Lauantaiaamuna matkattiin Purinalle agikisoihin, joissa tälläkin kertaa Qupalla oli kaksi starttia.Tuomarina toimi meille aivan uusi tuttavuus, Sami Topra, joka oli suunnitellut mun makuun (ja monen muunkin) harvinaisen vaikean ykkösluokan radan, lähinnä keppikulma oli aika erikoinen. Kenraaliharkat pidettiin torstaina Ojangossa mölliagilityssä, missä Qup oli sikapätevä ja teki hienon nollaradan upeilla kontakteilla ja kepeillä! Lauantaihin palaten, ekalle radalle lähdin asenteella, että tuloksesta viis, kunhan Qupa ei pelleile. Ehkä asenne tuottikin tulosta, sillä Qupsutin ensinnäkin haki vaikeahkon keppikulman oikein, aiheutti vain muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen, kun kävi kiertämässä kehänauhan, sillä kepit olivat aiiivan kentän reunassa. Vasta tokavikan esteen, puomin, puolivälissä mulle tuli mieleen, että meillä olikin nolla alla, ja pingottiin maalin sitten ihan täysiä, ja virheettä! Siistiä, Qupsu sai vihdoinkin tokan nollan ja sijoittui vielä kolmoseksi suuressa maksiluokassa! :)
 Toiselle radalle aiheutinkin itse liikaa paineita nollan ja kakkosiin nousun toivossa, joten se menikin sitten vähän pelleilyksi... Qupa tiputti muutaman riman tiukissa käännöksissä ja aloitti kepit väärin. Olikohan se jo kolme viikkoa pystyssä ollut keppitreeni muka ihan tyhjän kanssa? Toivottavasti kyseessä oli vain vauhdin hurmassa sattunut arviointivirhe. Ja kaiken kukkuraksi Quattro meni sikailemaan A:n kontaktin ja harkitsin jo niskavilloista vientiä takaisin, mutta koska se oli jo toiseksi viimeinen este, niin annoin olla.

Tänään suunta oli kohti Kirkkonummea ja perinteikästä labbisten pentu- ja veteraaninäyttelyä. Qupakin oli siellä sillon muinoin neljä vuotta sitten ja sijoittui muistaakseni viidenneksi. Ulpulle tämä oli ihan ihka ensimmäinen kerta näyttelykehässä, ja se käyttäytykin mallikkaasti, vaikka tilanne olikin uusi. Una oli ihan hassu, se tuntui ottavan touhun vakasti, seisoi kuin patsas kehässä ja keskittyi tapittaen koko ajan silmiin. Vasta kun tuomari tuli moikkamaan, niin Ulpusta löytyi vähän enemmän virtaa! Kauhistelin etukäteen, kuinka Una näyttäisi ihan ruipeloilta muiden rinnalla, mutta ei se loppujen lopuksi ollutkaan pieni ja arvostelukin oli hieno:

Hyväntyyppinen pentu. Hyvät mittasuhteet. Tasapainoisesti kulmautunut. Kaunis pää. Hieman vaaleat silmät. Hyvä karvanlaatu, joskaan karva ei ole tänään parhaassa kunnossa. Erinomaisessa kunnossa. Erittäin hyvä kokonaisuus. Pyöristää selkaa hieman liikkeessä.

Yllätys oli suuri, kun tuomarina toiminut Eva Vilamo valitsi Unan vielä jatkoon pentuluokasta, ja loppujen lopuksi penska sijoittui kolmoseksi! Myös Unan Lotte-sisko osallistui näyttelyyn, ja myös Ines sekä Bolt omistajineen saapuivat näyttelypaikalle iltapäivästä, joten vietettiinkin Q-pentujen puolivuotistapaaminen samalla Kirkkonummella. Kaikista neljästä Una on edelleen se pienoisin, mutta muuten sisarukset tuntuivat olevan melko samasta puusta veistettyjä. Päivän päätteeksi otettiin vielä penskoista muutamia kuvia, kannustettiin Camilla-mummo veteraaniluokan voittoon ja lähdettiin kotimatkalle väsyneinä. Qupan aktiviteetteihin kuului Unan kannustamisen lisäksi muutama radanpätkä pihalla olevilla agilityesteillä sekä tunnari ja seuraaminen hallissa. Ehkäpä hienoin tunnari moneen viikkoon, sillä Qupa kerrankin nuuski rauhassa kaikki läpi.

 
 Pitkä päivä vaatii veronsa.
 
Päivän päätteksi pennelit olivat jo aika väsyneitä. Vasemmalta Ines, Una, Lotte ja Bolt.