Vietettiin lauantaiaamupäivä Ojangossa HSKH:n tokopäivässä. Oltiin Unan kanssa Pia Miettisen ryhmässä ja luvassa oli vapaavalintaisten liikkeiden treeniä 2 x 15 minuuttia kullekin. Ensimmäinen vartti tahkottiin Unan kanssa seuraamista; halusin saada jonkun muunkin mielipiteen siitä, poikittaako ja tuleeko se liian tiiviisti. Tai miksi se on vaan kasipuokkia-ysiä tuomareiden mielestä kokeessa. Näytin aluksi kaaviollisen verran miten treenaan ja palkkaan, eikä Una edes tullut tiiviisti. Pia tosin noteerasi sen, että ensimmäisen palkkauksen jälkeen seuraaminen muuttui tiiviimmäksi, mutta ei vieläkään häiritsevän tiiviiksi. Kerroin myös siitä, että tiiviys ilmenee useimmiten kokeenomaisissa tilanteissa, eli kun laskee yksi plus yksi, niin saa selville, että Una seuraa tiiviisti, kun haluaa yrittää oikein kovasti. En ole huomannut itse sitä namipalkan yhteydessä, mutta siankorvan eteen Una seuraa häiritsevän tiiviisti. Ratkaisuna ongelmaan kouluttaja ehdotti, että tekisin rohkeasti voi-evl kaavioita, enkä näyttäisi superpalkkaa etukäteen, koirathan siis aika äkkiä oppivat yhdistämään kokeenomaisen tilanteen superpalkkaan, joten lietsominen siankorvalla vaan pahentaa tilannetta, ja saa plikan yrittämään kahta kauheammin palkan saamista. Tällä kertaa kun menin virittelemättä kehään, kaavio oli mukavanoloinen, eikä Una painanut ihan liki. Poikittamista Pia ei huomannut, joten siitä mun on turha huolestua vielä. Perusasennot Una tuli aavistuksen eteen, mutta kun jätin palkkaamatta, korjasi se paikkansa hienosti. :) Pätevä!

Toinen vartti aloitettiin hypyllä. Sen kerran jälkeen, kun Ulpu jäi hyppyyn roikkumaan vatsastaan, se on hypännyt tosi epävarmasti, vaikka luulin, ettei sille olisi jäänyt kammoa. Todennäköisesti se nollasi sen takia hypyn kokeessakin ja tälläkin kertaa se jäi vain pyörimään esteen eteen. Matalamalla esteellä hyppy onnistui, eikä se edes istunut hitaasti, mihin myös olisin halunnut vinkkiä. Hypyn varmistamiseksi mun kannattaisi siirtyä alustan käyttöön muutamaksi kerraksi ja pitää harjoitukset niin helppoina, ettei Una jää laamailemaan esteen eteen. Pia neuvoi myös käyttämään esteellä erilaisia korkeuksia, itse olen löysäillyt vauvani kanssa, enkä ole hypyttänyt sitä yli 50 cm esteellä. Nyt se kostautuu... Toisaalta avoimen luokan hyppy on tulevaisuutta ajatellen liike, jonka opettamiseen on turha käyttää tuntikausia aikaa, sillä voittajassa mukaan tulee nouto. Tärkeintä olisi saada vain siitä pisteitä kotiin, mutta sitä on periaatteessa turha jauhaa täydelliseksi, mikäli tarkoituksena on edetä nopeammin yläluokkiin. Itseäni perfektionistina tuo aate vaan sotii vastaan, sillä mun mielestä on kiva, että koira osaisi liikkeet kympin arvoisesti! Mutta ajatuksessa on toki järkeäkin, sillä avohypyn sijaan voisi jauhaa tunnaria ja ruutua.
 Loppuun otettiin noudot, Unalle kapula toimii osittain saalina, mistä tulisi päästä eroon. Itse olen sen virheen tehnyt, että olen heitellyt kapulaa lelulla ja saanut nopeat ylösotot, mutta toisaalta myös huonon pito-otteen. Tarkoituksena siis muuttaa kapula lelun sijasta välineeksi, jonka avulla saa palkkion. Saatiin hyviä ja toimivia vinkkejä Unan huonoon otteeseen vauhdissa ja keskittymisen siirtäminen namin toimi hyvin!

Tokotuksen jälkeen käytiin vetämässä lyhyet agitreenit Mariian ja Murun kanssa, pentu teki kivasti, kun osasin huitoa oikeaan suuntaan oikeaan aikaan. Kun sörkin epämääräisesti, se vain juoksi putkea ympäri, hassu eläin. Käveltiin kivassa säässä Ojangosta kotiin, reitti kulki pikkuteitä ja metsiä pitkin, joten koirat oli helppo pitää irti. Plikka ei ollut edes reissun jälkeen väsynyt, toisin kuin omistajansa, vaan riehui kotona täyttä häkää...