Ulpukin on saanut elää lumen täyteistä elämää jo muutaman viikon ajan. Qupa on porukan hienohelma, se nostelee ennen Unaa koipiaan ja sipsuttaa siististi polulla, kun taas Ulp painelee pitkin hankia ja metrin syvyisiä ojia. Viime viikon perjantaina Ineskin saapui hoitoon muutamaksi viikoksi, ja ipanoiden päihin ei millään meinannut mahtua, että biletys 24/7 ei todellakaan ollut kyläilyn pohjimmainen idea. Pikku hiljaa viikonlopun aikana neitosten aivot viisastuivat onneksi sen verta, että yöt on nukuttu nätisti ja illallakaan paini ei ole yltynyt hurjaksi.

Qupalla ei sujukaan ihan niin hyvin. Poloinen meni viikonloppuna juoksemaan johonkin terävään ja sen seurauksena repäisi kyntensä. Tilanetta seurailtiin viikonlopun ajan, ja eilen Qups kuskattiin lääkäriin, jonka seurauksena se on yhtä kynttä köyhempi, ja vastaavasti yhtä pakettia rikkaampi. Quattrolta jäikin kesällä se perinteinen antibioottikuuria vaativa sairaus sairastamatta (09 halkesi antura, 08 paha hot spot, jne...), mutta täten tämäkään vuosi ei jäänyt muista jälkeen onnettomuusmäärän takia. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ole vakampi haaveri ja Qupsun pitäisi parin viikon päästä kyetä jo kävelemään normaalisti. Tällä hetkellä se leikkii superkipeää, kyhnöttää sängyssä surullisen oloisena ja loikkii kolmella jalalla menemään. Maksamakkaratuubin, lihapullapussin tai tutun koiran ilmestyessä näköpiiriin Qup kuitenkin kokee ihmeparantumisen, ja kas kummaa, vasenkin jalka on entisellään. :)

Quattron ollessa treenitauolla olen päässyt tutustumaan nuorukaisten aivojen ihmeelliseen maailmaan, treenattukin siis on hiukan. Aikaisen lumen tulon johdosta itse olen muuttunut hiihtovihaajasta hiihtofaniksi, ja harrastanut myöskin niin hullua lajia kuin kahden kahdeksankuukautisen penskan kanssa hiihtäminen. Mainitsemisen arvoista ehkä on, että lenkin pituus on ollut maksimissaan muutaman kilometrin, mutta melkoisen epävarmaa touhua, jos niinkin voisi sanoa. Vasta tänään tosin lensin ekan kerran, kun irti ollut Ulpu löysi tien toiselta puolen hyvän hajun ja hihnassa ollut Ines päätti siirtyä myöskin toiselle puolelle tietä, ja mulla meni kirjaimellisesti kädet ja sukset ristiin...