Qupsu on eleillyt toipilaan elämää, pallon ja kavereiden kanssa riehumiset ovat olleet lomalla, paketilla ei pahemmin kaahailla (ylläoleva kuva johtaa harhaan, mutta se on ajalta ennen pakettia). Sen verran Qup pääsi juoksentelemaan perjantaina, kun tehtiin viikon tauon jälkeen vähän vauhdikkaampaa tokoa ohjatun ja merkin merkeissä. Vuorossa oli vähän valoisampi parkkipaikka kuin edellinen, mutta eipä Quattro löytänyt kapuloille ekalla kerralla. Se hämääntyi tummista kapulankokoisista lumipaakuista ja pinkoi oikeassa suunnassa sijaitsevalle lumipaakulle todetakseen vain ettei se ollutkaan kapula. Näin ollen Qupa päätyi puhuttelun kautta tolppaan hytisemään ja Una pääsi vaihtopenkiltä töihin. Noudatin ensin penskalla ohjatun kapulat kentältä, jonka jälkeen tahkottiin seuraamista. Kuukausi takaperin luulin, että se tuli väljästi, mutta onneksi ei. Ainut pahe on poikitus, mitä Ulpu harrastaa ensimmäiset kymmenen metriä, kunnes viitsii keskittyä. Sen jälkeen seuraaminen vaikuttaa kivalta ja oikeapaikkaiselta.
 Una pääsi tekemään myös liikkeestä maahanmenon kokeenomaisena, tähän asti olen turvautunut pieneen vartaloapuun, mutta nyt apina tipahti hienosti alas. Seisominenkin vaikuttaa hyvältä, haluaisin siitä vielä napakamman, joten ollaan treenattu sitä ilman seuraamista takapalkan avulla. Hyppy on unohtunut talvilomalle, en ole vieläkään muistanut lakata sitä, joten en raski kuskata sitä lumihankeen homehtumaan. Kerran kokeilin sisällä, mutta siitä ei aiheutunut mitään muuta kuin liukastumista. Tosin tällä hetkellä lattioilla on useampikin matto, jotka jarruttaisivat vauhtia laminaattia paremmin.
 Mietintätauon jälkeen Qupsu pääsi taas hommiin ja tehtiin ohjattu kentän siinä päässä, mistä ei löytynyt ylimääräisiä haamukapuloita. Johan onnistui, Quattro oli ensinnäkin hassulla tuulella, en muista milloin se olisi viimeksi koikkelehtinut niin iloisena, häslännyt ja pomppinut menemään. Kolmella käyttökelpoisella- sekä yhdellä pakettikoivella tehty ohjattu onnistui superhyvin, Qup ei empinyt lainkaan ja juoksi pitkin kenttää naama virneessä. Tälläisiä päivä lisää! Kapulat löytyivät ilman suurempaa etsimistä eikä seuraaminenkaan takkuillut. Loppuun tehty tunnarikin varsin hyvä, Qupalle on tullut lisää varmuutta ja se suoriutuu nuuskimisesta melko nopeastikin. Vauhdilla ei ole mulle mitään väliä, pääasia ettei homma menisi häsläämiseksi.

Tänään Una pääsi agittamaan kolmen kuukauden tauon jälkeen ja en ole pitkään aikaan nauranut yhtä paljon kuin tänään. Vuorossahan oli Quattron agitreenit, mutta koska potilas ei itse pääse treenaamaan, sain luvan kuskata nuorukaisen treeneihin. Saatiin käyttää puolikasta hallia, kun toisella puolella suoritettiin rataa. Una pääsi ensimmäistä kertaa mattopohjaiseen halliin, mutta se ei sitä pahemmin hetkauttanut. Istuttiin alkuun kymmenisen minuuttia katsomassa rataa suorittavaa koiraa, joka oli Unan mielestä yhtä tuskaa. Se kimpoili ja kyyläsi puuaidan takaa, yltyi välillä piipittämäänkin muiden koirien mukana, kunnes pääsi itse juoksemaan. Onneksi halli oli laitettu keskeltä poikki aidoilla, sillä penska kimpoili minne sattui, heti kun irrotin hihnan ja satuin ottamaan askeleen putkea kohti, pikkuinen oli jo siellä! Pari minuuttia kului siihen, että sain ylipäätään Ulpun sivulle ja aukaisemaan korvansa, senkin jälkeen se päätti kipaista putkessa silloin tällöin. Alkuun koitin tehdä lyhyitä ja helppoja treenejä siivekkeiden avulla mutta, Ulpu ei pahemmin keskittynyt, jos koitin saada sen kiertämään siivekettä, se ampui monen metrin päähän putkeen. Alun jälkeen yhteinen sävelkin alkoi löytyä, Una kuunteli ja teki oikeinkin. Kentälle oli sopivasti aseteltu siivekkeet ja putket valmiiksi, joten tehtiin kahden putken ja kahden hypyn avulla kivaa pätkää alkuun pilkottuna ja loppuun saatiin tehtyä kokonaisenakin. Lelu toimi Unalle hyvänä palkkana ja se irtosi pidemmällekin sen perään. Nuorukaisen väsähdettyä tehtiin muutama toisto välistävetoja, jonka jälkeen siirryttiin tyytyväisenä muiden tieltä sivuun. Ennen lähtöä treenattiin lyhyet pätkän seuraamista sekä pitkän tauon jälkeen paikallaolokin, joka säilynyt hyvänä.
 Unan junamatkailukin on ottanut askeleen edistystä, joulukuussa poloinen ei uskaltanut kavuta korkeiden junien kyytiin, mutta kun Quattro näytti kerran mallia, niin Unakin rohkaistui. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
 Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, pikku-Una ilmoitettiin ekaan viralliseen näyttelyyn parin viikon päähän! Se tuntuu vielä niin pieneltä, niin saas nähdä mitä tuomari on siitä mieltä. Se on pieni, mutta söpö. :)