Huomenna lähdetään taas kokeilemaan taippareita, josko tällä kerralla olisi meidän vuoro läpäistä?
  Viime sunnuntaina treenailtiin taippareita varten, Olavi lähti myös mukaan. Quattro hakuruudusta tuodessaan toista varista tiputti sen keskelle matkaa, ja lähti etsimään uutta. Olin ihan ihmeissäni, se ei ole tehnyt tuota pitkään aikaan. Kävin viemässä palautuneenkin linnun metsään, ja lähetin uudestaan. Tällä kertaa työskentely sujui hyvin, ja palautuksetkin oli suhkot hyviä. Kani saatiin myöskin ostettua muutama viikko sitten, ja vetäisin Q:lle laahausjäljen metsään. Ai sitä riemua, kun Q pääsi jäljelle! Herra oli superinnostunut ja kanikin löytyi jäljen päästä helposti. Olavi kuusivuotiaana herrana ei ollut ikinä nähnyt riistaa, ja ihmettelikin jonkin aikaa kuolleita lintuja. Paljon olisi tehnyt mieli, mutta ei uskaltanut. Kani sen sijaan kelpasi, ja vähän matkaa sitä uskallettiin kantaakin! Illalla kierreltiin vielä poikien kanssa Tapanilassa, ja treenailtiin vähän tokoa. Paikallamakuu onnistui hienosti häiriön kanssa (Erän parkkiksen lähellä, Linnun ja Olavin kiertäessä ympärillä) sekä piilossa. Seuraamisen käännöksiä intouduin myös lopuksi harjoittelemaan, ja pitkään olen ihmetellytkin Q:n vasemmalle kääntymisen olevan niin heikko, mutta älysinkin Linnun katsoessa kääntymisessä jalkojani, että en ole antanut minkäänlaista apua käännöksessä Q:lle, vaan käännyin niin, että aloitan vasemmalle kääntymisen oikealla jalalla. Kun aloitin vasemmalla jalalla, käännös oli siisti ilman törmäyksiä. Jes, ratkaisu tähänkin ongelmaan! Vielä kun saisi täyskäännöksen tiivistettyä...
 Kaukkareita sen verran, ne tuntuvat menevän paremmin ns.ilman virittelyjä, eli ei pallon näyttöä, takapalkkaa jne. Lenkillä otin muutaman kerran yllättäen, käskin vain Q:n maahan ja menin itse muutaman metrin eteenpäin, ja näytin käsimerkin. Wau, sehän nousi istumaan! Onneksi kokeessakaan kaukkarit ei ole ensimmäisenä!

 Q ja O viime viikonloppuna