata ruudun aika useaan kertaan uudelleen, kun penska sotkeentui nauhaan. Kun kasaaminen oli toteutettu jo kolmeen kertaan, annoin olla ja siirryttiin seuraamisen pariin. Mun täytyisi ehdottomasti laittaa joku videoimaan seuraaminen edestä, sillä en ota oikein selvää, edistääkö, jätättääkö vai poikittaako Una, ja mun näkökulmasta näyttäisi, että se tulee ihan liian väljästi. Voi höh, olen itseasiassa miettinyt pidemmän aikaa, mitä teen sen väljyyden kanssa, mikään supervakava se ei kuitenkaan ole, saisipahan vain tulla sentin pari tiiviimmin. Kontakti penskalla on kaiken kurjuuden vastapainoksi mahtava, samoin käännökset, joita en ole edes opettanut sille, muuta kuin jankannut perusasentoa tarpeeksi.


Nuorukainen täyttääkin tänään kunnioitettavat yhdeksän kuukautta, ja tuollainen kuvanmukainen vompatti siitä sitten tuli. :) Juoksuja se ei ole vielä aloittanut, toisin kuin molemmat siskonsa. Qupan nenä kylläkin on sitä mieltä, että kohta meilläkin juostaan.