Nyt kun kesäloma vihdoin alkoi, on aikaa päivät pitkät samoilla metsässä ja treenata liikkeitä kuntoon loppuvuoden kokeita varten. Kesäsää ei tosin ole ainakaan Etelä-Suomea suosinut (turha kai väittää, että pohjoisessakaan on t-paidassa tarennut?) muutamaan päivään, mutta ollanhaan me silti treenattu.
 Tiistain flyballtreenit meni tajuttoman hyvin. Quattro on edistynyt huimaa vauhtia, vaikka treenikertoja ei ole mainittavan montaa takana ja muutama vasta opettelee laatikon painamista. Qupsun kanssa otettiin laatikolle menoa jo viiden esteen takaa. Pakko sanoa, että koira on hulluna lajiin, Quu suorastaan tärisee esteiden takana ja on lähdössä koko ajan matkaan. Haku on aina ollut tajuttoman nopea, mutta sen jälkeen Q on jäänyt esittelemään palloa kouluttajalle, mutta palautuskin on tullut nopeaksi, kun palkkaan pallolla sen palauttaessa. Meidät uhattiin jopa siirtää kokeneempien ryhmään, kun Q on kuulemma jopa taitavampi kuin jotkut siellä. Ehkeipä nyt kuitenkaan.
 Keskiviikkonakin suunnattiin Ojankoon, tosin agilitytreenien pariin. Alma ei päässyt vetämään treenejä, mutta oli kuitenkin hankkinut varakouluttajan. Tällä kertaa treenit oli keppipainotteiset, jotka sopivat meille enemmän kuin hyvin kisojakin ajatellen. Tehtiin alkuun pelkkiä keppejä, joiden ympärille koottiin pikkurata, jossa oli kepeille helppo kulma, mutta putkesta tullessa Quun vauhti on kova, joten sen täytyi hidastaa mikäli aikoi hakea oikeaan väliin. Hienostihan se hidastikin ja tein itse oikein jäädessäni kauemmaksi ja annoin sen hakea itse. Pitäisi vaan oppia luottamaan siihen kisoissakin.
 Eilen lähdettiin pitkästä aikaa Jennin ja Dooriksen kanssa lenkille. Ilma ei tosiaankaan suosinut, sillä aamusta asti tihkutti. Mehän ei tietenkään kunnon koira- ja noutajaihmisinä kavahdettu sadetta vaan käveltiin reilut kolme tuntia Tikkurilasta Pukinmäkeen joen vartta ja ehdittiin treenaamaankin. Qupsu meinasi jo junalaiturilla rueta bilettämään kun bongasi Deen, mutta sitten kun oli remmi irroitettu ei meinannut leikki alkaa. Treenit sujui hyvin kelistä ja märästä alustasta huolimatta. Kaketkin oli ihmeen nopeat ja tarkat (tarkat ne kyllä on, mutta se vauhti...) ja liikkestä istumisessa ja kosketusalustassakaan ei mitään moitittavaa. Alustaa pienensin viikonloppuna rajusti ja se on enää n.20x20cm. Paikallamakuussa Q pysyi hyvin, ei ollut edes kolmen minuutin aikana kellahtanut lonkalleen! Kävin palkkaamassa Quuta välillä pysymisestä, vaikka D kimposi jossain vaiheessa. Doorikselle parantumista vesihännän suhteen. :-)
 Tänään lähdettiin treenaamaan Linnean ja Ruthin kanssa, kun Linnean äiti lupasi vetää meille treenit. Pihalla tehtiin hyppynoutoa, joka sujui hyvin, vaikka Q meinasikin joku aika sitten kiertää estettä. Saatiin myös hyviä vinkkejä paluuhypyn treenaamiseen, joita päästiin jo hieman kokeilemaan käytännössä. 
 Tunnaria tehtiin piilottamalla kapula nurmelle ja laittamalla väärät häiriöksi sekaan. Pari kertaa Q kirmasi hajustamattomille poimimaan väärän käyttämättä nenäänsä, mutta muuten älysi suhkot hyvin etsiä oikeaa. Sitä nenän käyttöä tulisi vahvistaa niin paljon, toisaalta en tiedä olisiko Q älynnyt tunnarin paremmin, jos olisi tehty samantyylisesti kuin maanantaina eli laitettu kaikki riviin. Nyt se vaan tuntui olevan niin tuplaenergisellä tuulella, ettei olisi malttanut haistella. Vähän myös treenattiin alustaa ja seuraamista. Kiitosta vaan Anulle, monta uutta vinkkiä rikkaampana lähdettiin kotiin! :-) Kotimatkalla käytiin vielä ostamassa uusi ja pienempi patukka, edellinen kun on niin iso, ettei sitä tule otettua mukaan. Kotona leivottiin vielä Linnean kanssa 'tuuterintorttua', mitä nyt sitten onkaan viralliselta nimeltään, hyvää tuli, mutta olihan meitä kolme mahtavaa kokkia (Q tosin vain avusti näissä ruuansiivoushommissa...)