Niin, se tokoleiri! Blogi on päivittynyt luvattoman hitaasti viime aikoina... Vietimme tosiaan Unan kanssa huhtikuisen viikonlopun Kuusankoskella tokon parissa. Ajattelin vaihteeksi ottaa Unan kokemaan leirielämää, kun reissuilla on yleensä ollut mukana Quattro. Valinta ehkä ei ollut paras: Unan ongelmalista on huomattavasti lyhyempi kuin Qupsuttimen. Toisaalta taas, oli kiva leireillä nuorukaisen kanssa. Qupsukin olisi päässyt mukaan, mutta matkasimme Mintun kyydissä leiripaikalle ja takaisin (kiitos vielä!), eikä auton takaosassa ollut liiemmilti ylimääräistä tilaa neljännelle labradorille.

Leirillä kouluttajina toimivat Pipa Pärssinen sekä Elina Niemi, joiden molempien opeissa saatiin olla. Unan kanssa halusin katsoa läpi tunnaria, jossa esiintyvän epävarmuuden syyksi osoittautui liikkuri. Liike rakoili leirillä muutenkin, kun treenasimme useampaan kertaan käytetyillä kapuloilla, jotka olivat varsin voimakkaasti hajustettuja meidän vuorollamme. Toisena pääjuttuna halusin katsoa Unan palkatonta työskentelyä ja siinä ilmenevää sikailua. Kokeissahan penska on varsin usein seuraamisen aikana pomppinut ja poikittanut, mutta en saanut sitä(kään) ongelmaa esille treeneissä! Seuraaminen kyllä oli aavistukseen tiiviimpää ja perusasennot hukassa, mutta kouluttajan mukaan asento oli varsin suora, eikä liian tiiviskään. Lisäksi treenasimme noutoja metallilla ja ohjatun alkeita, tsekkasimme luoksetuloja (onnistuneita!), ruudun sekä kakeja. Kaikki vaatisi vielä pientä viilausta, mutta paketti alkaa olla kasassa.

 
Väsynyt leiriläinen tunkeutui kainaloon

Kevään ja toukokuun myötä myös ohjatut ulkotreenit heräävät talviunesta. Viime viikolla Una pääsi aloittamaan agilityn alkeiskurssin Ojangossa ja eilen treenasimme toisen kerran alkeiskurssiporukalla. En uskaltanut viime vuonna hakea ryhmään, vaan treenasimme omatoimisesti, sillä halusin tarkistaa pennun sisäiset ominaisuudet luustokuvien muodossa ennen rankempaa treeniä. Terveeksihän se kesällä todettiin, joten siitä ei tarvitse huolehtia. Huomaa, että alkeiskurssisisältö elää ja on muuttunut vuosien varrella: silloin kuin Qupan kanssa aloitimme lajin, tuntui, ettei kukaan, minä mukaanlukien, ollut kuuna päivänä kuullutkaan hyppytekniikkatreeneistä, mutta vuosien varrella sekin käsite on tullut tietoon. Onkin ihan huippua, että tehtiin jo nyt hyppytekniikkatreenin tapaisia harjoituksia!

Aksatreenien lisäksi käyntiin on päässyt nometreenit. Emmin keväällä pitkään uskallanko ilmoittaa Ulpun mukaan, koska meillä homma on vielä niin alkeistasolla. Torstaina pidetyt ekat treenit sujuivat ihan kivasti, kun tehtiin muistiharjoituksia ja katsottiin läpi (nome)seuruuta. Se seuraaminen ei ollut Ulpulla hanskassa, eihän sitä sille siis ole opetettu, mutta oon toivonut jos talven aikana olisi tapahtunut ihmeitä. Ihan kivasti siihen nähden, Unan kuono painui maata kohti jonkun kerran, mutta muuten se seilasi mukana. Omaksi onnekseni ei olla valovuoden päässä muista ryhmäläisistä, sillä suurin osa ei ole vielä startannut nomekokeissa. Ehdin jo pelätä, että ryhmäläiset ovat pelottavia tosinomeilijoita, jotka haluavat aloittaa treenit triplamarkkeerauksilla ja puolen kilometrin linjatreenillä.

Quattron elämään on kuulunut edustustehtäviä, muun muassa viime viikonlopun PetExpon agilitynäytöksessä. Olimme seuralaisten kanssa esittelemässä lajia lyhyen agilityradan avulla messuvieraille sekä lauantaina että sunnuntaina. Qupalle tuollaiset ihmisiä vilisevät massatapahtumat ovat omiaan, sillä rapsuttajia löytyi radan varrelta. Samana viikonloppuna sain varattua Qupsulle toisen tokokoepaikan toukokuulle. Suurin oivallus kevään aikana lienee tullut itselleni, kun alan vihdoin ja viimein ymmärtämään liikkurin merkitystä treenitilanteissa. Ehkä sattumaa, että päästiin Qupan kanssa EVLn asti ilman liikkuroituja treenejä (ihan oikeasti, määrä on laskettavissa yhden käden sormilla!), mutta ylimmän luokan liikkeiden parsiminen kasaan yksin tyhjällä kentällä onkin ollut astetta vaikeampaa. Qupsu ei ole treeneissä ottanut liikkurista häiriötä kovin paljon, pikemminkin en saa itseäni keskittymään täysillä koiraan. Una sen sijaan ei ole pystynyt keskittymään tekemiseen läheskään samalla lailla liikkurin kanssa kuin ilman. Ei siis ihme, että kaikki avoimen luokan kokeet ovat olleet enemmän tai vähemmän kaaosta!

Kevään valoisina iltoina ollaan tavattu koirakavereitakin. Lenkkeiltiin ikuisuuden jälkeen Linnean, Rion ja Avan seurassa, lisäksi käytiin eräs ilta kaveriporukalla Ojangossa (videota luvassa!). Myös Unan Giltsi-äippä oli eräs viikonloppu käymässä. Alkukesän suunnitelmiakin on vahvisteltu viime aikoina ja tiedossa on pidemmän matkan reissua niin kaksi- kuin nelijalkaisillekin!

Ei ole omena kauas puusta pudonnut....

Vierailimme pääsiäisen aikaan taas koirien kanssa uimassa. Suuntana tällä kertaa oli Hyvinkään koirauimala. Unan ja Qupan uintiseurana oli niin ikään labbis Olavi ja pienenpieni Osmo-bordercollie. Qupsu aloitti jälleen ulvomisen autosta ulos hypättyään ja piti melkoista mölinää ennen kuin pääsi allasalueelle. Viisaampi Ulpu piti onneksi suunsa tukossa...

Aikansa uituaan Qupa siirtyi pallojen kanssa läträämiseen. Se parhaimmillaan hamstrasi koko altaan pallot käyttöönsä ja sukelteli niitä altaanreunalta. Elukan riemulla ei ollut rajaa, kun se sai pelailla tennispalloilla samaan tyyliin kuin kesällä! Tuossa videolla on tapahtunut pikkumoka, siinä toistuu sama pätkä kahteen otteeseen, vaikka en edes huomannut tuplanneeni mitään. Älkää siis ihmetelkö.

Tokoaktiivisuus on viime aikoina nostanut päätään kiitos sulaneiden lumien. Qupalla tuntuu olevan kevättä rinnassa, se on niin innokkaana treenaamassa ja osallistumassa, että homma muuttuu helposti sähläämiseksi. Olen niin tottunut laama-Quattroon, että sen uusi moodi tuntuu niin hassulta! Liikkeissä riittäisi vielä hiomista ennen kevään kokeita, mutta vakaa aikomus on kisata jälleen ensi kuussa. Unan älykkyysosamäärä sen sijaan on vakuuttanut viime viikkojen aikana minut, sillä ollaan vihdoin päästy tunnarissa siihen vaiheeseen, että kaikki kapulat ovat näkyvillä kuin kokeessa. Ja pentu on pätevä ja palauttanut oman nuuskittuaan kapulat läpi! Tuulta tunnari sai alleen sen muinaisen kouluprojektin myötä, jolloin pidin tunnaritreeneistä päivittäin lukua yllä ja olen edelleen rustannut ylös päivän tunnaritreenin lopputuloksen. Epäonnistumisia ei ole tullut vähään aikaan, mutta koitan vielä olla huokaisematta helpotuksesta, sillä tämän tekstin jälkeen tunnari tuskin onnistuu!

Qupan treenit agilityn parista on ikuistettu alla olevaan videoon parin viikon takaa. Videolla on toinen yrityksemme ja Qupsulla oli ihme possuilua keppien kanssa. Ekalla keskenjättämisellä se luuli, että heitin namin sille, kun heilautin kättä, mutta pari seuraavaa kertaa oli silkkaa sikailua.

Tuli kuukauden tauon jälkeen kaivettua tokovihko pöydän perukoilta esiin, päätin meinaan, että on taas aika ryhdistäytyä. Tammikuun treenit olivat varsin hajanaisia - koulu ei antanut paljon ylimääräistä aikaa sekä ainainen pimeys ja kirpeät pakkassäät jäädyttivät niin minun kuin koirien tassut. Nyt on voinut ottaa vähän rennommin, aikaa, valoa ja intoakin on riittänyt säännöllisempiin treenihetkiin. Quattro omistaa edelleen kauneusvirheitä: seuraaminen on muuttunut vinompaan suuntaan, samoin kuin perusasento ja liikkuroidun treenin määrä on pyöreä nolla. Unalle liikkeet ovat iskostuneet pääkoppaan varsin helpolla, niin, kaikki paitsi tunnari. Tunnaritunnelin päässä tuntui näkyvän valoa vielä joku aika sitten, mutta tämän viikon aktivoituminen on vienyt asiaa huonompaan suuntaan. Mulle iski alkuviikosta, samoin kuin eilen, karmea epätoivo Ulpukan tunnarin suhteen. Surkea olo, kun kaikki epäonnistumiset eli väärän tuomiset tai lamaantumiset johtuvat vain ja ainoastaan omasta käytöksestäni. Lisäksi opetettava liike on niin helppo nenäänsä käyttävälle koiralle, että edistymisen tiellä olen ainoastaan minä itse. Enkö oppinut mitään käydessäni Qupsun kanssa läpi mutkaista taivalta täydestä katastrofitunnarista tunnariin, jonka onnistumiseen voin luottaa satakymmenprosenttiseksi? En ilmeisesti. Tai saatoin oppia, mutta oletan vielä niin sinisilmäisesti kaikkien koirien toimivan samalla moodilla, vaikka tiedän yhtä hyvin, ettei se pidä paikkaansa. Ja olen oppinut sen jo useaan kertaan kantapään kautta.

Unan tunnarin pohjatyön rakennus onnistui hyvin, edistystä oli havaittavissa, mutta mokasin koko homman vaikeuttamalla harjoitusta liikaa liian nopeasti pienen tauon jälkeen. Ehkeivät edellytyksetkään onnistumiselle tällä viikolla ole olleet kaikista parhaimmat, sillä Unalla on juoksut parhaimpine päivineen. En silti pistäisi kaikkea juoksujen piikkiin, vaikka ne ovatkin tehneet likasta normaalia haaveilevamman. Pohdin jatkosuunnitelmaa eilen, ja päädyin kaikkien paperilappujen ja käpyjen sijaan jatkamaan edelleen kapuloilla harjoitusta asteen helpottaen. Siinäkin on edelleen varjopuolensa, haluaisin pystyä palkkaamaan koiran nuuskimisesta, en noutamisesta, johon Ulpu on muutenkin hulluna. Tuntuisi kuitenkin tyhmältä vaihtaa menetelmää, kun homma on painunut pikkuisen aivokoppaan jo puolittain. Jatketaan siis samalla tiellä edelleen ja asiaa täytynee pohtia yhä.

Maailman kamalin joulukuu! Pimeää, harmaata ja VESIsadetta, ihan mälsää. Aika tai valo ei riitä mihinkään, arki-iltojen lenkit tai treenit kavereiden seurassa ovat olleet hyllytettyinä jo useamman viikon, kun joka paikassa on pilkkopimeää. Kamerakaan ei ole nähnyt päivänvaloa sitten itsenäysyyspäivän, silloinkin täytyi vain pikaisesti ikuistaa vuoden ensimmäinen rännän peittämä maa. Onneksi kohta alkaa loma ja on aikaa kuvata valosankin aikaan! Tokon parissa ollaan jatkettu edelleen ja Qupan EVLtaso vaikuttaa niin kivalta, että tahtoisin jo kisaamaan! Kyselinkin jo paikkaa vuoden ekoihin kisoihin, mutta eipä mahduttu mukaan. Ulpukka taasen, no sen varalle on suuria suunnitelmia, mutta kisapaikat on vielä varaamatta.

Messarikin meni jo ohi, lauantai kului shoppailun ja tokokokeen analysoinnin merkeissä. Toisaalta kadun, ettei ilmoittanut Quattroa kisaamaan, sillä esimerkiksi ruutu ja ohjattu suoritettiin aidatussa kehässä, jolloin Qupsullakaan ei olisi ollut mahdollisuutta ajautua kehästä ulos etsimään ohjatun kapuloita! Toisaalta, tiukka maajoukkuekarsintakokeen arvostelu olisi syönyt meiltä pisteitä, sillä pilkunviilausprojekti on pahasti kesken...
 Una piipahti ovien sisäpuolella sunnuntaina. Pentu ei suinkaan päässyt näyttelykehään hauskuttamaan näyttelyihmisiä, vaan osallistui putkikisaan. Rata koostui pelkistä agilityputkista, joten se oli varmaan putkihullulle kuin lottovoitto. Liukas matto vain jarrutti menoa ja Unu ei tykittänyt täysiä, mutta kovaa. :) Muutenkin se käyttäytyi mallikelpoisesti parituntisen messarikierroksen ajan hötkyilemättä muiden koirien luokse. Mukaan Unalle tarttui muutama söpö kesäpanta sekä vaaleanpunainen noutajatalutin (tottakai!) ja Qupsu sai tuliaisiksi nameja. Niitä kaikkia kananpaloja ja koirankeksinäytteitä survoessa kotona kaappiin vastaan tuli pussillinen poronsarvia. Ne ovat osoittautuneet koirien keskuudessa ihan huipuiksi! Lattialla on lojunut jo useamman viikon muutama poronsarvi, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä, mutta kuluneet vain muutaman sentin. Jopa Qupa on innostunut syömään niitä, vaikka sen kärsivällisyys yleensä loppuu muutaman minuutin sisällä, jos luusta ei irtoa syötävää. Ainoa ongelma, mikä kahdesta luusta on koitunut: pikkuriiviö-Una käy aina tilaisuuden tullen varastamassa poronsarven Qupan suusta, vaikka sillä olisi vieressä omakin. Sen mielestä Qupsun on aina parempi! Ja Qup ei sano rikolliselle mitään, etsii itselleen toisen sarven ja jatkaa sen syömistä. Jonka Una sitten taas varastaa, Qup etsii toisen, ja niin edelleen.

Me ollaan treenattu! Käytiin viime viikolla Ojangossa yksi päivä Linnun ja koirien kanssa tekemässä pientä ratatreeniä. Rata valikoitui 'pentujen' taitotason mukaan ja Unan kontaktit ovat vielä siinä vaiheessa, että niille ei kannata kruisailla putkesta tuhatta ja sataa, mikäli tahtoo onnistuneen oloisen suorituksen. Tehtiin aika lälly putki-hyppyrata, joka ei Qupalle ja Valtsulle tarjonnut suurta haastetta matalista rimoista puhumattakaan, mutta kivaa niilläkin oli. Unan kanssa tein rataa useammassa pätkässä, joista ekan pätkän video on alempana. Ekassa pätkässä ei ollut suurta ongelmaa, mutta toisen pätkän hyppyohjauksessa olin auttamatta myöhässä. Koitan saada siitäkin pätkästä videon piakkoin esille, mutta tuntui jo ohjatessa, etten liikkunut ihan samalla galaksilla Ulpukan seurassa. Toki olemme tehneet aika vähän tämän kaltaista, mutta kolmoshypylle saaminen oli työn ja tuskan takana. Un ei vielä lue niin hyvin mun ohjausta, että olisi kääntynyt muitta mutkitta hypylle, mutta kyllä se pari kertaa onnistui... Qupsu kääntyi hypylle melko pienestä kädenliikkeestä, joten kokemus auttaa. Qupsun kanssa meno tuntui ihan hölkkäilyltä Ulpun perässä juoksemiseen verrattuna, se on aika vikkelä!
 

Viime viikolla käytiin myös tokoilemassa Viikissä ällössä sadesumussa Tuulin ja Sallin kanssa. Treenattiin koirat vuoronperään läpi, joten toimittiin toisillemme liikkureina ja häiriöinä. Qupa aloitti liikkuroidulla ohjatulla, se oli muistaakseni ihan kiva ekasta kerrasta lähtien. Merkille menon asenne on muuttunut palkkauksen myötä parempaan, se ei ole enää niin pakkopullaa. :) Ohjatussa Qupsu on ruennut possuilemaan ja painumaan päinvastaiseen suuntaan, minne osoitan, mutta en saanut sitä tuolloin esille.
 Qupan ruututreenikin meni putkeen. Tuuli huuteli häiriönä käskyjä maan ja taivaan väliltä, kutsui Qupaa luokse ja heitteli leluja sekä noutokapuloita ruudun ympärillä. Mutta Qupsutin ei narahtanut!! Kerran se painui ruudussa maihin Tuulin käskyllä, mutta muuten jätti käskyt noteeraamatta. Häiriötreeni toimi Qupalle taas niiin hyvin, sillä siitä näki selvästi, kuinka keskittyminen oli huipussa!
 Unu oli ihan hassulla tuulella, se kävi varastamassa kentän laidalta noutokapulan pariin kertaan ja karkasi merkille tuon tuosta, jos en tehnyt sen kanssa mitään. Se ainakin osaa tarjota. :) Un teki VOIluoksaria (alkaa näyttää hyvältä!), ruutuja sekä seuraamista. Seuraamisen paikka on siirtynyt ehkä jo vähän taaemmas, hyvä niin, ja ruutukin on kivassa vaiheessa.

Ylläri, tokoiltiin tänäänkin Tuulin ja Sallin seurassa! Kerrankin oli vielä toivoa saada kuvia, joten kuvailtiin elukoiden treenit. Alunperin suunnittelin videopainotteista treeniä, mutta muistikortilta löytyikin vain kuvia...
 Qupsulle ohjattua jälleen liikkuroituna, se ei muka nähnyt merkkiä, mutta noudot suoraviivaisia jälleen. Ruutu oli peruskauraa, merkkikin löytyi, ja pikkupätkät seuraamista ja kakeja onnistui. Varsin kiva treeni jälleen, Qn kanssa on niin kiva treenata! 
  Una odotteli tolpassa Qupan vuoron ajan ja oli jälleen täynnä virtaa katsottuaan, kun Qup rallattelee kentällä lelulla. Aloitettiin ohjatun suunnilla. Jätin pikkuisen merkin taakse ja pyysin hakemaan oikeaa, se nappaa merkin suuhunsa! Toisella kerralla sama meinaa uusiutua, mutta penska älyää kapulan vihdoin, kun huudan jo eitä. Sen jälkeen homma alkoi sujumaan! Un teki vielä kierroksen ruutua, ei ongelmaa, sekä tunnaria nurmella. Tällä kertaa se malttoi käyttää nenäänsä - toisin kuin joskus yhtä korkeassa vireessä. Pätevä apina! Ulpu oli myös taasen ihanalla energiapuputuulella, se on ihan hassu!

 
  ruokaa!

 
 
 
  taas ruokaa!

 
  ei näin!

 
 
  ruutuuun!

 

En ymmärrä miten voi olla jo marraskuun puoliväli! Kuten ehkä blogin päivitystahdista on saattanut päätellä, viime aikoina on pitänyt kiirettä. Loka- ja marraskuu ovat vilahtaneet huomaamatta melkein ohi ja pimeys alkaa tympimään päivä päivältä. Mutta tämä on ollut yksi niistä harvoista syksyistä, jolloin valonpuute ei ole iskenyt vahvasti päin naamaa. Ainakin alkusyksystä valoa riitti pidempään kuin muistinkaan ja ilmatkin ovat kaiketi olleet kuivia. Tai sitten muistan ihan väärin, ehkä valonpuute ei tunnu niin raskaalta, nyt kun ei ehdi nähdä sitä ollenkaan... Kaiholla muistellen niitä kesäyön lenkkejä Haltialassa, ei sinne ole kuin puol vuotta vielä! Mutta onneksi ensilumi ei ole satanut vielä, sekin on pelastanut osan syksystä. Loska, pimeys ja hiihtäjät ovat kieltämättä tämän vuodenajan pahin yhtälö.

Kiireestä huolimatta tavattiin Ulpukan sisko-Inestä pitkään aikaan ja ehdittiin Qupsuttimen kanssa yksi päivä käydä moikkaamassa lehmiä ja kuvata videopätkä, missä pikku-Qupa harjoittelee seuraamisen alkeita (ja minä oikeasta kohdasta palkkaamista). Tokoiltiin jo muutama viikko sitten porukalla ja molemmat koirat saivat tuomioksi "nehän edistää ja poikittaa ihan kybällä!!", joten ollaan keskitytty perusasentoihin ja pieniin seuraamispätkiin. Kaikkein vaikeinta mulle on palkata koirat tarpeeksi takaa, sillä en edes tiennyt niiden edistävän niin pahasti. Mutta onneksi se valkeni vihdoin! Qupsutin EVL-paketti on pysynyt kisatauosta huolimatta kaiketi suurinpiirtein koossa ja Unan voivoi paranee kerta kerralta. Mitään problemoja vompatille en ole saanut vielä aikaiseksi, joten kaikki on toistaiseksi vielä hyvin.

Ojankoreissut ovat olleet jäädytettyinä jo liian pitkän aikaa... Ohjatut treenit loppuivat jo kuukausi sitten ja halli valmistuu hitaasti (mutta varmasti olettaisin) ja syysflunssa piti minut sängynpohjalla koko viime viikonlopun. Alkuviikon juoksulenkit eivät tuskin edistäneet paranemista, mutta flunssa-minä -taistelu päättyi onneksi mun hyväksi!

Tänään Una oli suorittanut pienen elämänsä suurimman tuhotyön yksinollessaan. Siihen on jo tottunut, että Ulpu nyplää pehmoleluista pumpuleita ulos joka päivä, mutta tällä kertaa ovelta löytyy puoliksi syöty kenkä! Yksi nahkakenkä upposi eläimen hampaisiin kesällä sen jäädessä syömään luuta kengän päälle, mutta tällä kertaa Ulpu oli hakenut kengän eteisestä jyrsittäväksi. Useammat ovat toki tottuneet paljon pahempaan, mutta meillä kumpikaan koira ei ole ikinä tuhonnut mitään. Siksi se tuntuukin niin oudolta!

Pahimpien koulukiireiden helpottaessa on aikaa vihdoinkin kirjoitella kuulumisia! Hengailtiin viime viikon tiistaina Haltialassa Tuulin ja tiibetinterrieri Sallin kanssa, kun koulu lahjoi meitä ilmaisella vapaapäivällä. Mut se ei ollut mikään ihme, että vapaapäivänä tuli vettä kuin saavista kaatamalla paikoitellen... Kaikesta märkyydestä huolimatta jaksettiin tarpoa ihanan hiljaisia metsäpolkuja lähemmäs viisi tuntia, eksyä muutaman kerran (mä olen aina ollut niin varma, että tunnen tuon metsäpläntin kuin omat taskuni!) mutta lopulta vettä litisevät lenkkarit pakottivat kääntymään kotia kohti. Lisäripauksen eksotiikkaa reissuun toi kahden yltä päältä kuraisen labradorin kanssa matkustaminen iltapäivän ruuhkajunassa. Ei se minua haitannut, mutta säälin niitä samaan vaununvälikköön ahtautuneita vaaleavaatteisia kanssamatkustajia. Mutta toisaalta, luulisi että niiden koirattomien olisi helpompi ahtautua muutamalle tyhjälle paikalle keskelle junavaunua kuin minun kahden koiran kanssa.

Käväistiin samalla kokoonpanolla myös Ojangossa yksi päivä. Myös Ulpukka pääsi pitkästä aikaa kiitämään, yleensä Qupsun maanantaitreenien aikaan kaikki kentät ovat täynnä, joten penska ei ole päässyt harjoittelemaan niin usein. Rakennettiin Sallille ja Unalle oma ratansa, jonka löysin joskus netistä ja Qupsu sai tehdä omaa radanpätkäänsä, joka helpotettuna soveltui myös junioreille. Me tehtiin samaa radanpätkää Qupsun kanssa myös treeneissä yksi kerta, ja se oli varsin mainio kolmen putken härdelli, jossa joutui vähän katsomaan, minne koiran ohjaa. Ja samasta radasta sai kivan helpotetun version myös Unalle ja Sallille.

 
 
 
 



Agin lisäksi ollaan kulutettu myös tokokenttiä. Quattro on päässyt treenaamaan liikkurin alaisuudessa ja alan nyt vasta tajuamaan, kuinka tärkeää on treenata jonkun liikkuroidessa ja käskyttäessä! Qupalla on tullut ohjatussa esiin se, että se ampaisee merkin ohi ihan pokkana, jos liikkuri vie kapulat taikka liikkurin huudellessa käskyjä Qup tottelee niitä kuin vettä vaan. Huomaa, kuinka se tosiaan ei ole treenannut liikkurin tai häiriön kera. Qup oli ihan hassu, kun sitä koitettiin hämätä kaikenmaailman sanoilla, ilme kertoi, ettei saisi tehdä mitään, mutta kun pienen koiran aivot eivät toimineet ihan samalla vauhdilla. :) Mutta häiriötreeni on enemmän kuin hyväksi meille molemmille.

Tänään treenattiin myös (sateessa ylläri!) Mariian ja Mariian valtaisan hoitokoiralauman kanssa. Quattro pääsi tekemään luoksetuloja ruokakuppipalkkojen avulla ja yhden kierroksen tunnaria, kunnes pääsi loikoilemaan sateensuojaan. Una kastui vähän enemmälti, sen listalla oli kokeenomaisen suorituksen lisäksi myös luoksaria ja kakeja. Ulpun koetyöskentelyssä on parantamisen varaa, en tykkää lainkaan, että se haaveilee superpalkkaansa ja yliyrittää seuraamisen aikana. Kuurina tähän olen tehnyt liikkeitä putkeen lelupalkalla, joka ei saa aikaan niin suurta sikailua kuin siankorva, ja on toiminut tähän mennessä varsin hyvin.

 
 Quattron tämänpäiväinen tyttöhaaremi: auspai Muru, Una, xrotu Hani sekä auspai Eevi

 Loppuun vielä viikonlopun agivideot:

Tulipa tenkapoo: me oltiin joko Vasaraisissa, Vasaraisessa, Vasaraisella tai Vasaraisilla. Kyllä tämä suomen kieli on haastavaa... Mutta mahdollisesta kielioppivirheestäni eteenpäin, vietettiin tosiaan Unan kanssa viime viikolla muutama päivä Unan kasvattajan luona Vasaraisissa.

Rita tuli maanantaina käymään Lotte-sisko kyydissään Helsingissä ja kutsuttiin samalla myös Ines ja Bolt vierailemaan. Sisarukset eivät saaneet riehua Boltin leikkauksesta ja sisätiloista johtuen sen enempää, mutta oli hauska nähdä kaikki neljä samaan aikaan! Una on se musta lammas, siis se pienin sisarusten joukosta, mutta löytyy niistä onneksi jotain samaakin. Rita veti Unalle lyhyen nometreenin, joka ei mennyt ihan nappiin ohjaajankaan mielestä. Una osoitti olevansa erityisen epäpätevä noutokoira, se loikki damien yli, eikä olisi viitsinyt millään käyttää nenäänsä ja palautti löydettyään damit ihan vaan sen tähden, kun niin käskettiin. Kyllä, se on nähnyt dameja! Juu, on se niitä hakenutkin. Ja niin me löydettiin itsemme Unan kanssa illalla autosta, jonka nokka oli suunnattu kohti Vasaraista, saatiin hienovarainen kutsu muutaman päivän maalaislomalle, jonka kykeni myös tulkitsemaan armottomana treenilomana. ;)



Aloitettiin lauantai turistikierroksella Raumalle ja päätettiin iltakymmeneltä pillitys- ja lähihakutreeniin pellolla. Siinä välissä ehdittiin tavata sukulaisia, ajaa muutama jälki, harjoitella vesinoutoja suoraan veneestä ja tehdä muutama markkeeraus. Una työskenteli ookoosti, mutta riittää siinä vielä hiomista. Toko on saanut sen menemään aavistuksen vakavaksi ja viimeisen parin kuukauden aikana noutokapula on lentänyt damia useammin. Läksynä siis leikkiä ja pillinkäyttöharjoituksia, meikäläiseltä luonnistuu vaan luoksetulopillitys, ja sekin huonolla volyymilla. Hups.



Sunnuntaiksi oli sulamassa kasa riistaa hakuruudun ja vesinoutojen tähden. Käytiin Unan ja Gilda-äipän kanssa myös tekemässä hirmuisessa kaislikossa noutoja, äitee joutui hakemaan ne, mitkä tytär hukkasi. Mutta ei tyttö ihan onneton ollut. Iltapäivällä saatiin treeniseuraa myös Unan siskopuolen tyttärestä Sannista omistajansa kera. Minut istutettiin kameran taakse siksi aikaa, kun Taija ja Rita heittelivät lintuja koirille. Unalle oli vuoden kohokohta päästä työskentelemään Ritan kanssa, se olisi tehnyt ihan mitä vaan olisi keksinyt pyytää, ja yleensä niin minusta huolehtiva Ulpu lähti kasvattajansa mukaan metsään vailla huolen häivää. Hassu eläin, kyllä ne vaan muistaa missä ovat elämänsä ensimmäiset viikot viettäneet. :) Illan päätteksi vedettiin Taijan kanssa tokotreenit molemmille koirille kokeenomaisilla suorituksilla. Unaa ei väsymys vielä painanut, iltaruoan eteen se työskenteli kivasti. Olisi vaan pitänyt jättää ruoka näyttämättä, sillä seuraaminen meni taas yliyrittämisen puolelle, se painoi jalassa kiinni ja piippasi loppumetreillä. Huspois tuollainen käytös! Ruutu ja nouto sujui varsin mallikkaasti, niissä Unan yrittäminen onneksi näkyy vain räjähtävänä vauhtina.


Upwards Pompom "Sanni" tokoilee

Kun viimeisetkin muurinpohjaletut oli syöty ja aurinko oli painunut metsän taa, suunnattiin Turkkuseen kohti juna-asemaa. Jokin kumma nettiaikataulu väitti, että VR kuljettaa asiakkaitaan kotiin Turusta puoleenyöhön asti, joten ei pidetty automatkalla sen kummempaa kiirettä. Karu totuus kuitenkin paljastui klo 21.02, kun myöhästyimme illan viimeisestä junasta kahdella minuutilla! Onneksi sentään bussiasema antoi lohduttavaa informaatiota päivän viimeisestä Helsingin bussista. Tyhjään bussiin mahtui onneksi kantamukseni sekä Una (josta muuten sai maksaa rahdin!) ja tämä melkein tyhjä bussi ajoi puuduttavan pitkää reittiä pitkin maaseutua välillä Turku-Helsinki. Vaan enpä ollut käynyt ennen Halikossa, lohtu sekin! Plikka kaatui jalkoihini jo alkumatkasta ja siirtyi kainalooni nukkumaan aamuyöstä kotiuduttuamme. Torstaina se oli laama, perjantaina heräsi jo henkiin. Mahtoi olla rankka reissu sillekin. Mutta oli hauskaa ja minua ehti sadan itikan lisäksi puraista myös nomekärpänen. :)  Kiitos treenivinkeistä, -seurasta ja katosta pään päälle! Muutama kuva reissusta löytyy täältä.

Siskokset Una ja Lotte

Vietettiin lauantaiaamupäivä Ojangossa HSKH:n tokopäivässä. Oltiin Unan kanssa Pia Miettisen ryhmässä ja luvassa oli vapaavalintaisten liikkeiden treeniä 2 x 15 minuuttia kullekin. Ensimmäinen vartti tahkottiin Unan kanssa seuraamista; halusin saada jonkun muunkin mielipiteen siitä, poikittaako ja tuleeko se liian tiiviisti. Tai miksi se on vaan kasipuokkia-ysiä tuomareiden mielestä kokeessa. Näytin aluksi kaaviollisen verran miten treenaan ja palkkaan, eikä Una edes tullut tiiviisti. Pia tosin noteerasi sen, että ensimmäisen palkkauksen jälkeen seuraaminen muuttui tiiviimmäksi, mutta ei vieläkään häiritsevän tiiviiksi. Kerroin myös siitä, että tiiviys ilmenee useimmiten kokeenomaisissa tilanteissa, eli kun laskee yksi plus yksi, niin saa selville, että Una seuraa tiiviisti, kun haluaa yrittää oikein kovasti. En ole huomannut itse sitä namipalkan yhteydessä, mutta siankorvan eteen Una seuraa häiritsevän tiiviisti. Ratkaisuna ongelmaan kouluttaja ehdotti, että tekisin rohkeasti voi-evl kaavioita, enkä näyttäisi superpalkkaa etukäteen, koirathan siis aika äkkiä oppivat yhdistämään kokeenomaisen tilanteen superpalkkaan, joten lietsominen siankorvalla vaan pahentaa tilannetta, ja saa plikan yrittämään kahta kauheammin palkan saamista. Tällä kertaa kun menin virittelemättä kehään, kaavio oli mukavanoloinen, eikä Una painanut ihan liki. Poikittamista Pia ei huomannut, joten siitä mun on turha huolestua vielä. Perusasennot Una tuli aavistuksen eteen, mutta kun jätin palkkaamatta, korjasi se paikkansa hienosti. :) Pätevä!

Toinen vartti aloitettiin hypyllä. Sen kerran jälkeen, kun Ulpu jäi hyppyyn roikkumaan vatsastaan, se on hypännyt tosi epävarmasti, vaikka luulin, ettei sille olisi jäänyt kammoa. Todennäköisesti se nollasi sen takia hypyn kokeessakin ja tälläkin kertaa se jäi vain pyörimään esteen eteen. Matalamalla esteellä hyppy onnistui, eikä se edes istunut hitaasti, mihin myös olisin halunnut vinkkiä. Hypyn varmistamiseksi mun kannattaisi siirtyä alustan käyttöön muutamaksi kerraksi ja pitää harjoitukset niin helppoina, ettei Una jää laamailemaan esteen eteen. Pia neuvoi myös käyttämään esteellä erilaisia korkeuksia, itse olen löysäillyt vauvani kanssa, enkä ole hypyttänyt sitä yli 50 cm esteellä. Nyt se kostautuu... Toisaalta avoimen luokan hyppy on tulevaisuutta ajatellen liike, jonka opettamiseen on turha käyttää tuntikausia aikaa, sillä voittajassa mukaan tulee nouto. Tärkeintä olisi saada vain siitä pisteitä kotiin, mutta sitä on periaatteessa turha jauhaa täydelliseksi, mikäli tarkoituksena on edetä nopeammin yläluokkiin. Itseäni perfektionistina tuo aate vaan sotii vastaan, sillä mun mielestä on kiva, että koira osaisi liikkeet kympin arvoisesti! Mutta ajatuksessa on toki järkeäkin, sillä avohypyn sijaan voisi jauhaa tunnaria ja ruutua.
 Loppuun otettiin noudot, Unalle kapula toimii osittain saalina, mistä tulisi päästä eroon. Itse olen sen virheen tehnyt, että olen heitellyt kapulaa lelulla ja saanut nopeat ylösotot, mutta toisaalta myös huonon pito-otteen. Tarkoituksena siis muuttaa kapula lelun sijasta välineeksi, jonka avulla saa palkkion. Saatiin hyviä ja toimivia vinkkejä Unan huonoon otteeseen vauhdissa ja keskittymisen siirtäminen namin toimi hyvin!

Tokotuksen jälkeen käytiin vetämässä lyhyet agitreenit Mariian ja Murun kanssa, pentu teki kivasti, kun osasin huitoa oikeaan suuntaan oikeaan aikaan. Kun sörkin epämääräisesti, se vain juoksi putkea ympäri, hassu eläin. Käveltiin kivassa säässä Ojangosta kotiin, reitti kulki pikkuteitä ja metsiä pitkin, joten koirat oli helppo pitää irti. Plikka ei ollut edes reissun jälkeen väsynyt, toisin kuin omistajansa, vaan riehui kotona täyttä häkää...

Kelpaisi sataa, kun kerran on kunnon takkikin. Onnistuin väkertämään koulussa moisen sadetakin Unalle, kangas sopii sen tummanruskeaan turkkiin kivasti! Tämä, kuten se Qupan viimesyksyinen jumppapukukin, on tehty sinne päin mitoilla, mutta tällä kertaa tekeleestä tuli oikeankokoinen. Jämäkankaasta plikka sai vielä pannankin, kyllä sen nyt kelpaa!

Tokokokeesta innostuneena molemmat hurtat on ilmoitettu kokeisiin, Qupsulle sain kolmannella yrittämällä paikan Hämeenlinnaan koulunlopetusviikonlopulle, siis kahden viikon päähän. Una sen sijaan on ilmoitettu vähän vakavampiin koitoksiin. Maanantaina penskalle on varattu aika myös luustokuvauksiin, toivottavasti pikkuinen on terve! Lotte-siskon lonkat olivat palanneet Kennelliitosta D/D, joten nähtäväksi jää, mitä pieni ruskea kätkee sisäänsä.

Ulpun mielestä oli kammottavaa joutua näpäyttelevän Murun ja pelottavalta näyttävän nalle-Hanin väliin. Narri oli ihan samaa mieltä!

Kuluneella viikolla ollaan pidetty pariin otteeseen yhteistreenit Mariian ja aussie Murun kanssa lähikentillä. Qumpa on keksinyt tottelemattomuuden ja koettaa päästä ruutuun ja noutamaan ilman merkin kautta kiertoa, samoin kuin tunnarin toimivuus tuntuu olevan pohjalukemissa nurmikolla. Eilen oltiin samaisella porukalla nauttimassa ilta-auringosta läheisillä pelloilla, mukaan tuli vielä supersöpö kelpievauva Narri omistajineen, joten Ulpu sai tasoistansa bileseuraa. Alan pikku hiljaa vakuuttua siitä, että Unan energiavarasto on kyltymätön, se kanssa saa kävellä kilometrejä, se juoksee koirakavereidensa kanssa kuin viimeistä päivää, on ollut mukanani Malminkartanossa kouluttamassa ja treenamassa, ja silti se jaksaa illalla pinkoa täysillä. Hassu eläin, varsinkin Qupsuttimen jälkeen!
 

Päivitykset ovat nykyään tokopainotteisia, mutta Qupsuttimen ohjatut treenit alkavat vasta kuun lopussa. Muutaman kerran olen koulun jälkeen käväissyt Ojangossa ja alkuviikosta piipahdin Unan kanssa ainoalla vapaalla olevalla kentällä - alkeiskentällä. Plikka teki kontaktien lisäksi putkea, siivekkeiden kiertoa ja renkaan alkeita. Qupsu-polo jäi parantelemaan luusta sekaisin mennyttä vatsaansa kotiin.

Luvassa tokopainotteista päivittelyä jälleen. Quattron kanssa vietettiin viime viikon viikonloppu Inkoossa Labradorikerhon tokoleirillä. Suunnitelmissani on ollut ilmoittautua mukaan jo parina vuonna, mutta jostakin syystä leiri on jäänyt aina väliin.
 Pitkän pohdinnan ja järkeilyn jälkeen päätin ottaa Qupan mukaan, sillä se on viimeksi ollut ohjatuissa treeneissä joskus pari vuotta sitten. Harmi vaan, ettei mulla ollut Unaa mukana, sillä leirille tuli monta muutakin uppista! Silläkin perustelin, ettei Unalla ole suurempia ongelmia, kun taas Qupalla niitä on alkanut ilmetä liiaksikin... Saavuttiin Qupsun kanssa Inkooseen, keskelle ei-mitään, jo perjantaina ja koulutukset starttasivat lauantaina. Qupan päänmenoksi suunnittelin seuraamista ja tunnaria, joista viimeinen meni pelleilyksi. Qupa nappasi väärän, mutta pistän sen osittain omaksi syykseni, sillä näin Qupasta jo lähettäessä, että se tuskin malttaa nuuskia kapuloita läpi. Onneksi voin lohduttautua sillä, että se harvoin kehässä jaksaa sählätä. Sunnuntaina luvassa oli ohjattua, johon neuvot tulivat ihan oikeasti tarpeeseen. Saatiinkin hyviä vinkkejä siihen, miten saan Qupsun kääntymään oikeaan suuntaan ja irtoamaan tarpeeksi. Iltapäivällä luvassa oli vielä leikkimielistä kisailua joukkueissa ja ryhmäpaikallaolot. Qupa sentään oli pätevä paikallaolija! Loppuillan saikin sitten epätoivoisesti koittaa kuurata huonetta siistimpään kuntoon kuran ja karvan alta. Vähän epätoivoista, jos niinkin voisi sanoa.

© Tiina Jurvakainen

Eilen koitti Unan tuomionhetki (siis lähteekö se pikapostilla Vasaraisiin kasvattajalle vaiko ei :) sillä olin ilmoittanut penskan möllitokoon. Halusin nähdä keksiikö se mitään yllätyksiä kokeenomaisessa tilanteessa, mutta huoli oli lienee turha. Lisäjännitystä kuitenkin aiheutti se, että Ruuti ja Linnea kisasivat samassa luokassa, ja Ulpu ja Ruuti oli laitettu paikallaolossa vierekkäin. Vaan ei ollut syytä laittaa Unaa postipaketilla länsirannikolle, sillä se oli varsin pätevä plikka!

Luoksepäästävyys 9 Ai miten niin se hyppäsi tuomarin syliin?
Paikallamakuu 10 Vaikka Una ei ole ikinä noussutkaan ylös, jaksoin silti huolehtia turhaan. Ainut vaan, ettei Ulpu vilkaissut kuin muutaman kerran minuun, tuijotti possu koko ajan Linneaa!
Kytkettynä seuraaminen 9 Minusta jees, tuomarin mielestä liian tiivistä.
Vapaana seuraaminen 9 Samat sanat, tiiviyden lisäksi Una vielä edistikin vähän.
Maahanmeno 10 Pätevä.
Luoksetulo 9 Liian tiivis perusasento. Höh.
Seisominen 8.5 Lopun perusasento kaksoiskäskyllä ja hitaasti.
Hyppy 9.5 Lopun perusasento edelleen hidas, ehkä siis syytä treenata.
Kokonaisvaikutus 10 Una työskenteli kivasti ja näyttikin kuulema siltä.

Jeejee, saan olla tyytyväinen siihen, että Una ei laamantunut tai keksinyt mitään muutakaan kehässäoloaikana, vaan työskenteli niin kuin oletinkin. Pisteitä saatiin ALO1 187.5 ja se oikeutti vielä kivaan voittoonkin. Palkinnoksi saatu nahkalärpäkepatukka oli Unan mielestä ihan huippu, jopa niin huippu, että se oli rikki jo illalla.

Iltapuhteena käytiin tänään vielä lähikentällä tokoilemassa. Qupa aloitti puuduttavan pitkällä, neljäminuuttisella EVL-seuraamisella, johon olen supersupertyytyväinen. Qupsu piti kontaktin hyvin eikä poikittanut pahemmin ja mikä parhainta, sen vire ei päässyt laskemaan. Suoritus on mulla videoitunakin, mutta sen katsominen koettelee varmasti muiden hermoja, joten jätän sen julkaisematta. Itse olen sen katsonut jo useampaan otteeseen läpi ja fiilistellyt työn tulosta. Ohjattukin liikkuroituna sujui kivasti, samoin tunnari. Vaan on niitä huonompiakin hetkiä mahtunut mukaan, eiliset treenit olivat pohjanoteeraus, ensinnäkin oli virhe lähteä kentälle mitään suunnittelemattomana, toiseksi Qupsu oli laiskalla tuulella ja kolmanneksi kentälle sattui muutama kaverini, niin homma meni oikeastaan vaan tennarin heittelemiseksi. Unan ohjelmassa oli tänään luoksaria ja noutoa. Ohjatun kapula heiluu ja pyörii Ulpukan suussa, mutta normaalilla se on sitten ihan jees.

Pääsiäislomalla tuli kaivettua damitkin esiin ja tehtyä pari treeniä Ulpun kanssa. Lisäksi käytiin nauttimassa Haltialan maastoista viikonloppuna Mambon seurassa. Tytöillä oli kivaa kirmata pitkin peltoa ja metsää, Qupa kolmantena pyöränä tyytyi jauhamaan tennaria.

  Varo sähköaitaa!

Ollaan hengissä! Koulu on taas lohkaissut ison osan kaikesta vapaa-ajasta, niin blogiinkin on ilmestynyt vaan synttärihehkutukset viimeisen kuukauden ajalta. Vilskettä on riittänyt, viikon sisään meillä oli hoidossa niin Aino, Hulda kuin Mangokin ja pyörähdin näyttelykehässäkin Rudin kanssa. Sen lisäksi olen pistänyt postia miljoonaan tokokokeeseen, ja mulle on myyty aina vaan ei-oota, ehkäpä noutajien kokeeseen olisi mahdollista näin jäsenenä päästäkin. Ja, Unalle on ruksattu taipparitkin kalenteriin, lumi vaan hidasta treenaamista sekä lonkkakuvausaika tuli varattua toukokuun loppuun. Jännittää jo etukäteen, vaikkei Ulpu ole koskaan ontunut tai oireillut, niin se on kavereidensa, erityisesti Qupan kanssa vetänyt melkoisia voltteja.

Iki-ihana kevätaurinko on sulattanut lähikentät ihanasti, puhdas sekä sileä hiekkapinta on herättänyt sekä mun että koirien keskuudessa ihastunutta huokailua. Edes roskan ja hiekan alle vajonneet kävelytiet eivät ole himmentäneet kevätiloa. Tervemenoa pohdinnat treenikenttien lumien syvyyksistä tai jäätiköiden liukkauksista, heihei äkäiset hiihtäjäsedät ja -tädit, se on kevät! Qupsunkin mielestä, se heitti päivällä jo talviturkkinsa, kun karkasi läheiseen, tulvivaan ojaan.

Kevään kunniaksi tuli otettua puppeleista liuta tokovideoita, joista jokunen tässäkin. Qupsuttimen ohjattu on hyvin hataralla pohjalla, tiedän, että se tietää, ettei keskimmäistä kapulaa noudeta, mutta se kummasti aina kaartaa sen kautta hakemaan oikeaa kapulaa. Hämäyksenä olen käyttänyt jo monta kuukautta puukalikkaa keskellä, mutta vaikka kuinka toistan, toistan ja toistan, niin ei se putkiaivo vaan koskaan opi! Videossa jopa todiste sen älykkyydesta, onhan se viisas, ettei keskimmäistä hae, mutta silti.
 Hyvän mielen ohjatun jälkeen takasi kuitenkin Quattron seuraaminen, se edisti, poikitti ja toivoi palloa joka välissä, mutta häntää heiluttaen marssi koko kaavion läpi omaan silmääni katsoen melko tyylipuhtaasti. Videokin tästä luvassa hamassa tulevaisuudessa.

Unan seuraaminen muuten jees, mutta kyllä se penska kehtasikin unohtaa juoksuun siirtymisen! Pakko oli testata myös askelsiirtymät kaavion yhteyteen, mutta Ulpu teki kaikki kivasti. Olen käyttänyt myös hyödyksi ruudun rakennukset ja korjailut (joihin saan kulumaan nauhasysteemistä johtuen ihan liian kauan aikaa) ja tehnyt Unan kanssa paikallamakuita samalla aikaa.

Qupa ohjattu from Wilkku on Vimeo.

Una seuraaminen 4/11 from Wilkku on Vimeo.

Una täytti tänään vuoden! Siitä on muka jo kulunut vuosi, kun pikkuvompattini syntyi ja melkein vuosi, kun sain tietää saavani pikkuisen. Hassua, kuinka aika vaan voi kulua niin nopeasti!
 Una juhli yksivuotista elämäänsä syömällä kakkua Qupsun seurassa ja leikkimällä uudella sorsapehmolelulla, joka päätyi jo vartin repimisen jälkeen pehmoeläinten hautuumaalle.

Eilen käytiin treenaamassa Linnean, Ruutin ja heidän hoitolabbis Lätyn kanssa Paloheinän suunnassa. Qupa oli vähän lahna, niin en jaksanut tehdä sen kanssa mitään kokeenomaista. Totesin muuten Qupsun lahnailevan silloin, kun se ei saa tehdä mitään vauhdikasta (noudut, ruutu jne), vaan joutuu tekemään tylsää tekniikkapainotteista treeniä namipalkalla. Toisaalta kiva, että se palkkautuu pallolla helposti, samoin myös ruutu ja noudot toimivat sille palkkana itsessään. Ulpukan kanssa käskytettynä maahanmeno + luoksetulo ihan ookoosti sekä lopuksi vielä paikallamakuu varmaankin parin kuukauden tauon jälkeen... Ups. Ryhmäpaikallamakuihin tulee ehkä muutos, kun päästiin toukokuussa starttaavaan tokoryhmään mukaan.

Ja ainiin, ilmoitin Qupan tokokokeeseenkin, jonka piti olla tänä sunnuntaina, mutta kas, eipä mahduttukaan mukaan, vaikka laitoin ilmon menemään tasan kaksi minuuttia ilmoittautumisajan alkamisen jälkeen. Vähän ihmetyttää, missä järjestyksessä kokeeseen pyrkivät otetaan mukaan vai onko kaikki kokeeseen mahtuvat yhdistyksen jäseniä. Seuraava starttimahdollisuuskin on vasta toukokuussa, kun Porvoon kokeetkin menevät tokoleirin kanssa päälleikkäin, tylsää.

Voi Quattro, mikä possu olitkaan! Okei, valitin masis-Quattron innottomasta tokoasenteesta, mutta se, että se ei viitsi häsläämiseltään keskittyä, ei myöskään ollut sitä mitä hain. Oltiin eilen treenaamassa Heurekalla Linnun ja Valtsun seurassa.
 Qupsu sai aloittaa luoksetulo + idari + ruutu pätkällä käskytyksen kera. Luoksetulossa se sika ei pysähtynyt ekalla käskyllä, idarin kaikki vaihdot tuli suoritettua kyllä käskyn mukaan, mutta missä nätti seuraaminen? Ja ruutu... ensiksi Qupa juoksi tarjoamaan merkkiä kangaskassille kentän toiselle puolelle, kunnes älysi oikean merkinkin. Ruutuun löytämisessä ei ongelmia, mutta jarrujen löytämisessä ongelmia senkin puolesta. Qupsulla ainakin oli superkivaa, sen häntä vipatti koko suorituksen ajan ja perusasentoonkin se loikki naama virneessä. Lyhyet hermoni meinasivat loppua jo luoksetulon temppuilun jälkeen, mutta loppujen lopuksi ketjutuksesta ei jäänyt kovin huono mieli (myönnetään, vähän se kaivertaa mieltä), sillä Qupalla oli KIVAA! Ja kyllähän se oli melkein kuulolla... Onneksi Qupa paikkasi possuilunsa suorittamalla makean seuruukaavion poikittamatta ja upealla kontaktilla!

Una aloitti maahanmenolla, mikä oli loppuperusasentoa lukuunottamatta melko kiva suoritus. Ei olla juuri lainkaan treenattu maasta sivulle nousua, joten ehkä siinä syy. :) Maahanmenon lisäksi sain todistusaineistoa myös Unan seuraamisesta, likka itse seuraa hyvin, mutta omat käännökseni vaikuttavat ihan liian tönköiltä.

Una maahanmeno from Wilkku on Vimeo.
 

Una seuraaminen from Wilkku on Vimeo.

 Kävipä niin, että kuvat.fi ei suostunut lataamaan videoita neljännenkään yrityksen jälkeen, joten vaihdoin videot uuteen paikkaan. Sen lisäksi myös kuvanmuokkausohjelmani sanoi itsensä äskön irti, joten postauksesta tulee tylsä ja kuvaton. Toivon mukaan uudelleenkäynnistys herättää koneen henkiin.

Mieletön auringonpaiste ja ihanat kirpeät pakkaset ovat jälleen hellineet meitä koiranomistajia. Reippaasti pidentynyt päivä ja kauniit auringonlaskutkin innostavat ulkoilemaan. Viime viikonloppuna etsin pääkaupunkiseudun tokokokeita ja realistinen tavoite voisi olla starta maaliskuun lopulla hallikokeessa Quattron kanssa. Sinne olisi vielä reilu kuukausi aikaa ja liikkeetkin voisi ahkeralla treenillä saada siihen mennessä kuntoon. Eri asia onkin, että saanko tapeltua kokeeseen paikan, luultavasti sinne on yrittämässä moni muukin.

Osittain otsikkoon liittyenkin, ollaan tokoiltu ahkerasti kuluneella viikolla. Kuukausi sitten valittelin, kuinka Qupa oli muuttunut laiskaksi ja haluttomaksi tekemään mitään, toko tuntui vähän pakkopullalta, kyllähän se teki, mutta ei riemusta hihkuen. Muutenkin se tuntui vaisummalta ja masentuneemmalta, syynä oli reilun kuukauden loma pakettien takia, minä aikana Qupsutin ei päässyt leikkimään taikka pidemmälle lenkille. Reilu viikko ollaan saatu jo elää normaalielämää ja Qupakin on herännyt vihdoin henkiin, eikä treenaaminen sen kanssa tunnu pakkopullalta minullekaan. Ja siitä johtuen ollaankin kulutettu treenikenttää useampaankin otteeseen! Parhaimmaksi olen todennut Heurekan parkkikset, kävellen sinne kirmaa helposti puolessa tunnissa ja reilun kolmen kilometrin reippaan kävelyn jälkeen pystyy nippa nappa treenaamaan parikymmentä minuuttia, ennen kuin sormista katoaa tunto. Sen jälkeen noutokapulat kiireesti reppuun ja töppöstä toisen eteen pakkasmittarin näyttäessä miinus viittätoista. Koiratkin ovat nostelleet tassujaan, vaikka olenkin tarjonnut niille luksusta kantamalla paksua vilttiä mukana, jonka päällä on kelvannut köllötellä kaverin treeniä katsoessa. Nähtävästi pakkanen tuntuu niidenkin tassuissa pidemmän päälle. En yhtään ihmettele, omatkin näpit jäätyvät kolmista hanskoista huolimatta!

Ohjatun noudon lisäksi Quattro on treenannut seuraamista, se poikittaa liikaa, mutta koska se johtuu yli-innokkuudesta, en pahemmin ole valittanut siitä. Luotan siihen, että kokeessa se ei ole samanlaisella pompputuulella ja seuraa maltillisemmin. Toisaalta, jos Qupa ihan oikeasti joskus seuraisi kokeessa pomppien ja naama leveässä virneessä, se olisi jo lottovoitto, ja poikittaminen olisi sivuseikka! Tänään vuorossa oli myös pidempi ketjutus pitkään aikaan, ollaan tehty lähinnä yksittäisiä liikkeitä ja seuraamisia pallopalkalla ja olen halunnut varmistaa, ettei lahnailu ala uudelleen. Jeejee, Qupsu yritti parhaansa ja palkkaantui hirmu hyvin rapsutuksista ja kehuista! Ainut miinus oli kaket, jotka tehtiin vikana. Qup oli ankkajäässä, se oli nostellut tassujaan jo aiemmin ja kakeissa se ei meinannut mennä maahan millään. En viitsinyt rueta tahkoamaan ja pakottamaan sitä, vaan tulin lähemmäksi käskyttämään nopeat vaihdot.

Una pääsi tekemään pallopalkalla jääviä ja seuraamista, mitkä molemmat onnistuivat hyvin! Penska tuntuu Qupan rinnalla todelliselta ikiliikkujalta ja tuntuu keksivän kaikennäköistä, mitä Qupan mieleen ei ole koskaan juolahtanutkaan. Esimerkiksi noutokapulan oikeaoppinen kantaminen unohtuu Unalta heti, kun vauhtia tulee lisää, kun taas Quattron mieleen ei olisi koskaan juolahtanutkaan mikään sellainen.

Unan ensimmäinen virallinen näyttelykoitos oli sunnuntaina ja kunniakkaasti se oli ilmoitettu labradorien erkkariin, mistä löytyi jos jonkin moista näyttelychampionia, sekä myös Ulpu. Valmistautuminen aloitettiin jälleen ajoissa, kaivoin edellisenä päivänä näyttelyremmin pallolaatikon pohjalta ja treenattiin iltalenkin yhteydessä. Niin, kyllähän se kotona ihan kivasti meni, tai sanotaanko näin että ei se osaa kotonakaan seisoa kuin kunnon näyttelyturre. Lisää eksotiikkaa näyttelypäivään toi Unan juoksut, mutta yksikään uros ei onneksi karannut penskan perään.
 Junnuluokkaan oli ilmoittautunut muutama muukin meidän lisäksi, tarkemmin sanottuna 32 kipaletta. Ulpun alkuesiintyminen oli ihan jees, se ravasi kiltisti, mutta kun lopulta tuomari otti Unan tarkempaan syyniin, sille tapahtui jälleen totaalilukkiutuminen, häntä ei heilunut ja penska esitti vakavaa. Sille on ehkä liikaa iskostunut tokoseisominen päähän, enkä meinannut millään saada sitä edes korjaamaan jalkoja tai vaihtamaan asentoa. Ehkä lihapullan maaginen voima olisi auttanut asiaa, mutta olin varustautunut ainoastaan kuivilla ruokanappuloilla. Tai sitten huonon esiintymisen syy löytyy huonosta esittäjästä... Tuomari arvioi Unan EH:n arvoiseksi, mitä lähinnä toivoinkin, ja arvostelukin oli ok.

Quattron tassulle kuuluu vihdoinkin hyvää, kakkoskynsi vaati edelliseen verrattuna viikkoa pidemmän paranemisen, mutta vihdoinkin kolmen viikon pakettirumban jälkeen se ei enää vuoda verta pahemmin. Qupa pääsi eilen jo tokoilemaan vauhdikkaammin sekä tapaamaan koirakavereitaan viikonloppuna. Tokotauosta ehkä seurasi jotakin hyvääkin, en olisi uskonut näkeväni sitä päivää, kun Qupa seuraa ja hyppii samalla innokkaasti!

Tänään selvisin poikkeuksellisesti jo puolen päivän maissa kotiin ja suunnattiinkin koirien kanssa nauttimaan ihanasta talvisäästä pelloille. Tavattiin reissulla myös ensimmäinen hiihtäjä, joka ei katsonut ladulla käveleviä koiria pitkin nenänvarttaan, jopa pysähtyi moikkaamaan ja rapsuttamaan! Historiallista?

Qupsu on eleillyt toipilaan elämää, pallon ja kavereiden kanssa riehumiset ovat olleet lomalla, paketilla ei pahemmin kaahailla (ylläoleva kuva johtaa harhaan, mutta se on ajalta ennen pakettia). Sen verran Qup pääsi juoksentelemaan perjantaina, kun tehtiin viikon tauon jälkeen vähän vauhdikkaampaa tokoa ohjatun ja merkin merkeissä. Vuorossa oli vähän valoisampi parkkipaikka kuin edellinen, mutta eipä Quattro löytänyt kapuloille ekalla kerralla. Se hämääntyi tummista kapulankokoisista lumipaakuista ja pinkoi oikeassa suunnassa sijaitsevalle lumipaakulle todetakseen vain ettei se ollutkaan kapula. Näin ollen Qupa päätyi puhuttelun kautta tolppaan hytisemään ja Una pääsi vaihtopenkiltä töihin. Noudatin ensin penskalla ohjatun kapulat kentältä, jonka jälkeen tahkottiin seuraamista. Kuukausi takaperin luulin, että se tuli väljästi, mutta onneksi ei. Ainut pahe on poikitus, mitä Ulpu harrastaa ensimmäiset kymmenen metriä, kunnes viitsii keskittyä. Sen jälkeen seuraaminen vaikuttaa kivalta ja oikeapaikkaiselta.
 Una pääsi tekemään myös liikkeestä maahanmenon kokeenomaisena, tähän asti olen turvautunut pieneen vartaloapuun, mutta nyt apina tipahti hienosti alas. Seisominenkin vaikuttaa hyvältä, haluaisin siitä vielä napakamman, joten ollaan treenattu sitä ilman seuraamista takapalkan avulla. Hyppy on unohtunut talvilomalle, en ole vieläkään muistanut lakata sitä, joten en raski kuskata sitä lumihankeen homehtumaan. Kerran kokeilin sisällä, mutta siitä ei aiheutunut mitään muuta kuin liukastumista. Tosin tällä hetkellä lattioilla on useampikin matto, jotka jarruttaisivat vauhtia laminaattia paremmin.
 Mietintätauon jälkeen Qupsu pääsi taas hommiin ja tehtiin ohjattu kentän siinä päässä, mistä ei löytynyt ylimääräisiä haamukapuloita. Johan onnistui, Quattro oli ensinnäkin hassulla tuulella, en muista milloin se olisi viimeksi koikkelehtinut niin iloisena, häslännyt ja pomppinut menemään. Kolmella käyttökelpoisella- sekä yhdellä pakettikoivella tehty ohjattu onnistui superhyvin, Qup ei empinyt lainkaan ja juoksi pitkin kenttää naama virneessä. Tälläisiä päivä lisää! Kapulat löytyivät ilman suurempaa etsimistä eikä seuraaminenkaan takkuillut. Loppuun tehty tunnarikin varsin hyvä, Qupalle on tullut lisää varmuutta ja se suoriutuu nuuskimisesta melko nopeastikin. Vauhdilla ei ole mulle mitään väliä, pääasia ettei homma menisi häsläämiseksi.

Tänään Una pääsi agittamaan kolmen kuukauden tauon jälkeen ja en ole pitkään aikaan nauranut yhtä paljon kuin tänään. Vuorossahan oli Quattron agitreenit, mutta koska potilas ei itse pääse treenaamaan, sain luvan kuskata nuorukaisen treeneihin. Saatiin käyttää puolikasta hallia, kun toisella puolella suoritettiin rataa. Una pääsi ensimmäistä kertaa mattopohjaiseen halliin, mutta se ei sitä pahemmin hetkauttanut. Istuttiin alkuun kymmenisen minuuttia katsomassa rataa suorittavaa koiraa, joka oli Unan mielestä yhtä tuskaa. Se kimpoili ja kyyläsi puuaidan takaa, yltyi välillä piipittämäänkin muiden koirien mukana, kunnes pääsi itse juoksemaan. Onneksi halli oli laitettu keskeltä poikki aidoilla, sillä penska kimpoili minne sattui, heti kun irrotin hihnan ja satuin ottamaan askeleen putkea kohti, pikkuinen oli jo siellä! Pari minuuttia kului siihen, että sain ylipäätään Ulpun sivulle ja aukaisemaan korvansa, senkin jälkeen se päätti kipaista putkessa silloin tällöin. Alkuun koitin tehdä lyhyitä ja helppoja treenejä siivekkeiden avulla mutta, Ulpu ei pahemmin keskittynyt, jos koitin saada sen kiertämään siivekettä, se ampui monen metrin päähän putkeen. Alun jälkeen yhteinen sävelkin alkoi löytyä, Una kuunteli ja teki oikeinkin. Kentälle oli sopivasti aseteltu siivekkeet ja putket valmiiksi, joten tehtiin kahden putken ja kahden hypyn avulla kivaa pätkää alkuun pilkottuna ja loppuun saatiin tehtyä kokonaisenakin. Lelu toimi Unalle hyvänä palkkana ja se irtosi pidemmällekin sen perään. Nuorukaisen väsähdettyä tehtiin muutama toisto välistävetoja, jonka jälkeen siirryttiin tyytyväisenä muiden tieltä sivuun. Ennen lähtöä treenattiin lyhyet pätkän seuraamista sekä pitkän tauon jälkeen paikallaolokin, joka säilynyt hyvänä.
 Unan junamatkailukin on ottanut askeleen edistystä, joulukuussa poloinen ei uskaltanut kavuta korkeiden junien kyytiin, mutta kun Quattro näytti kerran mallia, niin Unakin rohkaistui. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
 Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, pikku-Una ilmoitettiin ekaan viralliseen näyttelyyn parin viikon päähän! Se tuntuu vielä niin pieneltä, niin saas nähdä mitä tuomari on siitä mieltä. Se on pieni, mutta söpö. :)

Seuraamisen siis.

Tarina alkaa vuoden ensimmäisenä päivänä, kun mikään kauppa ei ollut auki, eli yhtä kuin parkkikset olivat autioita. Sain jälleen kuningasidean ja lähdin treenaamaan jääkaapista löytyneen ylijäämäkurkun innoittamana ja tattaraa, arvatkaa mikä oli aihe? Seuraamiskaavio kurkkupalkalla! Ainoa menoa hidastava tekijä oli parinkymmenen sentin lumikerros, mutta kyllähän lumiauralabradorin pitäisi siellä pärjätä? Niin, se kaavio, ei ollut kiva ei. Käännöksistähän Qupa ei ollut kuullutkaan, suorilla pätkillä muisti vilkaista ylöspäin pariin otteeseen, ja eri tempoissa seuraaminen, jep, "eeei, en ole kyllä koskaan kuullutkaan" oli Quattron mielipide.

Pohjanoteerauspäivän illalla suunnittelin ja kirjasin ylös loistavan seuraamistreeniohjelman, joka lupasi, että tammikuun lopussa saan marssia kentällä evl-kaavion huippulabradorin kanssa leveästi hymyillen. Puolentoista viikon ajan olen siis joka päivä, joskus ehkä useampaankin otteeseen, etsinyt 2m x 2m kokoisen auratun pläntin, reissannut sinne Qupan ja lihapullapussin kanssa ja naksutellut kontaktista, käännöksistä, perusasennosta ja tehnyt pidempääkin pätkää onnistuneesti. Koska Qupsu on ollut niin mainio, päätin, että tänään evl-eläimeni olisi valmis avo-luokan tyyppiseen kaavioon. Myönnetään heti alkuun, ettei kenttävalinta ( tai -valaistus) osunut tällä kertaa nappiin, maa muistutti lähinnä epätasaista luistelukenttää satunnaisilla aura-auton rengasjäljillä eikä puolen kilometrin säteellä ollut ainoatakaan toimivaa valaisinta, mitkä oikeasti olisivat olleet tarpeen iltayhdeksän jälkeen. Silti se ei oikeuta possuiluun! Seuraamisen kontakti oli kyllä jees välillä, mutta heti kun maasto muuttui epätasaisemmaksi, niin Qup tuijotteli eteenpäin ja haki oikeaa paikkaa, muutama käännös siedettävä, kyllähän se siis "seurasi", mutta eikö se voinut edes yrittää? Olen säälittävä, laitan edes osan seuraamattomuuden karmivan alustan piikkiin (tulkaa vaikka katsomaan!), sillä kyllä Qup paikoitellen tuli kivasti. Jos olisin kirjoittanut edellisenkin tekstin suoraan kentältä, olisin todennäköisesti kirjoittanut söpöstä Qupsuttimesta paljon kauheammin, olin niin, niin pettynyt siihen. Kuinka monta tuntiakin ollaan oikeasti seuraamista treenattu, en halua edes laskea. Onneksi sain nollattua tilanteen suhkot helposti muutaman kyyneleen saattelemana ja vaihdettiin tasaisemmalle parkkikselle jonkin matkan päähän. Siellä saatiin aikaiseksi muutama pidempi pätkä pallopalkalla. Ainakin pupsuttimella oli oikea meininki ja se häntä vispaten pisti menemään, vaikka perusasennot jäivätkin vinoiksi, niin se kirjaimellisesti kyllä ansaitsi tennarinsa. Mutta vaikka se onnistuikin, matkaa on vielä kasin arvoiseen evl-kaavioon. Uskon kyllä, että mikäli löytyisi tasainen, helposti tallattava kenttä jostakin, Qupenkin olisi helpompi työskennellä ja keskittyä muuhunkin kuin pystyssä pysymiseen. Ja kyllä, ei se ole luuseri, joka ei osaa edes alokasluokan kaaviota, vaan paikkansa evl:ssä myös seuraamisella ansainnut elukka. Tämäkin osoittaa sen, että me ollaan nyt ainoastaan olosuhteiden vankeja (mikäli karmeaa käännöstä oikealle ei oteta mukaan!) joten hei kaupungin päättäjät tai ylityötunteja rakastavat aurakuskit, auratkaa jooko tänne Pohjois-Helsinkiin joku kenttä koiraharrastajien käyttöön.

Ja koska kirjoitus koskee tokoa, Qupsuttimen viime viikon ruututreeni sujui kivasti, samoin ohjattukin, missä hämäsin sitä viemällä hervottoman kokoisen puupalikan keskimmäiseksi kapulaksi, ja Qupahan meni lankaan! Toisella kerralla lamppu syttyi ja kapula löytyi. Tunnarikaan ei ole päässyt unohtumaan, vaikka vire on pikkuhiljaa alkanut nousemaan ylärajoille tunnarin osalta, nenä on pysynyt auki ja oma löytynyt.

En edes jaksa lukea kirjoitusta alusta loppuun, koko liirumlaarum on kirjoitettu astetta väsyneempänä ja loppua kohden keskittyminenkin herpaantui, joten seasta löytyi varmasti niin yhdyssana-, pilkku-, kuin kirjoitusvirheitäkin. Ja koko kirjoitushan oli turha, koska lopputuloksena ei ollut "jaloissani makaa vuosisadan epätokokoira" vaan "vieressä köllöttävä keltainen karvakasa on oikeastikin viisas". Tai ehkei omalta osaltani turha, vaan lukijoiden. Oikeastaan kyseessähän oli vain pienimuotoinen yksinpuhelu siitä, kuinka pikkuisella oli huono päivä tänään. :) Huomenna paremmin!

Luksusta, huomenna on vuoden kamalin päivä, talvipäivänseisaus, ja vihdoinkin päivä alkaa pidentyä (tuskaisen) hitaasti. Pimeyttä on täällä ainakin koettu ihan tarpeeksi (vaikkei asutakaan Napapiirin tuolla puolen!), joten huomisen jälkeen suunta on vain kohti valoisampaa, ja seuraavaa syksyä. Pimeyden lisäksi tassuongelmat ovat vaivanneet, juuri kun Qupa pääsi viikonloppuna paketistaan ja lenkkaristaan erilleen, huomattiin Unan tolkuton etutassujen kirputus, ja tassut punottivatkin melkosesti alta. Penska on ilmeisesti kirputuksen lisäksi repinyt anturoiden välistä karvoja pois, ja aristi anturoiden välejä, kun sitä yritti tutkia. Luultavasti Una alkaa syödä eri sapuskaa ja toivotaan, että ongelmat loppuvat. Joku arvaili myös, että kirputus ja rapsutus saattaisi johtua lumesta, kun talvi on kuitenkin Unalle ensimmäinen. Saa nähdä. Onneksi tassut eivät vielä ainakaan ole pahat, eivätkä haittaa menoa.

Katkaise kaverin niskat? Kyllä, Qupa voi auttaa.

Qupan kynsi voi tosiaan jo mainiosti, joten tossu on lentänyt nurkkaan ja Qup on päässyt leikkimään Unan sekä pallon kanssa tokoilua unohtamatta. Poloinen joutuikin viettämään pari viikkoa ilman ensirakkauttaan, tennispalloa. Treenattiin tänään myös ruutua ensi kerran sitten kahteen viikkoon, ja hui kamala, Qupa oli riehakkaalla tuulella. Ensimmäisen tyhjän/vapaan/auratun kentän/parkkiksen löytäminen oli työn ja tuskan takana, kunnes muistin läheisen kotieläintilan pikkuparkkiksen minne päädyttiinkin. Saatiin vielä ilmainen yleisökin hiihtäjien lisäksi, sillä parkkista rajaavan lehmäaitauksen lehmät tuijottivat meitä koko sen tunnin ajan, kun oltiin kentällä.
 Qupsutin pääsi ekana ruutuun ja tällä kertaa se ei todellakaan pysähtynyt etureunaan, ehkä yritti, mutta ei ottanut jarrutusmatkaa lumella huomioon, vaan lensi metrin yli, kunnes älysi mokan ja palasi ruutuun. Uusintayritys oli sama kuin ensimmäinen, ainut vaan, että Qupa sai jarrutettua itsensä jo puoliksi ruutuun, mistä sitten korjaus. Kolmannella nappisuoritus, mihin lopetettiin. Merkkikin toimi hyvin, eikä possu varastanut milliäkään!
 Ohjattu kahdella kapulalla sujui hyvin ja Qup on vihdoin älynnyt, että ensimmäiseksi viedyllä kapulalla on jokin yhteys siihen, mikä noudetaan ensin. Se kärkkyy merkillä (mikäli muistaa kaiken kiireen keskellä edes ensin mennä sinne) kovasti oikean kapulan suuntaan ja kaiken lisäksi hakeekin vielä sen oikean luvan saatuaan. Ohjattuongelmat siis ehkä voitettu?
 Onnistuneen tunnarin kautta Qupa pääsi tolppaan kiinni ja penska töihin. Ulpu on odottelun jälkeen aina superiloinen ja pomppii kentälle tasajalkaa, "jeejee, mun vuoro vihdoinkin!". Tänään se keksi ensitöikseen peruuttaa metrin, mennä maahan, peruuttaa jälleen metrin, tarjota jälleen maahanmenoa, sen jälkeen se tuli pomppimaan syliin ja tarjosi sivulletulon muutamaan otteeseen ennen kuin malttoi asettua hetkeksi aloilleen. Tuollaisen energiapupun halusin, ja onneksi myös sainkin. :)
 Unakin aloitti leluruuduilla, ja jarrutus oli silläkin hukassa, nimimerkillä sain kasata ruudun aika useaan kertaan uudelleen, kun penska sotkeentui nauhaan. Kun kasaaminen oli toteutettu jo kolmeen kertaan, annoin olla ja siirryttiin seuraamisen pariin. Mun täytyisi ehdottomasti laittaa joku videoimaan seuraaminen edestä, sillä en ota oikein selvää, edistääkö, jätättääkö vai poikittaako Una, ja mun näkökulmasta näyttäisi, että se tulee ihan liian väljästi. Voi höh, olen itseasiassa miettinyt pidemmän aikaa, mitä teen sen väljyyden kanssa, mikään supervakava se ei kuitenkaan ole, saisipahan vain tulla sentin pari tiiviimmin. Kontakti penskalla on kaiken kurjuuden vastapainoksi mahtava, samoin käännökset, joita en ole edes opettanut sille, muuta kuin jankannut perusasentoa tarpeeksi.

Nuorukainen täyttääkin tänään kunnioitettavat yhdeksän kuukautta, ja tuollainen kuvanmukainen vompatti siitä sitten tuli. :) Juoksuja se ei ole vielä aloittanut, toisin kuin molemmat siskonsa. Qupan nenä kylläkin on sitä mieltä, että kohta meilläkin juostaan.

Pari viikkoa takaperin matkattiin taas Vasaraisiin Q-pentujen 7,5kk treffeille. Paikalle pääsi tälläkin kertaa koko porukka omistajineen, samoin myös Gilda-äiti moikkasi pentusia. Paikalle oli järkätty kuulumisten vaihdon lisäksi myös treenailua, kaikille oli vedetty verijäljet metsään ja hakuakin treenailtiin...
 Ulpurin ilme oli näkemisen arvoinen, kun mentiin tutkimaan jäljen lähtöä, hui kauheata, jossakin oli ihan varmasti joku kamala peto! Pikkuhiljaa Ulpu rohkaistui vähän enemmänkin ja eteni sentti sentiltä rauhassa jäljen loppuun, lopussa se posotti täysillä kaadolle, kun sai siitä hajun varmasti jo kauempaa. Sorkkaa Una kantoikin ylpeänä koko matkan takaisin, ja kävi vielä leijumassa sillä Qupallekin. Itsekin innostuin mejästä ainakin jonkinverran, ja suunnitelmissa olisi käydä vetämässä jokunen jälki täällä kotipuolessakin. Qupsukin varmasti tykkäisi siitä! :)
 Jäljen jälkeen penskoille oli luvassa (nome)haun alkeita, me ollaan oltu Unan kanssa luvattoman laiskoja haun suhteen, mutta sen sijaan linja ja palautukset ovat olleet ahkerassa treenissä. :) Tehtiin hakua motivoituna ja vetäjä Outi oli vielä metsässä auttamassa, jos tarve vaati. Una lähti ihan kivasti etsimään, mutta tarvitsi kannustusta, että lähti syvemmälle. Ulp palautti kivasti kaikki damit suoraan mulle ja loppua kohden alkoi saada homman juonesta kiinni ja haki viimeisen itse. Pikkuinen pysyi kuitenkin kivasti hanskassa, vaikka olikin vapaana täytön ajan, palautusten järkeen se siirtyi itsenäisesti sivulle ja lähti suuntaan, minne osoitin. :) Myönnänkin kyllä, että Ulpun kanssa tuohon hanskassa pysymiseen on kiinnitetty enemmän huomiota kuin Qupan kanssa, se kun piipittää ja steppailee kuin mikä ennen noutoja, ja sattunneista syistä toivon ettei Ulpurista tule samanlaista pöllöä.

Viime viikolla käytiin pariin otteeseen myös treenamassa agia Ojangossa. Qupa teki satunnaista, jo kentälle rakennettua rataa, ja Una sen sijaan siivekkeiden kiertoa, kontakteja sekä kolmen mutkaputken rataa. Alussa meinasin itse kompastua kimpoilevaan ruskeaan kakaraan, mutta kun saatiin molemmat yhteinen sävel hommaan, niin johan alkoi oikea putken pää löytyä! Viikonloppuna treffattiin Inestä Paloheinässä, ja pennut saivat painaa puolitoista tuntia metsässä niiin kovaa kuin vain jaksoivat. Ja kyllä jaksoivatkin!

Eilen ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun formuloiden mestaruus ratkesi (ei siis Suomen hyväksi), rallissa sen sijaan Suomi sai MM-hopeaa ja agilityn puolella Qupa nousi kakkosiin! Kisailtiin tosiaan Purinalla jälleen kahdella radalla. Lähdössä Qupa räkytti taas mukainnostuneena, mutta loppujen lopuksi olikin melko lahna radalla. Ekalta hieno vitonen, possu meni kompuroimaan muuriin, mutta kontaktit olivat hyvät, samoin paljon puhuttu keppitreeni tuotti tulosta ja Qupa haki kepit oikein epäröimättä! Ihan vain hiukkasen harmitti tyhmä moka muurilla! Ekan ja toisen radan välissä oli pari tuntia luppoaikaa, mikä kului Unaa viihdyttäessä, ja tyylikkäästi melkein myöhästyin toisesta rataantutustumisesta. Toinen rata ei ollut lainkaan niin sujuvaa menoa kuin ensimmäinen, varmistelin melkoisesti keinulla ja muurilla, ja viimeinen rima kolisi epäilyttävästi, Qupa joko kolautti hiukan tai heitti hiekkaa päälle, mutta ihana rimakulta pysyi ylhäällä ja takasi Quattrolle SERTin ja luokkanousun! :) Qupan tehokeppitreenien jälkeen kisaaminenkin on alkanut tuottaa tulosta, kun kaikki ei kaadu keppivirheisiin. Se on vaan niin ihanaa heittää Qup kepeille ja luottaa siihen! Loppuvuodeksi suunnitelmissa olisi kakkosten debytointikin, ilman tulospaineita tosin.

Viime sunnuntaina käytiin Hyvinkäällä pyörähtämässä noutajaerkkarissa. Una oli ilmoitettu pikkupentuluokkaan, ja vaikkei menestystä tullutkaan, niin Ulpu sai ihan mukavan arvostelun. Pienokainen käyttäytyi jälleen varsin mallikkaasti, se oli jopa liian mallikas, kun seistä töpötti kehässä niin vakavasti ja tehtävään paneutuen. Vähän rennommin, Ulpu! Una on muutenkin niin ihanan rauhallinen tuollaisissa tilanteissa ottaen huomioon sen iän, Qupa 6kk oli kävelevä katastrofi. Siitäkään ei ikinä uskoisi, millainen se nuoruusvuosinaan oli! Asiaan palaten, tuomarina toiminut Kirsi Luomanen oli seuraavaa mieltä Unasta:

 Miellyttävä ruskea narttupentu, jolla hyvä pää. Ilmettä häiritsee hieman pyöreät silmät. Hyvä kaula ja sen kiinnitys lapoihin. Hyvä eturinta. Melko lyhyt olkavarsi. Hyvät takakulmaukset. Liikkeet ok. Hyvä karva.

Unan iltakoulukin loppui tällä viikolla. En ole pahemmin ohjatuista treeneistä kirjoitellut, mutta Unan kanssa ei ole oikeastaan tullut mitään ongelmia vastaan. Muiden koirien aiheuttama häiriö ei ole sen päätä sen kummemmin sekoittanut, ja Ulpu onkin ollut mulla suurimman osan ajasta vapaana. Ruudusta on muodostunut Unan superlempparijuttu, mutta jo se että se pääsee mukaan on überkivaa.

Qupan kanssa polkaistiin agilityn talvitreenikausi käyntiin toissa viikolla. Yllätyin suuresti, kun meille tarjottiin treenipaikkaa, tämä kausi meni ulkotreenien osalta pilalle, joten talvitreenit oli niiin kiva yllätys! Ekalla kertaa tehtiin parinkymmenen esteen rataa muutamassa pätkässä, ja kouluttajamme Pilvi pääsi ehkä vähän paremmin selville jokaisen tasosta. Qupa on kyllä niin kiva, se ei ollut moksiskaan matalahkosta ja mattopohjaisesta hallista, vaikka se ei ole ennen edes agittanut sisähallissa.

Tällä viikolla mulla alkoi syysloma, ja suunnitelmana oli lähteä tänään Pohjois-Savoon pariksi päiväksi. Suunnitelmat kuitenkin peruuntuivat, kun pohjoiseen luvattiin melkoista lumimyräkkää, ja päätettiinkin suunnata vähän paremmalla säällä tien päälle. Saadaanpahan nauttia vielä muutama aurinkoinen syyspäivä etelässä!

Syksy taisi tulla kerta heitolla. Viime viikko saatiin paistatella vielä auringossa, mutta viime päivät ovat olleet makuuni ihan liian harmaita ja sateisia! Viime keskiviikkona löhöiltiin jopa t-paidoissa Heurekan nurtsilla Linnun ja Valtsun kanssa ja siinä sivussa treenailtiin tokoa. Qup yleisesti ottaen junnaa edelleen samalla tasolla, ohjatussa ei olla edetty seitsemästä metristä suuntaan tai toiseen ja merkkikään ei tahdo ekalla lähetyksellä löytyä. Ruudun paikka on sentään saatu takapalkan avulla superhienoksi ja kokeenomaisen treenin "rakastan tokoilla"-asenne on huipussaan! :)
 Possun kanssa suunnattiin vielä pari tuntia sitten kentälle vetämään iltatreenit, kokeenomaiset sellaiset, luoksetulo + kaket + hyppynouto, ja koeajettiin meidän ikioma hyppy varsinaisesti ekaa kertaa. Qup oli supersuperilonen ja työskenteli hyvällä vireellä, tosin valui luoksetulon molemmat pysäytykset, kaket suoritti hyvin ja totaalimöhli hyppynoudon. Mennessä Qupa kolautti vain pikkaisen, mutta tullessa kolaroi ihan kunnolla. Senkin sika! En ruennut palkkaamaan kyseisestä possuilusta, vaan tein perään vielä toisen hyppynoudon sekä myös lyhyen, mutta käännöksiä sisältäneen seuraamisen, kun en voinut vastustaa kiusausta. Sellaisesta tsemppauksesta kelpasi saadakin puolikas kurkku palkaksi! :)

Unakin kävi eilen tokoilemassa sirkuskentällä penturyhmässä ja oli peruspätevä. Me leikittiin ja tehtiin luopumisharjoituksia namipussin avulla, Ulpu ei edes älynnyt namipussin olemassaoloa alkuun, mutta huomattuaankin tuli kivasti mukana. Ryhmässä on myös Minna Rudin kanssa, mutta penskat ovat käyttäytyneet toistensa seurasta huolimatta mallikkaasti.

Viikonloppuna riitti vilskettä ja vipinää, kun Ines tuli meille pariksi yöksi hoitoon. Alkuun kolmen riehaantuneen koiran saaminen ulko-oven toiselle puolelle kesti lähemmäs vartin, mutta jo lauantaina rupesi olemaan sen verta väsynyttä porukkaa, että ulkoilu sisarusten kanssa ei ollut ollenkaan vaikeaa.
 Sunnuntai-iltana käytiin vielä Ojangossa agitreenien merkeissä ja Qupa oli varsin mahtava, se haki kepit jokaikisellä kerralla oikein! Kokeiltiin kontakteille uudentyyppistä menetelmää, Minna heitti pallon kesken rataa Qupalle kontaktista, se vaan pääsi hiukka varastamaan ja hyppäsi puolesta välistä alas, ja sen seurauksena pomppi ihan pokkana kontaikteilta alas muutaman kerran, oikea possu! Parin palautuksen jälkeen se rupesi älyämään, että eteenpäin ei pääsekään rynnimällä ja saatiin lopetettua ihan onnistuneisiin suorituksiin. Mun pitäisi muistaa vain ottaa namialustat treeneihinkin mukaan, koska sillä menetelmällä saatiin viime vuonna ihan kelvot kontaktit.
 Kokonaisuudessaan hyvistä treeneistä innostuneena sekä useiden iltojen onnistuneiden keppitreenien vuoksi ilmoitin Qupan ensi viikon agikisoihin purinalle! Keppitreeni on ollut kyllä niin hyvä juttu, mm. eilen saatiin onnistumisprosentiksi huikea 100, vaikka lähetin Qupaa kaikennäköisistä kulmista menemään ja radallakin meno oli varmaa!

Jo muutaman viikon takainen kuva auringonlaskusta, aikaa ennen syksyä.

No ei nyt ihan. Qupsu on possuillut koko viikon tokon saralla, mutta tänään se vihdoinkin tsemppasi ja työskenteli paremmin! Merkki- ja ohjattutreenit ovat olleet tällä viikolla iltapainotteisia ja joka ikinen kerta Qupa on keksinyt jotakin mahtavaa, kuten esimerkiksi kissan perään karkaamista tai esittänyt muuten vain asiasta mitään tietämätöntä. Ohjattu nouto, joka oli hyvällä saralla, on muuttunut epävarmaksi ja merkki on hepreaa. En jaksa vaan ymmärtää, miten ohjattukin on hajonnut käsiin, kun omasta mielestäni en ole hätäillyt sen suhteen etenemisessä. Mä meinaan suunnittelin, että oltaisiin mahdollisesti debytoitu kuninkuusluokka vielä syksyllä, joo ei.

Tämänpäiväisen perusteella kuitenkin mahdotonkin tuntuu vähän mahdollisemmalta. Otin molemmat turret mukaan, ja Qupa oli ihan eri asenteella liikenteessä, varsinkin kun se bongasi kentältä ruudun, niin riemulla ei ollut rajaa! Alkuun se pääsi kuitenkin tekemään ohjattua lätkillä, ja kääntyi joka kerta oikeaan suuntaan! Päätin toteuttaa suunnitellun seuraamiskaavionkin, kun Qup oli kivasti mukana, ja sehän seurasi kivasti. Pientä häsläämistä oli ilmassa, se ei kulkenut ihan niin tiiviisti ja oikealla paikalla kuin voisi toivoa, mutta ehkä sen voi pistää epätasaisen alustan piikkiin.
 Ruutu oli seuraava tahkoamisen aihe ja sen suhteen ollaan kehitelty uutta metodia. Qupa on aina löytänyt ruudun hyvin ja mennyt oikeasta paikasta sisään, mutta asettunut aivan ruudun etuosaan. Ollaan tällä viikolla tehty joka treenikerta muutama läpijuoksu ja heti on havaittavissa paranemista.
 Loppuun vielä aika päheät kaket evl-malliin. Kaiken kruunasi Una, joka apinoi kentän reunalla Qupan asentoja, sekin suoritti samalla varsin kivat kaket evl-etäisyydellä. :)
 Unakin pääsi Qupan vuoron jälkeen esittelemään taitojaan. Penska oli varsin biletuulella, joten leikkiminen ja leluruudut olivat Unan lemppareita. Jonkin verran tehtiin myös perusasentoa ja muutaman askeleen seuraamisia sekä uutena kakejen vaihtoja. Ulpu osaa itsestään suorittaa jo vaihtoja hissitekniikalla, toki namikädellä avustettuna, mutta sen kanssa ei joutunut käymään vääntöä, saako jalkoja liikuttaa vai ei. Maahanmenosta on muuten tullut jokin hittitemppu, Una oppi vasta pari päivää sitten tippumaan nopeasti maahan käskystä ja nyt se tarjoaa sitä heti jos huomaa mulla namia!

 

Ulpu pääsi viime viikolla elämänsä ekaa kertaa ohjattuihin tokotreeneihin, kun meille vapautui paikka HSKH:n arkitokoryhmästä. Hain ensisijaisesti penturyhmään, mutta se oli kuulema täyttynyt hetkessä. Perustokoryhmäkin vaikuttaa ihan kivalta, oli jännä nähdä, miten Una toimii häiriössä, mutta se ei pahemmin edes välittänyt muista koirista. Tämän viikon treenit jouduttiin kuitenkin jättämään väliin, kun penskalla oli elämänsä ekaa kertaa ripuli, joka onneksi meni jo ohi.

Sunnuntaina käytiin myös Ojangossa Qupan agitreenien merkeissä. Tehtiin kivaa noin 30 esteen rataa (ratapiirros) ja Qupa oli tositosikiva ohjattava, se kuunteli ja meni kovaa! Radalla oli yksi kohta, jossa oli kaksi vierekkäistä mutkaputkea, joiden kanssa sain olla tarkkana ettei Quattro sujahtanut väärään päähän. Onneksi alussa käytiin yhdessä rata läpi, mulla oli ohjauksessa todella tyhmiä virheitä, joita älysin muokkailla sitten parempaan päin. Ensimmäisellä kiekalla tahkottiin keppejä moneen otteeseen, kiirehdin viemään Qupaa seuraavaan takaakiertoon ja se jätti viimeiset kepit väliin.
 Qupan treenien jälkeen Unakin pääsi tutustumaan agilityn maailmaan ja juoksentelemaan suoraa putkea. Ulpun mielestä se oli superhauskaa, ja se ampaisi täysillä putkeen!
 Seuraavana sunnuntainakin jatketaan agilityn parissa, sillä sain vihdoin ja viimein aikaiseksi ilmoittaa Qupan agikisoihin! Startataan kahdella agiradalla, mahdollisuus olisi ollut myös hyppyrataan, mutta luulen, että kolme starttia olisi ollut liikaa. Viime kisoista on jo yli puoli vuotta aikaa, joten vihdoinkin on kyllä aika lähteä kisaamaan!

  Kenguru

Tänä iltana käytiin vielä ottamassa viime hetken viimeistelytreeni ja tahkottiin lähinnä keppejä ja kontakteja. Yhtä kertaa lukuun ottamatta Qupa haki kepeille oikein ja kontaktit vaikuttivat myös hyviltä. Ulpukin pääsi juoksentelemaan putkiin, tällä kertaa koitettiin myös mutkaputkea, jossa ei ollut mitään ongelmaa, sekä tehtiin siivekkeiden välistä juoksemista. Penskakin teki vallan mainiosti. :)

Ja ainiin, Una juhli 5kk synttäreitä viime lauantaina, aika on mennyt hirmunopeasti, miten se voikaan olla niin vanha jo!

Blogin päivitystahti on vähän verkkainen ja pian sitä hitaampi, kun joudun raahautumaan kouluun viikon päästä. Ihan järkyttävää, miten kaksi ja puoli kuukautta voi hujahtaa niin äkkiä ohi!

 Toissa viikolla oltiin tosiaan Virroilla leireilemässä Linnean ja Ruutin seurassa. Sattumalta saatiin sama mökki, huone ja mökkinaapurit kuin viime vuonnakin! Ilmakin oli mitä loistavin.
 Viikon aikana Qupsu pääsi tokoilemaan sekä myös nomeilemaan pitkästä aikaa. Vesitreenit eivät sujuneet kovin kummoisesti, ensinnäkin Q piippasi törkeästi ennen kuin pääsi kastautumaan ja toiseksi se koitti kahmia järvestä monta damia kerralla. Pellolla se oli huomattavasti rauhallisempi, piti suunsa kiinni ja jopa yllätti tekemällä ihmeen kivoja linjoja treenimäärään nähden!
Tokotreeneihin ehdittiin valitettavasti vain yhden kerran, mutta saatiin tunnariin ja luoksetuloon hyviä vinkkejä. Tunnarissa Qupalla oli haahuilupäivä, se näki varmasti kapuloiden viennin, mutta jäi pyörimään ympärille ennen kuin meni tarkistamaan kapulat ja toi oman. Tähän mennessä ollaan keskitytty ainoastaan vain suoritusvarmuuteen, mutta ehkäpä pikkuhiljaa voisi kiinnittää huomiota myös muihin virheisiin, sillä varmuus on jo melko hyvä. Varsinkin kun eeveeällässä nipotetaan kaikesta pienestäkin! Perjantaina kuitenkin uskaltauduttiin korkkaamaan EVL:kin möllitokossa laiskahkolla, mutta nollattomalla suorituksella. Tosin kehässä ei suoritettu kaikkia liikkeitä, joten se ehkä selittää sen nollattomuuden. :) EVL-koirakkojen luukumäärän ollessa huima yksi, me myös sijoituttiin huimasti sijalle yksi kunniapalkinnon kera!

 Una pääsi myös tokoilemaan sekä osallistumaan pentunometreeneihin. Mä olin ihan yllättynyt, että Ulpu ei ottanut suurempaa häiriötä muista koirista, vaan toimi melko samankaltaisesti kuin kotikentälläkin.
 Pentunomessa keskityttiin pillityksiin ja erilaisiin opetustapoihin sekä tehtiin muutama lyhyt markkeeraus damilla sekä riistalla. Riistan suhteen Unalla oli alkuun pientä empimistä, harmi vaan, sillä kesäkuussa se vielä nappasi variksen reippaasti mukaansa. Sen jälkeen se ei ole nähnytkään riistaa, joten nyt täytyy taas mennä penkomaan pakkanen läpi ja ottaa joku lintu sulamaan. Ehkä Qupakin voisi tehdä jotakin riistamalttitreeniä.
 Muuten Ulpun “nomeilut” sujuivat varsin mallikkaasti, ja mun mielestä sillä perusasiat kivasti kunnossa.

 Viime viikolla jatkettiin tokoilulla, otin parina iltana molemmat mukaan kentälle ja tehtiin pidempi treeni ruudun kera. Qup teki normisetin, joka sisälsi merkkiä, ruutua ja ohjattua, hienosti ja alkaa sisäistämään merkinkin pikku hiljaa. Tunnarista palautui oma levottoman ja hätäisen nuuskimisen tuloksena.
 Ulpu on päässyt bilettämään kentälle pinkillä (totta kai!) lempilelullaan ja rakastaa superisti sitä, kun pääsee riekkumaan kahdestaan mun kanssa! Se on superpätevä leikkijä ja riemastuu heti, kun lelu vilahtaa taskusta. On niin hassua treenata kahden niin erilaisen koiran kanssa, Qupalle kelpaa vaan pallo, sekin heitettynä, kun taas Una tykkää tehdä yhdessä kaikkea. :)
 Olen yleensä yhden ruoan antanut Unalle treeneissä ja tokon lisäksi ollaan tehty pillitreeniä sekä eteenmenoja ruokakupin avulla.

 Loppuviikko pidettiin taukoa, sillä meidän lähimaastoihin on ilmestynyt kuin tyhjästä hirveitä parvia ampiaisia, jotka hyökkäävät kimppuun tilaisuuden tulleen. Una koettaa napata niitä kiinni oikein urakalla. Quattro ei niistä pahemmin välitä, mutta joutui kuitenkin yhden uhriksi perjantaiyönä, kun parvekkeelta todennäköisesti tullut amppari pisti sitä naamaan. Se tuli tökkimään aamuyöstä hereille, steppasi ja häsläsi sen verta paljon, että äitini lähti viemään sen pieneläinklinikalle. Matkan aikana Qupsun kuono oli turvonnut vielä lisää, mutta kortisonipiikillä se lähti onneksi helpottamaan ja lauantaipäivällä se oli jo ihan normaali.

Eilen oltiin jo seitsemän aikaan autossa, kun matkattiin Unan kasvattajan luokse Vasaraisille. Rita järkkäsi kaikille kasvateillensa Uppispäivät, joka sisälsi muun muassa epävirallisen näyttelyn ja nomekokeen. Q-pennuista paikalle oli päässyt meidän lisäksemme Bolt ja Lotte. Oli kiva nähdä Unan muitakin sisaruksia pitkästä aikaa, sekä verrata pentusten eroja. Una oli selvästi muita tummempi ja vähän pienempi, mutta muuten sisarukset olivat samanoloisia ja -näköisiä. Pentupainitkin oli kiva ottaa pariin otteeseen ja penskat karkasivat järveen keskenään muutaman kerran. Qupa pysyi kaukana pikkuisista, yksi hirviö on sille näköjään tarpeeksi, enkä yhtään ihmettele! :) Täällä muutama kuva vielä.

Ulpu debytoi “näyttelyuransa” Boltin ja Loten kanssa pikkuvauvojen luokassa. Upasta kruunattiin pentuluokan osallistujajoukun kaunein pentu ja näin ollen se sai vähän hienommankin nimen, vuoden kaunein pentu-uppis. :) Qupakin pääsi pyörähtämään kehän puolella esimerkkikoiran roolissa ja esiintyi iloisesti. Se vaan tykkää olla huomion keskellä!
 Lounastauolla järkättiin mm. makkarannouto- ja temppukisaa, joista ensimmäiseen Unakin osallistui. Ulpu ei oikein tiennyt mitä makkaralla pitäisi tehdä, mutta päätyi siihen tulokseen, että se on syötävää. Kukaan labbiksista ei muuten saanut tuotua makkaraa omistajalleen asti!

Tänään Una pääsi tapaamaan Valtsun ekaa kertaa kunnolla tokotreenien merkeissä. Qupan kanssa tehtiin jälleen tutuksi tullutta settiä, lisänä se, että ripottelin kentälle häiriömerkkejä idaria varten. Qup ei kylläkään pahemmin ottanut niistä häiriötä. Ainut, missä oli huomautettavaa, oli tunnari, joka meni jälleen haahuiluksi, mutta Q palautti kuitenkin oman. Höh, ehkä se sitten varmistelulla vaan helpottaa.
 Una aloitti taas leikkimisellä, jonka jälkeen muutama ruutu ja vauhtiluoksetulo. Uutta seuraamisvideotakin pukkaa, kunhan saan sen nettiin.

Me ollaan otettu vähän rennommin viikon takaisen kokeen jälkeen ja ainut tämän viikon suurempi treeni pidettiin alkuviikosta lähikentällä. Otin myös Unan mukaan katselemaan Qupan ruutuun juoksentelua ja kake- sekä seuruutreeniä. Qupsun treenin jälkeen pikkuinenkin pääsi "treenaamaan", me lähinnä biletettiin parin lelun voimin ja tehtiin pari lyhyttä muutaman askeleen seuruupätkää ruokapalkalla. Myös ruutua Una pääsi koittamaan niin, että kävin itse heittämässä ruutuun lelun ja juoksin sen perässä sinne leikkimään. Mitään ideaa ruudusta se tuskin on vielä saanut päähänsä, mutta pääasia että sillä on kivaa ja se juoksee ruutuun täysillä. :) Kosketusalustan alkeita ollaan muutaman kerran naksuttimen voimin tehty, Una älyää supernopeasti, mistä saa namia, mutta itse alusta on vielä ihan vaiheessa.
 Muutenkin Una on ollut hirmuisen helppo pentu Quattroon verrattuna, Quattro oli ihan hirviö tuossa iässä, johtuen varmaan myös osaksi meidän kokemattomuudesta. Una teki ensimmäisen kepposensa minun nähden vasta eilen, kun lähti jahtamaan ohi kulkevaa pyörää. Aikani sain karjua sitä takaisin, kunnes kävin sen niskalenkistä nappaamasta pois pyörän ympäriltä. Ekan kerran sen korville myös tapahtui totaalilukkiutuminen samaisessa tilanteessa!
 Pari päivää sitten sain vihdoinkin aikaiseksi ja kuvasin Unan seuraamistreeniä videolle. Jalustakyhäelmä ei ollut ihan toimivammasta päästä, sillä monenkin yrityksen jälkeen videolta puuttui joko jalat tai pää. Katsoin pienemmäksi pahaksi jalkojen puuttumisen, joten video löytyy täältä. Koitan saada nakitettua jonkun kaverin kuvaamaan treenin seuraavalla kerralla, niin koko koira olisi näkyvissä. :)

Torstaina lähdettiin käymään Suomenlinnassa Linnean ja Ruutin kanssa, reissu on ollut suunnitelmissa koko kesän, mutta syystä tai toisesta ei ole tullut lähdettyä. Quattrokin pääsi ekaa kertaa vesille soutuvenettä suuremmalla paatilla, mutta tylsimys vain nukkui koko matkan. Onneksi kumpikaan koirista ei osoittautunut merisairaaksi! Käveltiin saari päästä päähän pahimmassa auringonpaahteessa ja seikkailtiin koirien kanssa viileissä tunneleissa.

Viime viikolla käytettiin penska myös tokalla rokotuksella eli sen elämä rupeaa pikkuhiljaa olemaan vapaampaa muiden koirien suhteen. Tänään Una pääsi vierailemaan Itiksessä ja se tarjosi hienosti kontaktia siinä vilkeessä! Miinuspuolena se meni pissimään kaksi kertaa keskellä vilkkainta väylää!
 Huomenna matkataan koirien kanssa maalaismaisemaan leireilemään ja pitkän pohdinnan jälkeen päätin ottaa myös Unan mukaan. Ensi viikoksi luvattiin melkoisia helteitä, joten voi olla, että me muutetaan järveen pahimman helteen ajaksi. :)
 Alla olevat uimakuvat ovat Linnean mökiltä, missä vietettiin ihanan helteinen viikonloppu pari viikkoa sitten. Qupa pääsi myös ekaa kertaa tekemään vepen alkeita ja oli aika pätevä!
 
 
 
 
 
  Una 17 vko

Olen ollut jälleen luvattoman laiska päivittelyssä, vaikka olenkin ollut lomalla jo melkein kuukauden! Quattron kanssa ollaan pyritty tekemään mahdollisimman onnistuneita treenejä silmällä pitäen ensi viikon tiistain koetta (iik!). Helteet eivät ole yhtään auttaneet asiassa ja motivaatiokin on vähän niin ja näin. Toissa päivänä vedettiin läpi supervetelä seuraamiskaavio, mutta pistän sen lämpötilan (+25 varjossa) ja aurinkoisen ilman piikkiin, sillä mm. Ojangossa toissa viikonloppuna saatiin onnistunut suoritus aikaan (video). (alussa tapahtuva pysähtyminen muuten johtui vaan siitä, että kumarruin Qupaan päin ja se tulkitsi sen seisomiseksi). Täytyy vaan toivoa, että koepäivä ei ole yhtä helteinen, sillä suoritus on siinä tapauksessa varmaankin kaikkea muuta kuin huvittava. Tiistain helletoitotuksista kuitenkin viisastuneena käydään treenaamassa ennen koetta vasta iltamyöhään. Ainakin fiilis on onnistuneiden treenien myötä parempi, vaikka se ei autakaan mitään, jos elohopea kipuaa yli 25 asteen.

Seuraavan kerran päästään kisakentille mahdollisesti Tampereella reilun kahden viikon päästä, kas kummaa, koe oli päässyt täyttymään jo toiseen ilmottautumispäivään mennessä, joten ollaan varasijalla. Kyseenalaista on sekin, sillä Qupa joutuu ehkä douppaamaan antibioottikuurin merkeissä, sillä on ihan kamala kutina, mutta kirppuja, täitä tai vastaavia ei löydy (eikä Unakaan rapsuttele, onneksi!). Rapsuttelu voi johtua myös uimisesta ja vedessä läträämisestä, joten seuraillaan, seuraillaan. Viime vuonna Qupalla oli samantyyppisiä oireita Iisalmen järvivesissä molskuttelun jälkeen, arveltiin järvisyyhyksi ja kutina loppui antibioottikuuriin.

Agilitytreeneihin ei olla päästy lähes kuukauteen syystä tai toisesta ja Ojangossakin ollaan käyty lomasta huolimatta vain kerran. Sunnuntaina ajellaan Ylöjärvelle kisaamaan agirodun joukkuekisaan, kerrankin kun labbisjoukkue saatiin kasaan! Quattro edustaa kolmen muun labbiksen kanssa possujoukkueessa. Kisa onkin ihan hauska kokemus, koko joukkue suorittaa radan putkeen ilman taukoja ja hylkyjä ei jaeta. :)

Käytiin viime viikolla testaamassa ekaa kertaa Jakomäen hiekkakuopat, hyvästä ilmasta huolimatta kuopilla riitti tilaa hyvin ja sai uida ihan omassa rauhassa. Pikkuinen on kannettu muutaman kerran veteen, joten uimavetojakin se on päässyt ottamaan ja isompien koirien perässä se on uskaltautunut ihan itsekin syvemmälle. Qupsutin on niin tyhmä, että se hakee vaan palloa pallon perään, joten sattuneistä syistä uimakuvat olivat Una-painotteisia, se tykkäsi pikemminkin leikkiä linssiludea rannassa.

Una tuntuu venähtänään viime viikkojen aikana pelkkiä jalkoja ja eka hammaskin siltä lähti maanantaina! Nyt niitä on tippunut tasaiseen tahtiin hammas per päivä, ja alaleuassa onkin söpö kahden hampaan aukko. Koko etuhammasrivistö tosin heiluu uhkaavasti, joten tippuvia hampaita on todennäköisesti luvassa lähipäivien aikana. Una onkin ollut ihana, kun se ei ole meitä ihmisiä koittanut purra ollenkaan, vaan sen sijaan purkanut tarmonsa Qupan leluihin (ja Qupaan). Huonekalutkin ovat saaneet olla tähän asti rauhassa, mutta leluja rikkoutuu huimaa vauhtia.

Eilen käytiin taas Unan kanssa ajamassa junalla ja ratikalla sekä vierailtiin Stockalla ja eläinkaupassa. Ipana käyttäytyi hienosti, malttoi tehdä pienen kontaktiharjoituksen rautatieaseman vilinässä ja tarjosi jopa seuraamista välillä! Kaupoissa Una sai tyytyä sylilabradorin elämään, 10 kiloa painava taskumalli onkin aika kätevä. Penska pääsi myös testaamaan kulinaristisia kykyjään maistelemalla elämänsä ensimmäistä kertaa jäätelöä. Nähtävästi se oli ihan syötävää, meinaan jäätelökuppi kiillottui aika vauhdilla.

Illalla oli Qupsun vuoro päästä jonnekin, joten matkasimmekin Ojankoon pitämään tokotreenin Linnean ja Valtsun seurassa. Heitin koiran aluksi estehypystä kyhättyyn näkösuojaan ja kävin rakentamassa ruudun, jonka jälkeen Q pääsi aitaan kiinni. Käskytin Valtsulle seuraamisen, jonka jälkeen pohdittiinkin lähemmäs puoli tuntia sen seuraamista - ja seuraamattomuutta. Tämän jälkeen vapautin Quattron ja marssittiin 'kehään' tekemään kokeenomainen suoritus kokoonpanolla seuraaminen+ruutu+hyppynouto+tunnari+kaket.
 Olen varjellut kokeen jälkeen seuraamista, enkä ole uskaltanut ottaa kovin pitkiä kaavioita (se tunnettu vire), mutta herranjestas Qup seuraa niiin kauniisti, jos se vaan viitsii. Askelsiirtymät ja käännökset oli puhtaita, kontakti upea ja perusasennot suoria!
 Ruutu oli myös melkoisen upea, paitsi Quattro jarrutti jo ruudun etuosaan ja meni alustaa etsien pidemmälle. Paikkaa voisi vielä vahvistaa enemmän, mutta onneksi se sentään menee ruudun sisälle.
 Hyppynouto samalla rutiinilla, samoin tunnari. Qup rauhottui hyvin nuuskimaan ja nuuski kaikki läpi, kunnes osui omalle. Edes naapurikentän agilitykoirat eivät häirinneet sitä, ja täten voinkin kehua, että tunnarissa ollaan edistytty jälleen.
 Kakeissa ollaan podettu jos jonkinmoista laiskuutta, mutta nyt Qupsutin teki varsin napakat vaihdot, ja lopetettiin lyhyeen m-i-s-i sarjaan.

Käytiin eilisiltana vetämässä onnistuneimmat tokotreenit aikoihin! Aloitettiin vaihteeksi kokeenomaisesti istuminen + luoksetulo + metalli ja koko suoritus oli ihanan vauhdikas. Qupa yllätti jopa tulemalla suoraan perusasentoon jokaisen liikkeen lopuksi, vau! Hirveän kehumistulvan, kalannahkanamin ja pallon heittelyn jälkeen tehtiin tunnari kertaalleen läpi plus muistuteltiin lyhyesti mieleen ohjatun suunnat sekä idarin vaihdot.Viime kokeen jälkeen treenimäärä on vähentynyt osittain penskan takia, osittain sen takia, että seuraava koe on vasta heinäkuussa. Olen huono treenaamaan ilman tavoitetta (koe) ja haluaisin voittajan mahdollisimman pian pois alta, mutta joka ikinen koe sadan kilometrin säteellä Helsingistä on tupaten täynnä. Olen onnistunut viimeisen vuoden ajan ilmoittamaan Quattron kokeeseen vasta viimeisenä ilmopäivänä tai ilmoittautumisajan jälkeen, joten en älynnyt sen kummemmin kytätä kesäkuun kokeiden ilmoittautumisaikoja.

 

Viikon takaiset agilitytreenit olivat myös yhdet kevään parhaimmista, Qupa oli törkeän nopea ja irtosi esteille ihmeen hyvin. Alku oli aika helppo, mutta kymppiputkelle takaaleikkaamalla mulle tuli hirveän kiire seuraavalla hypylle, jonka ohjaus meni vähän pitkäksi. 12 takaaleikkaus ja kepeille haku oli vallan mainio. Suoralla putkella 16 en älynnyt pinkoa tarpeeksi kovaa, jonka myötä lopun hyppykuvio oli mitä oli. Mutta me mentiin se virheettä kuitenkin! Uudestaan mentäessä älysin ottaa Quattron paremmin haltuun (ja juosta kovempaa!), joten saatiin tiukemmat käännökset. Kepeille haku jälleen hyvä, mutta hypyllä 19 en vetänyt tarpeeksi, ja Qupa hyppäsi väärinpäin.

 

Una kasvaa ihan silmissä, se on jo ihan jättiläinen ja syö kuin hevonen. Penska pääsi kuluneella viikolla ajamaan hiukan junalla ja ratikalla, se käyttäytyi ihmeen mallikkaasti ja pällisteli ympärilleen uteliaana. :) Karhunpentu kainalossa kulkeminen julkisilla paikoilla on ihmeen huomiota herättävää, joka toinen vastaantulija haluaa rapsuttaa tai muuten vaan hymyilee. Mutta onhan se toki suloinen.

Pikkuinen on jo aika hyvin sisäsiisti, mutta yksin ollessaan se käy jostakin syystä pissaamassa juuri häkkiin. Otettiinkin uusi menetelmä käyttöön, laitoin häkkiin muutaman viltin, tyynyn ja Unan lempileluja, niin johan oli käynyt pissimässä paperille.

 

Una oppii valtavaa vauhtia kaikkea uutta ja kivaa, perusasentoa se on älynnyt jo sen verran, että sivulle istuminen on superkivaa ja siitä saa kilon namia naamaan. Tänään se myös tarjosi ekan kerran seuraamista (sattui kävelemään oikeassa kohtaa ja tapitti silmiin) ja kun kerran palkkasin, niin se tarjosi sitä koko päivälenkin! Una on myös pari kertaa päässyt juoksemaan ruutuun Qupan treenien jälkeen ja yksi ilta se nappasi metallikapulankin mukaansa.

 

Käytiin toissapäivänä moikkaamassa Unan Ines-siskoa Espoossa. Neidit pistivät leikin pystyyn heti, kun pääsivät irti. Una oli aina kasan päällimmäisenä ja useimmiten se, joka murisi. Välillä siskosten leikki yltyikin melko rajuksi ja penskat piti käydä nappaamassa erilleen.

Ainiin, viimeisenä muttei vähäisimpänä, sain vihdoin siirrettyä Siuntion kokeen videot seuraamista lukuunottamatta tänne.

Ylihuomenna on tosiaan pitkästä aikaa virallinen koe, ja mua rupeaa pikkuhiljaa jännittämään, vaikken mikään hirmujännittäjä kokeessa olekaan. Quattron kanssa viikon olisi voinut ottaa vähän rennommin, mutta kun oli ihan pakko tehdä paikkakäännökset, kakejen vaihdot, liikkeestä istuminen, ja kaikkea muuta. Ihan kun se ei niitä osaisi!
 Tänään ruututreeni meni penkin alle, Qupa haparoi matkalla ja meni pyörimään häiriömerkkien ympärille, joten kutsuin sen pois. Saman se teki myös tiistaina, vaikka viime viikon ruutuilut onnistuivat niin hyvin. Siirsin loppujen lopuksi ruudun toiseen päähän kenttää ja pistin ylimääräiset merkit muutaman metrin kauemmaksi, että saatiin onnistunut suoritus aikaan. Myös metallinouto oli ihan karsea, eka palautus oli hyvä, mutta seuraavilla Qupa sylkäisi kapulan pois puolessa välissä matkaa pallon toivossa. Sitäkään se ei ole tehnyt koskaan! Ehkä mä ihan oikeasti treenaan koetta edeltävällä viikolla eri tavalla/liian paljon, sillä muistelisin samanlaisen käytöksen ilmenemistä myös ennen syksyn koetta.
 Illalla käytiin vielä Ojangossa kenttien hiljennyttyä muistelemassa hyppynouto (ihan kun Q ei muistaisi!) ja tunnari. Hyppynouto oli ihan onnistunut, jos kapula lensi suhkot suorassa linjassa esteen taakse. Vinoja heittoja Q ei älynnyt ja palautti esteen ohi. Kyllä se puoli vuotta sitten osasi palauttaa vinotkin... Tunnari sentään onnistui ja oma palautui hienosti.

Jaa, milläköhän mielellä sunnuntaina kokeeseen? Luotan siihen, että Qupa ihan oikeasti osaa liikkeet, vaikka melkoista pelleilyä onkin ilmennyt. Saa nähdä, joudutaanko pitämään huomenna vielä pikaruututreeni. Ei ehkä pitäisi, muttakun...

Huomenna lähdetään aamulla messariin PetExpo-tapahtumaan. Quattro esiintyy aamun agilitynäytöksessä ja loppupäivä keräillään voimia sunnuntain koetta varten.

Eilen illalla lähdettiin vähän ex tempore-meiningillä treenaamaan Ojankoon Linnun ja Valtsun seurassa. Pari kenttää oli jo ehditty auraamaan ja muutama agiestekin oli kannettu kentän laidalle, joten pienimuotoisen radan sai rakennettua.
 Quattro pääsi kuitenkin joka tapauksessa aloittamaan tokoilulla. Tehtiin kokeenomainen pätkä liik.istuminen + luoksetulo + ruutu + hyppynouto läpi, plus hiottiin ruutua ja noudon palautuksia paremmiksi. Kokeenomainen pätkä oli ihan mielettömän hyvä, Qupa teki innolla, mutta homma ei kuitenkaan riistäytynyt käsistä, vaikka virtaa löytyikin! Ainut miinus oli perusasennot, jotka jäivät liikkeen lopussa vinoiksi… Mutta herranjumala tuo eläin oli mahtava, tekisi kokeessakin yhtä virheettömästi! (hyppynoutovideo)
 Viimeiseksi liikkeeksi tehtiin tunnari, joka pikkuhiljaa alkaa jo rueta sujumaan.

Loppukevennykseksi käytiin treenaamassa muutamaa ohjauskuviota agilitykentällä. Sylkkärit ei ottanut sujuakseen millään, käännyin joko sadasosasekuntin liian myöhään ja Qupa oli jo hypännyt seuraavan hypyn, tai sitten käännyin liian aikasin ja Qupa ei hypännyt. Hyvän mielen saamiseksi ja uskonpuutteen vuoksi tehtiin lopuksi superlöllörata (video), jonka Quattro olisi osannut varmaan silmät kiinnikin. Sylkkärit täytyykin lisätä "Treenattavaa"-listalle kaiken muun perään.

Ensi tiistaina tapahtuu jotakin suurta, sillä Quattro täyttää täydet neljä vuotta. Näin ollen sitä voi jo lähes virallisesti sanoa keski-ikäiseksi. Hui kauhea, kun neljä vuotta on mennyt hirvittävän nopeasti. Vieläkin naurattaa, kuinka seitsemänviikkoinen pikku-Qupa saapui ylväästi banaanilaatikossa kantaen kotiin.

 Kevään kokeisiin ilmoittautuminen on tullut jo ajankohtaiseksi ja suunnitelmissa olisi lähteä UMN:n kokeeseen huhtikuun lopulla taistelemaan voittajaykkösen puolesta. Samana päivänä tosin on myös HSKH:n järkkäämä agilitynäytös PetExpo-tapahtumassa, jonne ehdin jo ilmoittaa Qupan alustavasti mukaan. Täytyy koittaa siirtää agilitymenot lauantaille, sillä kokeeseen ollaan menossa, kunhan ei löydetä itseämme jälleen kerran eläinlääkäriklinikalta edellisenä iltana (ks. täältä edellinen kerta).

 Toko sujuu ihmeellisen hyvin, seuraamiskaavio alkaa jo näyttää siedettävältä ja ahkera paikkakäännös- & askelsiirtymätreeni on tuottanut tulosta. Ainoa liike, mikä edelleen pelottaa on tunnari. Apparin kanssa treenaaminen häiriössä ei ole jokapäiväistä herkkua, joten tarkoitus olisi kiertää kaikki mahdolliset kissanristiäiset ja mätsärit läpi ennen koetta. Uudenmaan noutajat järjestää myös voittajaluokan möllit ennen virallista koetta, joihin osallistuminen ei varmasti olisi mikään tyhmä idea tunnarin kannalta.

 Agility jatkuu huhtikuun puolessa välissä Ojangon ulkokentillä uudella kokoonpanolla. Meille tarjottiin mahdollisuutta siirtyä astetta taitavampien koirakoiden sekaan 2-3 luokkalaisten ryhmään. Otin ehdotuksen vastaan ilomielin, vaikka ei kisata edes kakkosissa vielä.
 Kisoja en ole vielä pahemmin edes katsonut, sillä neljä tuntia Purinalla hytiseminen ei jaksa viehättää. Ehkä ulkokenttäkauden alkaessa voisi käydä jossakin starttaamassa.

Possun viikon ohjelmaan on kuulunut lähes jo perinteiset maanantaitokot Heurekan parkkiksella Linnun ja Valtsun seurassa sekä viiden tunnin näännyttävä lenkki lumen peittämillä Haltialan pelloilla Rion ja Ruutin kera. Ehdittiin myös käydä räyhäämässä lehmille keskiviikkona läheisellä kotieläintilalla. Nuorena Qupa hieroi tuttavuutta lehmien kanssa, mutta iän myötä niistä on tullut mörköjä. Räyhääminen antoi oivan tilaisuuden naksuttimen käyttöön; heti kun Quattro piti lärvinsä kiinni, naksautin ja palkkasin. Tällä taktiikalla päästiin jo ammukarsinan viereen ilman äännähdystäkään.
 Lauantain agilitytreenit menivät vähän penkin alle, ehkä aamuriehuminen Aikun kanssa ei ollut fiksu ratkaisu? Qupa teki teknisesti täydelliset radat, mutta kaikki vauhti oli jäänyt Pitkäkoskelle…

 
 Ennen lenkkiä otettu 'pakollinen' ryhmäkuva kolmesta onnellisesta kultsuneidosta ja yhdestä tyttöjen väliin litistyneestä labradoriherrasta.

Lauantaiaamu poikkesi tavallisesti viikonloppuaamusta sillä, että oltiin Quattron kanssa jo puoli kymmeneltä matkalla Tikkurilaan. Heurekan parkkikset oli loistavassa kunnossa, joten sinne kelpasi lähteä treenaamaan, ja Linnu raahautui Valtsun kanssa ystävällisesti mun tahdosta paikalle näinkin aikaisin.
 Qupan kanssa treenasin pääasiassa ruutua sekä seuraamista, joista jälkimmäinen on jälleen melko kauhean näköistä. Aloitettiin simppelillä neliön muotoisella kaaviolla, lähinnä vaan sen vuoksi, että pystyisin videolta katsomaan ongelmakohtia. Tältä se näytti, ja voi kauhea kun se poikittaa ja tulee liiankin tiiviisti! Loppua kohden Qupa vähän skarppasi ja tuli suoremmin, mutta jotain tuolle ehkä pitäisi tehdä? Sivulta katsottuna se näyttää melko hyvältä, mutta edestä näkee, kuinka se tulee vinossa. Ainut lohtu on se, että käännökset oli siedettäviä ja kontakti ei tippunut pahasti kertaakaan.
  Ruutu tehtiin ilman alustaa kokeenomaisesti ja se sentään meni nappiin! Lopun seuraaminen oli vähän väljää ja Qupa tökki kättäni namin toivossa. Pettymys olikin suuri, kun käsi oli tyhjä, ja piti seurata nätisti. Videolta katsottuna se näytti paljon tiiviimmältä onneksi.

Iltapäivällä käytiin vielä Pitkäkosken metsissä lenkillä ja Qupa pääsi riehumaan Aikun ja Huldan kanssa. Kun päästiin kotiin ja Quattro sai mahansa täyteen, se kömpi sängylle tyytyväisen oloisena ja nukkui kuin tukki iltaan asti.

Tänään matkattiin taas Agilityakatemian hallille talvitreeneihin. Tällä(kään) kertaa meitä ei ollut eksynyt kuin kolme paikalle, joten puolentoista tunnin aikana ehti treenata ruhtinaallisen paljon! Eka rata tehtiin kahteen kertaan, ensimmäisellä kerralla oli tarkoitus tehdä mahdollisimman virheetön suoritus ja toiselle Alma keksi yllätyksen; vedettiin rata läpi pelkän vartalo-ohjauksen avulla ilman käsiä. Vaikka viimoinen kuulostaa hankalammalta, meni se huomattavasti paremmin, kun tuli kiinnitettyä huomiota vartalonliikkeisiin. Tuli myös todettua, että Qupa katsoo hirvittävän tarkasti mihin suuntaan kroppa osoittaa, sillä kun erehdyin olemaan sadasosasekuntin väärään suuntaan väärään aikaan, oli Quattro jo siellä. Kontaktit possu teki varmasti, mikä ei ole ollut mikään itsestäänselvyys viime kuukausien aikana.

  1. rata

Toisella radalla teemana oli jaakotus, jota päästiin testaamaan käytännössä esteellä 8. Muuten rata oli ihan peruskauraa, ja kepit sekä A:n kontakti pelitti.

2. rata

Lopuksi tehtiin vielä lyhyt sylkkäri-keppikulmaharjoitus. Quattro oli lopussa jo melko väsynyt, mutta saatiin kahlattua huima viiden esteen rata kunnialla läpi. Treenin kruunasi vielä onnistunut tokotreeni parkkiksella. Seuraaminen sujui mielettömän hyvin, kun Q oli niin väsynyt ettei jaksanut häseltää, sählätä, pomppia tai poikittaa. Lyhyt kaaviokin sujui upeassa kontaktissa ja poikittamatta. Ehkei toivoa seuraamisen suhteen ole menetetty? ;)

Ennen treenejä käytiin lenkillä ja kuvailemassa Fallkullan pelloilla.

Lunta tosiaan riittää etelässäkin ja sen myötä treenikenttien määrä on pyöreä nolla. Aurinkoiset ja ihanan kirpeät ilmat ovat onneksi paikanneet asiaa ja myös parit nometreenit on pidetty. Viime viikolla päästiin pitkästä aikaa treenaamaan fasaanilla, joka oli ihan superhyperkiva-juttu Quattron mielestä. Linnun käsittelyssä tosin olisi ollut toivomisen varaa; Qupa testasi fasaaniin samaa pito-otetta, mitä tennariin, eli jäystämistä, pureskelua ja jauhantaa.
 Vaikka tunnari menikin viime kerralla pelleilyksi, olen onneksi jälleen saanut jotenkuten pelastettua sen. Qupa nuuskii ihan rutiinilla ja vielä ainakaan harjoitus ei ole mennyt liian vaikeaksi.
 Pääpiirteittäin pari viikkoa on kulunut ulkoillessa ja tavatessa koirakavereita. Quattro on hukkunut monta kertaa lumihankeen ja olen saanut käydä onkimassa sen niskavilloista pois. Koiraa useammin hankeen on hävinnyt pallo, joita hukkuu lähes päivittäin.
 Taas kerran pikainen kirjoitus, mutta mitään merkittävää ei ole tapahtunut. Kuvat pelastakoon tilanteen.

 
 
 
 

Rakas pieni koirani, kuka muukaan. Illalla erehdyin etsimään (ja löytämään) Koiramme-lehdestä muutaman kivan tokokokeen keväälle, minkä innoittamana päätin ottaa pienen tunnaritreenin iltalenkin yhteydessä ja lähdin hyväntuulisena kapulapussin kanssa parkkikselle. Puolen tunnin kuluttua takaisin tullessa en ollutkaan enää niin hyvällä tuulella. Se pikkuinen idiootti meni taas jälleen pelleilemään tunnarissa maistelemalla ja tarjoamalla väärää. Tosin tällä kertaa väärät oli hajustettu vahvemmin kuin ennen ja lunta oli paljon ja... (niin, kyllähän se koira tietysti osaa).

Muulle rintamalle kuuluu aika hiljaista, toko sujuu muuten ihan kivasti ja agitreeneissäkin käytiin lauantaina. Qupa oli ihanan innokkaana mukana ja teki jälleen superupeat kontaktit! Harmi vaan unohdin ilmoittaa sen 24.1 kisoihin.

Ainiin, olihan Qupalla treffit Rioidaruutin kanssa, joista riehumaan pääsi tällä kertaa vain Ruuti. Reissulla hävisi Quun hieno punainen pallo, joka loisti poissaolollaan, vaikka pengottiin lumihankea kahden pallonenän ja 8 tassun avustamana.

Joo, tokoa treenattu jälleen, vaikka auratuista kentistä onkin pulaa. Maanantaina lähdettiin koulun pihalle jälleen (meinaan ainut aurattu kenttä ilman luistelujäätä täällä päin!) pitämään kokeenomainen treeni. Ekana istuminen; seuraamisosuus oli paras pitkästä aikaa, mutta poikitti kuitenkin sen verran, että jäi istumaan vinoon.
Perään luoksetulo, stopit oli aika napakoita liukkauteen nähden, mutta maahanmenossa jäi seisomaan, ups.
 Kaket oli superhyvät n. 15 metrin matkalta, ei liikkunut lainkaan ja ripeät vaihdot.
 Eilen saatiin aikaiseksi ihan mielettömän upeita seuraamispätkiä! Mukana oli pitkästä aikaa myös paikkakäännöksiä (joissa myös poettu jonkinmoista ongelmaa) sekä muutama täyskäännös, jotka toimi tosi hyvin! Myös o ja v käännökset oli kivan tiiviitä. Harmi, ettei mulla ollut antaa ruokanappulaa kummempaa palkkaa noin upeasta työskentelystä. Illalla käytiin vielä aseman parkkiksella tekemässä lyhyt kokeenomainen pätkä sisältäen istumisen + luoksetulon ja erikseen kaket. Istuminen melko samantyylinen, kuin maanantaina, paitsi ei jäänyt niin vinoon ja luoksetulossa ei moitittavaa. Kaket jälleen toimi hyvin.

Qupa leikki aika majesteetillista maanantaina Tuomarinkylässä:

Viime vuoden viimeiset treenit treenattiin torstaina tokon parissa. Lähdettiin jo kymmeneltä marssimaan kentälle ja kerrankin sää suosi auringon paistaessa siniseltä taivaalta. :) Alkuun kävin heittämässä Qupan kulman taakse piiloon ja rakensin ruudun.
 Ruudut oli ihan kivoja, ekalla pistin alustan, koska Q on hakenut jonkin verran sitä oikeaa paikkaa ja jäänyt välillä reunaan. Sen jälkeen muutama ilman lätkää ja lähetykset eri suunnista.
 Idaria treenattiin lähinnä vahvistamalla eri asentoja ja huomautin, jos liikkui. Pari kertaa possu siirsi tassuaan, mutta muuten esitti oikein mainiosti patsasta, vaikka pyörinkin ympärillä.
 Tunnari, tunnari ja tunnari. Äh, koitin tähän vähän uudenlaista menetelmää, kävin viemässä väärät etukäteen paikalleen ja treenasin seuraamista ennen kuin kävin viemässä oman.. Qupa hämääntyi tosissaan, meinasi ampaista kesken seuruun jo tunnarikapuloille ja kun tunnarin vuoro tuli, lähti nuuskimaan, nuuski, nuuski ja nuuski, katseli mua anovasti, meinasi hakea pallon repusta (pilkisti niin houkuttelevasti taskusta...) jne. Käskin sen uudestaan hakemaan ja nappasi väärän, ups. Otettiin uudestaan perinteisemmällä menetelmällä ja oikea löytyi. Ehkä se hämääntyi, kun kävin viemässä palikat erikseen? Varmistettiin tunnari kuitenkin vielä illalla uudestaan, äiti toimi liikkurina ja hajusti väärät, ja Qupa selviytyi!



Lauantaina oli vuorossa agilitytreenit hallilla. Porukkaa ei tullut paikalle kovin montaa, joten aikaa jäi jokaiselle ruhtinaallisen paljon. Olin ahkera, ja piirsin ratapiirrokset (parin vikan kohdalla mulle tuli oikosulku, joten koitin oikein arvailla numerot). Eka meni näin:

Heti alussa tuli ongelmia kolmosputkella; Qupa karkasi A:lle aika monta kertaa, vaikka seisoinkin puoliksi sen edessä. Kontaktit pelitti jälleen ihan superhyvin, pysähtyi kaikille ja jäi odottamaan lupaa lähtöön! Putkelta kepeille vienti meni hyvin, vaikka ohjaus ei välttämättä ollut selkeää. Keinun kontakti oli myös tosi kiva ja Q hidasti hyvin, eikä siis tehnyt lentokeinua.



Toinen rata ei tuottanut niin paljoa päänvaivaa, sain Qupan irtoamaan hyvin vitosputkeen ja ehdin valssaamaan ennen kutoshyppyä. A:lta putkeen vienti sujui hyvin (hups, eka virhe bongattu, kasiputkeen mentiin toisesta päästä ja sen jälkeinen hyppy tuli toiseen suuntaan) ja kepit ok.


Tällä radalla menin putken puoliväliin ottamaan Qupan vastaan, mutta possu meni Aalle jälleen. Vähän painokkaampi käsky ja parempi ohjaus, niin se päätyi putkeen lopulta. 8-9 välistävedot sujui hyvin ja ysihypyn jälkeen tein sylkkärin (väli oikeasti pienempi ja Qupa ei olisi mahtunut kääntymään 9 jälkeen vasemmalle) ja pakkovalssin putkelle 11, jotta ei mennyt A:lle. Kepit jälleen ok.

Viikko sitten käytiin Järvenpäässä moikkaamassa Jenniä ja Doorista sekä koirat pääsivät parin tunnin metsälenkille. Quattro ja Dooris pitivät hauskaa patukalla riehumalla. Joitakin kuvia täällä.

Tänään oli taas agilityn hallitreenien aika. Mä olen onnistunut hankkimaan pienen flunssan, mutta lähdettiin silti treeneihin, olihan ne sentään vuoden päätöstreenit. Kirpeän pakkaskelin vuoksi tehtiin pari vähän lyhyempää rataa, mutta molemmissa oli mm. hankalat keppikulmat. Qupa oli taas tosi kivalla vauhdilla mukana, irtosi hyvin ja haki vaikeat avokeppikulmat oikein! Viime agitreenit meni myös hyvin; possu oli nopea, irtosi esteille ja kääntyi pienessä tilassakin mielettömän hyvin!

Tokon parissa on ollut jonkinlaista treenimotivaation puutetta ja mun asenteesta johtuen Qupakin on ollut vain puoliksi treeneissä mukana. Tuntui, että treeneistä puuttui se 'tavoitteellisuus': seuraava koe vasta keväällä ja liikkeet suurinpiirtein hanskassa, joten mitä vielä? Ainoa liike, mikä ei ole hanskassa on seuraaminen, joten treenit ovat pyörineet vähän liiankin paljon seuraamisen ympärillä -> possu ihan kyllästynyt. Tällä viikolla tehtiin parannus asiaan ja lähdettiin kentälle ruutu- ja tunnarikamojen kanssa sekä suunnitelmissa oli treenata enemmän kakeja ja idaria pikkupaloissa. Quattro innostui patukkataistelusta ihmeen paljon, joten tehtiin kakeja takapalkalla ja idarin jääviä liikkeitä ns. leikkinä. Tunnarissa ehkä jotain pienenpientä edistystä, Qupa keskittyy nuuskimiseen vaikka vierestä menee koiria ja väärää se ei ole tarjonnut kuukausiin.

Edellisessä kirjoituksessa mainittu pimeys on vihdoinkin hellittänyt ja aurinko on palannut. Lenkkeilykin on paljon mukavampaa auringossa, vaikkei siitä ehdikään kovin paljoa nauttimaan, sillä pimeä tulee aivan liian aikaisin. Keskiviikko on kuitenkin toiminyt piristävänä poikkeuksena, sillä mulla on koulu loppunut aikaisin ja useimmiten ollaan innostuttu kävelemään Haltialaan asti lenkkeilemään. Joulun jälkeen sekin ilo tosin on ohi, mutta päivä alkaa pikkuhiljaa kirkastumaan, joten eiköhän se siitä.

Märkää, ankeaa ja pimeää. Pari viikkoa on kulunut niiin harmaassa tunnelmassa, että. Qupaa pimeys ei ole pahemmin haitannut, joten treenattukin toki on, tänään viimeksi tunnaria kaatosateessa. Hyvä treeni saatiin aikaiseksi, ja possu nuuski kaikki (siis se kävi ne kaikki, jokaikisen kapulan läpi!) ja nappasi oikean. Nojoo, ei tunnarissa nykyään mitään suurta ongelmaa olekaan.
 Keskiviikkona oltiin taas Korsossa treenaamassa Linnun ja Valtsun kanssa ja saatiin ruutukin pystytettyä. Treeni ihan jees, koira vireellä mukana, eikai siinä muuta.
 Jatketaan positiivisella teemalla toki vielä, Forecan mukaan täällä paistaa torstaina aurinko! Joten, torstaihin siis, sitä ennen tosin vielä monta pimeää ja harmaata päivää.
 

Tänään pääsin koulusta jo puolilta päivin, joten aikaa treenata ja lenkkeillä olisi hulppeat viisi tuntia, ennen kuin pimeä iskisi!  Sovittiin kimppatreenit Linnun ja Valtsun kanssa Korsoon, joten lähdettiin jo ennen yhtä kävelemään Tikkurilaan, mistä hypättiin junaan.
 Kentällä tuuli niin kauheasti, että treenistä tuli vähän lyhyempi kuin ajattelin, eikä saatu edes ruutua rakennenttua, kun merkit lähti lentoon. Alkuun treenattiin seuraamista (videotakin voisin laitella) ja Qupan kanssa sai tehdä pari pitkää pätkää, ennen kuin seuruusta tuli vähän hallitumpaa. Käännökset on ihan hyvällä mallilla, tiiviyttä toki voisi aina olla enemmän.
 Toinen mainitsemisen arvoinen asia on tunnari, tehtiin kokeenomaisesti ja Linnu vei kapulat riviin. Possun kanssa ei olla pitkään aikaan tehty niin, että väärät kapulat ovat toisen hajustamia, joten hyvä treeni senkin kannalta. Possu sai superpalkan, kun toi ekalla oman ja jätettiin treeni siihen.
 Rupesin myös miettimään syytä, miksi tunnari nollaantui viime kokeessa, elin koko ajan siinä uskossa, että Qupa kävi niin kierroksilla, että unohti nuuskia. Nyt vasta älysin, että olin treenannut liian vähän liikkurin kanssa ja väärät olivat täysin hajustamattomia treeneissä -> kokeessa hämääntyi toisestakin hajusta.
 Videoita olisi myös luoksarista ja liikkeestä istumisesta, täytyy ladata lähiaikoina nettiin.

Eilen lähdettiin parin viikon tauon jälkeen lentopalloilemaan Ojankoon. Kahden pelivuoron jälkeen lähdettiin agilitypuolelle treenaamaan ja tehtiin pari lyhyttä, mutta suhkot vaikeata rataa. Quattrolla oli ihan mielettömästi vauhtia verrattuna kesään!
 Agilitystä tulikin mieleen, että ilmoitin Qupa pitkästä aikaa agikisoihin 22.11 Purinalle lähes puolen vuoden kisatauon jälkeen. Lähdetään kahden startin voimin katsomaan, mitä tulee tapahtumaan.

Tällä viikolla Quattro on saanut ainakin tarpeeksi treeniä ja liikuntaa, sillä lähes joka päivä ollaan oltu jossakin.

Maanantaina syöksyin koulusta äkkiä kotiin, nappasin Qupan mukaan ja lähdettiin kävelemään Malmille Nooraa ja Ericaa vastaan. Käveltiin Malmin lentokentän ympäri sateisesta ja koleasta ilmasta huolimatta, loppumetreillä olo tosin tuntui vähän uitetulta.
 Tiistaina oli vuorossa ah-niin-perinteinen jokilenkki Vantaanjoen maastoissa ah-niin-yhtä ihanassa sateisessa ilmassa kuin maanantaina. Se ei menoa haitannut tippaakaan ja kymmenen kilometriä taittui iloisesti. Illan flyballtreenit jätettiin kuitenkin välistä, mutta ei taidettu olla ainoita, sillä porukkaa oli ollut paikalla kuulemma harvinaisen vähän.
 Keskiviikkona ohjelmassa oli nometreeniä Paloheinässä Sailan ja Aidanin kanssa. Alkuun tehtiin koirille hakuruutu metsikköön ja Qupa pääsi ekana hakemaan. Possu käytti nenäänsä ihan kivasti ja dameja palautui hyvään tahtiin, palautuksia täytyy taas treenata kotona, sillä dami pari kertaa meinasi tippua ennen perilletuloa. Haun jälkeen Saila heitti meille muutaman lyhyen markkeerauksen, sillä halusin testata koittaako possu karata. Hyvää paikallapysymistreeniä saatiin myös hakuruudussa, sillä lähetettiin koirat vuorotellen hakemaan ja toinen sai odottaa vuoroansa vieressä.
 Torstain suunnitelmissa oli tokotreeniä Pihliksessä jälleen Erican ja Nooran seurassa. Vein alkuun koiran paikallamakuuseen pensaan taakse ja pystytin ruudun kentän reunaan. Ennen ruutua treenattiin seuraamista, mutta eihän siitä mitään tullut, kun Qupalla oli keskittyminen jossakin ihan muualla. Vielä keväällä Quattro teki liikkeet aika nihkeästi ja silloin koitin saada koiraan enemmän virtaa, nyt ollaan ajauduttu siihen, että suoritus meinaa hajota käsiin hetkenä minä hyvänsä. Ihan kivasti se toki tekee nytkin suurimman osan liikkeistä, mutta seuraaminen näyttää hirveältä ennen kuin Qupa pääsee hommaan mukaan ja alkaa keskittyä. Senkin ongelman olen aiheuttanut palkkaamalla pallolla, joten pallo on ollut treeneistä lomalla jo muutaman päivän. Ennen auringonlaskua saatiin otettua muutama kuvakin koirista, viikolla ei oikeastaan enää ehdi kuvaamaankaan, kun hämärä tulee jo niin aikaisin.

 
  

Torstain tokotreeni meni niin sähellykseksi, joten perjantainakin possu pääsi treenaamaan, tavoitteena rauhallinen ja hallittu treeni, missä koira pysyy suhkot hanskassa. Pallo jäi jälleen kotin hyllyn päälle ja treenattiin aluksi pitkästä aikaa paikallamakuuta. Usein se menee niin, että käyn viemässä koiran aidan, pensaan tms. taakse maahan, sillä aikaa kun rakennan ruudun, mutta tällä kertaa päätin tarkkailla piilosta Quattron käyttäytymistä. Alussa se käänteli päätään muutaman kerran, varmaankin koitti tähyillä, minne kentällä jalkapalloa pelanneiden pikkupoikien pallo lentää. Lonkalleen se ei kääntynyt kertaakaan viiden minuutin aikana, minkä jälkeen kävin vapauttamassa sen. Q tähyili heti ruutua, olen tainnut ehdollistaa sen aika hyvin siihen, että paikallamakuun jälkeen lähdetään ruutuilemaan, ups. Tällä kertaa ruutua ei kuitenkaan näkynyt missään, vaan treeni jatkui seuraamisen parissa. Käännökset näyttää jo ihan hyviltä, vasenta ollaan treenattu Korrien tokokurssilta saatu vinkin avulla ja Qupa on pikkuhiljaa oppinut hallitsemaan kroppaansa paremmin. ;) Pidemmillä pätkillä jätkä meinasi rueta poikittamaan, mutta kun pari kertaa huomautin ja palkkasin namilla, niin Quattro korjasi ja rupesi rauhoittumaan.
 Rauhallisissa merkeissä jatkettiin tunnarin pariin. Ekalla kerralla Qupalle sattui joku moka (tällä kertaa voin totuudenmukaisesti sanoa, että se oli moka, sillä Q nuuski niin moneen kertaa kapulat läpi) ja nosti väärän. Seuraavalla löytyi oikea ja lopetettiin siihen.
 Pallo tuntuu olevan niin ratkaiseva tekijä Qupan vireen kannalta, joten näitä pallottomia treenejä täytyy tehdä enemmänkin!

 Niin pitkä aika on viime päivityksestä, joten kuvia on ehtinyt kertyä koneelle taas monta sataa, mutta niistä vain pari loppuun.
 
 
 

 Täältä kaikki alkoi

Syysloma vietettiin Turussa osallistumalla Kennelliiton järkkäämään tokovalmennusviikonloppuun. Matka aloitettiin perjantaina Rautatieasemalta, mistä hypättiin Roosan ja Fidon kanssa Turun junaan. Samaan junaan osui myös sheltti Ama omistajineen ja Turun asemalta lähdettiin kolmen koiran, kahden häkin ja suunnilleen miljoonan laukun kera suunnistamaan kohti hotellia. Perille päästiinkin aikanaan muutaman bussin ja ystävällisen kuskin avulla, jotka heittivät meidät oikeassa paikassa pois kyydistä. Perjantaina ei ollut onneksi muuta ohjelmaa, kuin yhteislenkki, sillä matkan jälkeen oli itse kukin aika väsynyt.

 Lauantaina tokoporukka lähti heti aamusta treenaamaan TSAU:n hallille Lietoon. Treenit oli aika vapaamuotoisia, jokainen sai treenata mitä halusi ja ongelmia pohdittiin yhdessä.
 Ensimmäisen puolentoista tunnin aikana käytiin läpi kaikkien seuraaminen sekä luoksetulo. Seuraaminen meni kohtuullisesti (perusasennot unohtui parissa kohtaa, mutta kontakti pysyi ihan jees ja juoksuosuus sujui parin muistutuksen jälkeen hyvin) ja luoksetulo paljon huonommin, possu meinasi lähteä liikkurin “käsky”-sanasta eikä pysähtynyt seisomaan, vaan juoksi pokkana läpi. Tämän pelleilyn jälkeen mitta oli täysi ja koira pääsi (joutui) ulos hallista treenaamaan luoksetulon pysäytyksen alkeita. Kas kummaa, sehän teki ihan kympin arvoiset pysäytykset heti, kun kukaan ei ollut näkemässä.
 Toisen kouluttajan valvovan silmän alla me treenattiin ruutua ja lähinnä vahvisteltiin paikkaa vaihtamalla lähetyssuuntia. Quulle vauhtitreeni sopi paremmin ja ruudut onnistuivatkin hyvin.

Sunnuntain treeneissä sai myös valita treenattavat liikkeet, joten valitsin aika uhkarohkeasti tunnarin ekaksi liikkeeksi, vaikka tiesin, että Qupalla oli energiaa ja keskittyminen ei olisi ihan omaa luokkaansa nuuskimiseen. Kouluttaja kehotti ensin tekemään kokeenomaisen tunnarin ja sen jälkeen paneuduttaisiin ongelmiin, joten ei muuta kuin koira töihin. Quattro lähti vauhdilla, mutta hidasti palikoille ja lähti nuuskimaan läpi, wau! Oman palikan se löysi melkein heti, mutta jäi jostakin syystä vielä nuuskimaan muut kapulat läpi moneen kertaan, ennen kuin toi oman.
 Toisessa kehässä jälleen ruutua noin 20 m matkalta, ei valittamista, sekä hyppynoutoa, mikä meni sekin hyvin.

Treenien jälkeen lähdettiin hotellille pakkaamaan ja valumaan kohti juna-asemaa. Junassa koitti karmea yllätys, menomatkalla koiravaunussa ei matkustanut meidän lisäksemme kuin Ama&omistaja, mutta tulomatkalla meitä olikin seitsemän koiraa omistajineen sekä kissa. Mahduttiin sitä toki silloinkin, oli vain hiukan tiivis tunnelma. :)

Eilen oli niin järkyttävä ilma, joten lähdettiin kentälle treenaamaan pidemmän lenkin sijasta. Aluksi jätin Quattron paikallamakuuseen piiloon ja lähdin rakentamaan ruutua. Aika oli noin 10 minuuttia, ja Qupa ei ollut edes kääntynyt lonkalleen!
 Ennen ruutua otin pikkupätkiä seuruuta, jätkä oli ihan tajuttoman kivalla vireellä mukana ja yritti tosissaan, vaikkei aina ihan onnistunutkaan, seurasi vähän vinossa, mutta en jaksanut puuttua siihen, kun yleensä tulee rauhallisemmin.
 Ruutua häiriömerkkejen kera, ekalla kerralla Q lähti kaartamaan kohti häiriötötsiä, mutta korjasi hyvin ja meni ruutuun. Ruudussa paikat oli tosi kivoja, jäi keskelle ja pysähtyi hyvin. Loppuosaakin pitäisi treenailla, eilen otin kerran, ja Qup juoksi ruudusta täysillä ja pamahti jalkaani, hohhoh.
 Ohjatun suuntia treenailtiin namialustojen kanssa, noin viisi toistoa molempiin suuntiin ja possu älysi idean tosi nopeasti! Ollaanhan me sitä tosin jo joskus treenattukin, mutta sitten se on vaan jäänyt.
 Tunnari otettiin vain yhden kerran ja vaikka Qupan vire oli aika ylhäällä, niin malttoi nuuskia hyvin.
Treenit oli kokonaisuudessaan ihan superit, Qupa oli täysillä mukana, työskenteli kivasti ja selviytyi kompatehtävästä eli tunnarista parin lihapullan arvoisesti!
 Päivällä ehdittiin tekemään vielä muutama linjatreeni viime viikolla muodostettuihin muistipaikkoihin ja ihan sujuvasti meni sekin.

Uudempia kuvia luvassa pian :)

Täällä taas! Viikot ovat vierineet kummasti eteenpäin ja blogin päivittelykin on venynyt. Eilen alkoivat agilityn talvitreenit Vantaan Kivistössä. Hallissa oli yllättävän erilaista treenata kuin ulkona, sillä tila on puolet pienempi ja esteet tiiviimmässä, tuntui, että Quattrokin olisi ollut hitaampi kuin yleensä. Täytyy katsoa loppuvuoden kisoja, jos vaikka lähtisi muutamissa käymään.
 Tokoon kuuluu samaa kuin yleensäkin, vähän ollaan edistytty ja tunnarissa tultu takapakkia. Otin tunnarikapulat mukaan Ojankoon tällä viikolla ennen flyballia ja ajattelin treenata häiriössä. Homma meni kuitenkin possuiluksi ja Qupa toi väärän ja maisteli. Pari onnistunuttakin saatiin, mutta huomasi, ettei Q malttanut keskittyä. Sama possuilu jatkui sitten keskiviikkona kotona, toi väärää. Helpoitin harjoituksen laittamalla väärät selvään kasaan ja oman nurmen alle, niin saatiin muutama onnistunut.
 Ruudun kanssa on otettu häiriömerkkejä mukaan, viime kokeesta viisastuneena. Ekalla kerralla, kun laitoin merkit menomatkan varrelle, Qupa ampaisi niille, mutta sen kerran jälkeen ei ole kiinnittänyt niihin mitään huomiota.
 Liikkeestä istuminen on toosi paljon parempi kuin kokeessa, silloin se oli vielä laiska ja hidas, mutta nyt tarkka ja nopea. Kaket pelittää myös tosi kivasti, eikä ennakoi (ainakaan kovin usein) vaihtoja.
 Jätetään kuitenkin kisakentät rauhaan tältä vuodelta ja panostetaan tunnariin ja parempiin suorituksiin (perfektionisti, en ainakaan minä?) ja lähdetään keväällä kisaamaan toivottavasti hyvällä menestyksellä. Talvella voisi kasata vielä ohjatun ja idarin kuntoon, niin jos pääsisi EVL:ääkin koittamaan ensi vuonna. Ohjatun treenaaminen aloitetaan kuitenkin alusta, sillä suunnat on vähän hataralla pohjalla vähäisen treenimäärän vuoksi.
 Nomeakin me treenattiin pikkuriikkisen keskiviikkona, lähinnä linja- ja muistitreeniä. Ehkä se ‘kerran kuukaudessa’ menetelmä sopii meille parhaiten, sillä Qupa teki superinnolla ja eteni linjat hyvin. Lupaan tosin parantaa tapani ja treenata useamminkin, mutta aikaa on rajallisesti, ja usein se uppoaa tokoiluun ja lenkkeilyyn. Ja kouluakin täytyisi käydä.
 Viime viikon viikonloppuna lähdettiin Ojankoon treenailemaan agilitya ja ehdittiin yksi kolmosluokan rata tehdä, video tässä. Innostuin myös lataamaan nettiin muutamia tokovideoita kesältä:
 kaket
 lyhyt seuraaminen
 Liikkeestä istuminen
 GR:n leirin mölliagility

 
 

Juupajaapa, voittajan debytointi lähestyy lähestymistään. Itse olen ollut hermona viimeiset pari viikkoa (jonka varmaan jokainen, jonka kanssa olen treenannut on huomannut) ja asiaa ei yhtään paranna se, että Roosa ja Fidokin on tulossa samaan kokeeseen kisaamaan, sillä Qupapossu on pitänyt tapanaan karkailla Roosan perään varsinkin treenatessa, kun Fidon lelut on tietysti paljon kivempia kuin omat.
Treenattu on, tietty, ja tänään otettiin vikat treenit ennen koetta, huomisen päätin pyhittää levolle, mutta illalla on varmaan ihan pakko ottaa vielä tunnari kerran ja seuraamisen käännökset ja kaket ja... Kaket onkin tuottaneet tuskaa parissa viime treeneissä, Quu tekee niiiiiin tahmeasti vaihdot ja jos en saa sitä ekalla käskyllä nousemaan, niin eihän se sieltä sitten nouse ollenkaan.
 Joo, mutta tämä vaan tämmöinen pikakirjoitus ennen koetta, huomenna lähden katsomaan UMN:n tokokoetta ja valmistautumaan henkisesti sunnuntaihin :D

Tiistaina oltiin pitkästä aikaa mölliagilityssä, viime treeneistä on ihan liian pitkä aika, joten mitään suuria odotuksia ei ollut. Kisaavien radalla ei ollut oikeastaan kuin yksi kinkkinen kohta, kolmoshyppy, joka tuli takaa. Ekalta radalta saatiin nolla, twisti sujui kolmosella miten sujui, mutta oikein päin Qupa sen kuitenkin hyppäsi. Kontaktit supermakeet, pysäytin kunnolla ja odotin, että pisti molemmat etutassut maahan. Toisella radalla mun ohjaus oli kolmoshypyllä liian myöhässä ja Q karkasi väärälle hypylle. Hyllytyksestä johtuen palkkasin Qupan kontakteilla, joten ainakin kontaktitreenin kannalta möllit oli oikein onnistuneet.

Voittajastartti on jo ensi viikolla! Treenit on sujunut loistavasti, tunnari pelittää ja ruutukin sujuu kohtuullisesti ilman kosketusalustaa. Ainut mitä vielä pitäisi viilata ruudussa, olisi se oikea paikka, Qupa tuppaa jäämään hiukka liian eteen, mutta menee onneksi kuitenkin kokonaan sisälle. Loppuun vielä kuvia viikonlopulta.

 Aino, Hulda ja Quattro

Eilen illalla, pikaisen päähänpiston innoittamana, lähdettiin Roosan ja Fidon kanssa treenaamaan kymmenen maissa lähikentälle. Ilta rupesi pikku hiljaa jo hämärtymään, mutta katulamppujen valossa sai kyllä jonkinmoista treeniä aikaiseksi, pääpainona jälleen ruutu ja tunnari.
 Ruutua 10-20 metrin matkalta, aluksi alustan kanssa ja sekaan muutamia näyttöruutuja ilman alustaa. Ihan sika makeita, haki ruudun katseella ennen lähtöä tosi hyvin ja ampui täysillä ruutuun. Paikkaa vielä pitää vähän vahvistella, ei ollut ihan keskellä, mutta melkein.
 Tunnari x 1, oma nurmen alla piilossa. Qupsu nuuski hyvin, maistoi väärää, tiputti, ja toi hyvin oman. En ruennut vielä puuttumaan tuohon maisteluun, kun tärkeintä nyt on kuitenkin, että tuo sen oman, ja tyytyväinen olin siihen, että Q huomasi ottaneensa väärän, eikä palauttanut.

Tänään tokoiluja jälleen ruudulla ja tunnarilla. Ruutuun eka lähetys noin 20 metristä ja muutama toisto, tosi hyviä, ampaisi alustalle täysiä. Sen jälkeen muutama näyttöruutu ja niiden mennessä hyvin, uskaltauduin lähettämään Quun noin 10 metristä "sokkona" ruutuun (olihan se siellä muutaman kerran käynyt, mutta en käynyt tällä kertaa näyttämässä). Onnistui ihan mielettömän hyvin, ampaisi täysillä ja jäi keskelle!
 Tunnaria kaksi toistoa, ekalla oma piilossa ja toisella näkyvissä. Qupa nuuskutti hyvin ja haki oman, eipä onkelmia. Ehkä sinne kokeeseen päästäänkin lähtemään ihan hyvillä mielin ja kaikki liikkeet valmiina. Ilmoittauduttiin myös mukaan kennelliiton tokon valmennusviikon loppuun lokakuulle, toivottavasti saa hyviä vinkkejä.

Kokeenomaista treeniä ollaan otettu myös jonkin verran seka treenattu toki yksittäisiäkin liikkeitä, mistä en jaksa niin kauheasti sepustaa, kun kaikki menee ihan hyvin. Tokokurssilla ollaan reenailtu vähän sitä sun tätä - ja hyviä vinkkejä on saanut. Ensi viikolla vielä viimeinen ja neljäs kerta, jonka jälkeen mennään pitkästä aikaa agitreeneihin. Talvitaukoakaan ei agilityssä tarvitse tänä vuonna pitää, kun päästään treenaamaan joka toinen lauantai ryhmän kanssa Vantaalle sisähalliin.

Loppuun vielä pari kuvaa Qupsusta kavereiden kanssa, ylemmässä kuvassa riehumista labbisneiti Mambon kanssa ja alemassa rinsessa-Rion kanssa poseeraamassa.

Nyt se on sitten tehty, kyselin paikkaa labbiskerhon 20.9 kokeeseen niin tyypillisesti viimeisenä ilmoittautumispäivänä. Tuntuu, että jätkä olis jo valmis, ainut murheenkryyni on se tunnari, mutta onhan tässä kuukausi aikaa.

Muoks. Paikka saatiin voittajaan. Apua, armoton treenaus alkaa (ihan kun se ei sitä jo olisi ollut, hehhe :D)

ps. toivottavasti ei mahduta kokeeseen
pps. selvempää tekstiä luvassa club showsta parin päivän sisällä

Ja vielä kaksi kertaa tämänpäiväisissä Järvenpään agilitykisoissa. Ekalla radalla Quattrolla oli tajuton kakkahätä, koska oli tehnyt viimeksi vasta eilen päivällä ja vähän häsläykseksihän se meni. Rimoja lenti, kepit alotettiin kaksi kertaa väärin, käytiin hakemassa rapsutuksia ratatyöntekijältä ja otettiin yliaikaa kivasti. Ei se ohjaaja ollut yhtään vihainen, ei.
  Toinen rata sujui jo vähän paremmin, rimoja ei lentänyt ja kepeillä kävin tyrkkäämässä koiran oikeaan väliin. Huolimaton ohjaaja ehti jo riemuitsemaan nollasta tokavikalla esteellä, ja summa summarum, koira ohitti viimeisen esteen (huonon ohjauksen vuoksi) ja hyppäsi sen sitten vielä väärinpäin (vielä huonomman ohjauksen vuoksi) ja tilille tuli toinen hylky. Kisoista jäi päällimmäisenä mieleen surkeimmista surkein ohjaus. Ennen kuin seuraavat kisat on, ohjaaja laitetaan opettelemaan loppusuoria. Ja seuraavat taitaa olla 29.8, eli tulee pienoinen kiire.

Toko sujuu hyvin, ja suurimpana hehkutuksen aiheena, tunnari on edistynyt tajuttoman paljon! Ollaan tehty kisamaisessa muodostelmassa muutamat kerrat sekä vahvistettu nenän käyttöä paljon. Kannatti se kolme viikkoa treenata ahkerasti, niin mahdottomasti tuli mahdollista!
 Vuoden perinteinen Iisalmireissu venyi tänä vuonna elokuun alkuun. Quattro pääsi hotelliin ja herättikin hilpeyttä kerjäten rapsutuksia ja herkuttelemalla hotellin aamupalalla… Iisalmen rantoja tuli kulutettua muutaman päivän aikana kiitettävästi, sillä tänä vuonna ilmat suosivat ja hellettä piisasi.

 Herra Iisalmen herra

Mangon kanssa on otettu useat uinnit kesän aikana ja loppuun muutama hauska kuva. Huomenna lähdetään labradorien club showhun kannustamaan tuttuja ja pelleilemään junior handleriin.

Torstaina oltiin Koivukylässä mölliagilityssä. Lähtö oli vähän ex-tempore-meiningillä, aamulla suunnittelin lähtöä Roosan kanssa, mutta ajattelin, että en jaksa lähteä, varsinkin kun oli kuuma päivä, niin Quattro olisi luultavasti ihan puhki jo matkan jälkeen. Lähdettiinhän me kuitenkin ja ihan hyvä reissu oli, vaikka jouduttiinkin odottelemaan aika kauan omaa vuoroa. Otin taas kaksi starttia, onneksi, sillä eka oli aika katastrofi. Luulin tosiaan, että Quattro olisi ollut hitaalla tuulella ilmasta johtuen, joten alussa jo myöhästyin valssista ja Quu haki kepeille toiseen väliin. Olihan se keppikulmakin ihmeen haastava mölleihin. Puolessa välissä meiltä lensi joku rima alas, mutta muuten ihan jees rata. Kontaktit oli tosi hyvät ja koirakaan ei karannut lapasesta kertaakaan, vaikka ne putket sitä aika paljon houkutti. Tältä radalta 10 ja noin 2 sekuntia yli ihanneajan.
 Toinen rata oli sitten jo vähän parempi, alussa sain valssattua paremmin ja Qupsu aloitti kepit oikein. Kontaktit taas hyvät ja tehtiin vähän pienempiä kaarroksia hyppyjen välissä. ;) Tuloksena nolla sekä aika alittui noin 6 sekunnilla. Sijoittuttiin vielä toiseksi ja Qupsu sai heijastinliivit palkaksi liitelystään (vähän nyrpeällä ilmeellä Q otti ne vastaan: “Hei, eikö täältä saanutkaan mitään syötävää?”)

Mittasuhteet ei ihan oikein..

Tokoiltukin ollaan toki, lähinnä tehty kosketusalustaa pitkiltä matkoilta, keskitytty kokeenomaiseen työskentelyyn ja otettu tunnari supertreeniin, ja jotain edistystäkin on havaittavissa. Kasaa on hajotettu ja omaa tuotu lähemmäs vääriä. Eilisessä tunnaritreenissä Qupsu jopa malttoi nuuskia väärät läpi ennen kuin löysi oikean. Lähellä oli etten ruennut jo kiljumaan sille, kun luulin, että nappaa väärän.
 Kosketusalustan kanssa keksin vihdoin keinon, millä Q etenee suoraan alustalle. Vika oli minussa, koska lähdin viemään palkkaa alustalle jo ennen kuin Q ehti siellä pysähtyä, ja useimmiten se pomppasi silloin viereen. Järkiratkaisu tähän kuitenkin oli se, että pysyn itse paikoillani niin kauan, kunnes Quattro on alustalla. Matkaa ollaan kasvatettu noin 35 metriin ja ensi viikolla ajattelin ottaa ruutumerkit vihdoin mukaan.

Viime viikko vietettiin Virroilla Golden Ringin kesäleirin parissa. Alun perin meidän piti mennä kokeilemaan vepeä ja pk-jälkeä sekä ravata tokotreeneissä ahkerasti ja nomeilla joku päivä, mutta loppujen lopuksi käytiin nometreeneissä joka päivä ja tokotreeneissä vain kaksi kertaa, sillä toko oli vähän hankalaan aikaan keskellä päivää.
 Maanantaina lähdettiin heti aamusta nometreeneihin pellolle tekemään linjoja ja muistiharjoituksia. Quattro työskenteli ihan tajuttoman hyvin, ei koittanut karata kertaakaan (pidin sitä jopa irti puolet treeneistä, ja pysyi paikallaan vaikka vierestä lähetettiin koiria!) ja nouti vauhdilla paketista huolimatta. Linjoihinkin olen enemmän kuin tyytyväinen, varsinkin, kun ottaa huomioon, kuinka paljon me ollaan niitä treenattu; ei juuri lainkaan. Qups eteni pitkiäkin matkoja suoraan ja maastonvaihdokset kesken linjan eivät tuottaneet ongelmia. Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen!
 Iltapäivällä treenattiin agilityä, missä tehtiin yhtä helppoa rataa. Quattro hyppi vähän huolimattomasti ja tiputteli tiukoista mutkista rimoja (Eihän se tietenkään mun ohjauksessa voinut olla vika, ei…) ja haki keppien kolmanteen väliin monta kertaa putkeen, vaikka annoin vapaasti hakea. Q saattoi toki olla väsynyt aamun rankoista nometreeneistä.
 Iltaohjelmassa meidän voittoisa joukkue numero 1 voitti leirikisan, missä testattiin ‘markkeerausta’, ‘jälkeä’ sekä ‘vesimarkkeerausta’, joista viimeisen Linnea suoritti urheasti uimalla. :D
 Tiistai-aamuna ehdittiin käydä pidemmällä aamulenkillä metsässä, sillä tokotreenit alkoivat vasta puolenpäivän maissa. Tokossa katsottiin läpi kaikkien luoksetulot, johon kuluikin koko aika. Qupsulla ei ollut mitään ongelmia, pysähtyi nopeasti ja eteni laukalla.
 Iltapäivällä lähdettiin tekemään vesiohjauksia muutaman kilometrin päähän keskelle ‘ei-mitään’. Ensin tehtiin tavallinen markkeeraus, jota seurasi ohjaus samaan paikkaan. Tämän jälkeen lähetin Quun ‘sokkona’ linjalle, ja kun se oli edennyt muutaman metrin, heitettiin dami sille linjalle. Toisella kerralla tehtiin sama harjoitus, ainoa muutos oli vain matkan pidentyminen.
 Tiistain iltaohjelmassa järjestettiin koirien kiihdytyskilpailu, missä ensin juoksi ohjaaja ja sitten koira. Quattro oli kuulemma temponut hihnassaan, kun olin lähtenyt juoksemaan ja pitäjä oli meinannut lentää sen perässä! Me juostiin aikuisten koirien sarjassa viidenneksi nopeimmaksi.



 Keskiviikkoaamuna armahdin koiraa ja jätin sen nukkumaan mökkiin ja lähdin kuuntelemaan ja kuvaamaan vepetreenejä. Paljon sai taas vinkkejä ja kipinän uuden lajin aloittamiseen, aikaa vaan ei taida kuitenkaan olla tarpeeksi viiden lajin harrastamiseen.
 Puolen päivän aikoihin kävin herättämässä Quattron ja pakkasin tokokamppeet ja marssin kentälle. Treenattiin ruutua alustalla noin 10 metrin matkalta, ekalla kerralla pysähtyi alustan viereen, mutta korjasi nopeasti, kun ei tippunut palkkaa. Liikkeestä istuminen oli nopea, samoin hyppynouto.
 Iltapäivällä jälleen nometreeneihin pellolle, otettiin ensin muutama ykkösmarkkeeraus, jonka jälkeen kakkosmarkkeeraus, jotka Q suoritti hyvin. Markkeerauksissa Q oli taas sillä tuulella, että olisi voinut karata, joten pidin taippariotteessa. Noh, pysyihän se paikallaan, mutta piippasi.
 Illalla oltiin Qupsun kanssa kannustamassa ja kuvaamassa Rion möllitokoa (ja Rio muuten voitti mölliluokan!). Quattronkin ilmoittamista voittajaluokkaan harkitsin, mutta kun se ei osaa vielä ruutua ilman alustaa ja tunnari onnistuu jos onnistuu. Sen verran me tosin osallistuttiin, että oltiin häiriökoirana voittajaluokan paikkamakuussa.

Torstaina nometreenit pidettiin aamupäivällä ja tällä kertaa jäätiin treenaamaan leirialueelle pillityksiä. Pysähtymistä harjoiteltiin pallon kanssa, mikä meni monelta sähläykseksi, mutta Q:n kanssa ollaan niitä jonkin verran treenailtu, niin Q pysähtyi kuin seinään (pallon eteen se tosin tekee mitä tahansa…)
 Torstai-illasta järjestettiin mölliagility, mihin me toki ilmoittauduttiin. Rata oli jälleen helppo, ja vain 13 esteen mittainen eikä keppejäkään ollut. Q oli ihmeen nopealla tuulella, vaikka oli aamupäivänkin ollut treeneissä ja me tultiin toiseksi kisaavien luokassa tuloksella 5. Olin jo varma rataantutustumisessa, että tuossa kaarteessa meiltä lentää tuo rima, ja niinhän se lensikin, olisi pitänyt vähän huolellisemmin ohjata… Videokin on radasta tallessa, mutta se on eri asia, saanko linkitettyä sen blogiin.
 Perjantai-aamulla alkoi operaatio suursiivous, huone oli päässyt jo menemään aika likaiseksi ja matoistakin lähti mukava kasa koirankarvaa sekä hiekkaa.

 Mökin koiria, kuka ei kuulu joukkoon?

Suuri kiitos mökkiseurasta etenkin Linnealle, sekä kiitos kaikille niille, jotka meitä kuskasivat nometreeneihin ja sieltä pois! Kuvia löytyy täältä.

Vihdoin maanantaina Quattrolta otettiin tikit pois. Vahvempi antibioottikuuri tuli tarpeeseen haavan paranemiseen, onneksi käytiin viime viikolla hakemassa se. Lääkärin mukaan Quattro saa elää normaalia elämää nyt, ja vaikka uidakin, tosin tassua pitää suojata. Treenit tottakai jätettiin tältä viikolta väliin ja hirmupitkiä lenkkejä ei olla tehty, ettei haava vaan aukea uudestaan. Qupsu onkin hepuloinut sisällä lelujensa kanssa monia kertoja, mikä on sinänsä ihmeellistä, koska yleensä se on oikea herra rauhallisuus. Lekurissa muuten myös punnittiin jätkä ja puntari näytti 37 kiloa.
 Eilen oltiin piknikillä Roosan ja puudeleiden kanssa, ja Qupsukin pääsi toki mukaan. Hieman tokoiltiin välillä, seuraaminen oli ihan jees, välillä se sähläsi ja tuli vinossa, mutta välillä taas hyvin. Kaket taas ihan tajuttoman hienot 10 metrin matkalta, ei liikkunut kertaakaan. Tunnariakin tehtiin juomapulloilla ja mehutölkeillä, omaa hajustin vain muutamia sekunteja, johan se haisteli kivasti ja poimi oikean! Tehtiin myös tunnarikapulalla ja kepillä, vähän malttoi haistella, mutta nopeasti syöksyi tunnarikapulalle. Pitäisi vaan vielä keino keksiä, millä se haistelisi yhtä hyvin, kun kaikki on tunnarikapuloita.
 Tänään treenailtiin seuraamista pitkillä pätkillä (30 m ->) ja liikkeestä istumista. Kontakti pysyi koko matkan ja Qup ei poikittanut. Selvästi on edistystä havaittavissa viime syksyyn, jolloin kontakti rakoili. Se BH-koekin on suunnitelmissa, mutta vielä en ole onnistunut ilmoittamaan sinne. Ne nuorten SM-kisat jätetään väliin, kun ei olla pystytty treenaamaan kunnolla kahteen viikkoon. Muuten oltaisiin ehkä saatukin ruutu ja tunnari parempaan kuntoon siinä ajassa.
 Blogiin on myös väsätty jos jonkin moista ulkoasua, joista tämä varmaan tulee pysymään, suurimpana syynä varmaan se, että ei kiinnosta rueta enää tappelemaan koodikielen kanssa.

Tänään käytiin uudestaan eläinlääkärissä näyttämässä tassua. Haava on auennut uudestaan ja ruennut märkimään, joten onneksi jätettiin SNJ:n leiri välistä kokonaan. Tikkien siirto siirrettiin ensi viikkoon ja Quattro sai uuden antibioottikuurin. Täytyy vaan toivoa, että tassu paranee ensi viikoksi kuntoon, jotta päästäisiin lähtemään GR:n kesäleirille Virroille, kuulema kultsuporukka ei ole kovin syrjivää sorttia, että sinne yksi labukin mahtuu sekaan. ;)
 Maanantaina oltiin tokoilemassa Linnun ja Valtsun kanssa Puistolassa. Qupsu oli innoissaan ja energinen, kun on joutunut löhöämään lähes koko viime viikon kotona. Seuraaminen näytti minun näkökulmasta hiukka väljältä, mutta kun videolta katsoin, se näytti ihan tajuttoman makeelta! Qup piti kontaktin koko seuraamisen ajan, heilutti häntää ja teki upealla vireellä! Koitan saada videonkin nettiin nähtäville. 
 Tehtiin myös kakeja about 10 metrin matkalta, joissa vaihdot hyvät. S-i liikautti jalkojaan, jonka korjasin palauttamalla Quattron samalle paikalle.
 Liikkeestä istuminen myös jees, varmistin käskyn jälkeen kääntymällä vähän, että pysyi paikallaan. Treenit oli kokonaisuudessaan tosi onnistuneet ja Qupa toimi tosi kivalla vireellä tassusta huolimatta. Ainiin, heti kun ehdin kehua onnistuneita treenejä, muistin tunnarin. Tehtiin taas kasalla, ei tosin niin kasa; kapulat epäselvässä rivissä, joiden taakse kävin viemässä oman. Koitin tällä karsia sitä, että Q menisi väärien ohi niiden vierestä, eikä kahden metrin päästä. Noh, eipä toiminut, kaksi kertaa tarjosi väärää, jonka otin neutraalisti vastaan. Loppuun saatiin juomapulloilla kaksi onnistunutta suoritusta, Qupa malttoi nuuskia molemmat läpi ennen kuin toi oikean. Argh, nyt kun sen vielä saisi toimimaan niillä tunnarikapuloilla. Muutama kuva treeneistä täällä. 

 Agility- ja flyballtreenit ovat olleet tauolla viikon (flyballista taitaa olla pari viikkoa jo) eikä ensi viikollakaan mennä tassun takia, varsinkin jos vielä näyttää tuolta. Sitten jääkin taas treenit väliin leirin vuoksi, joten seuraavan kerran päästään treeneihin vasta parin viikon päästä. Elokuun alussa alkaakin neljän kerran tokokurssi kennel Tendingin omistajan johdolla, jonne ollaan Roosan kanssa ilmoittauduttu molemmat. Kurssi osui harmillisesti keskiviikkoon agilityn päälle, mutta täytyy viikonloppuisin käydä treenailemassa. Elokuun alkuun on suunnitteilla myös nuorten tokon SM-kisat Varkaudessa, jos liikkeet on suhkot kasassa.

Tältä tosiaan tuntui eilisissä agitreeneissä, vaikka Q olikin tautisen nopealla päällä kuumuudesta huolimatta. Kakkosesteen jälkeen oli suoraan puomi, minne Q karkasi ekalla kerralla kerjäämään rapsutuksia Almalta. Sieltä kun kutsuin pois, niin se meni ensin putkeen, siitä pituudelle ja sitten vasta mun luokse. Sama toistui seuraavat kymmenen kertaa, vaikka kuinka olin selkä puomille päin ja karjuin "täällä", niin Q ampaisi puomille, huoh. Loppujen lopuksi saatiin alku onnistumaan vasta sitten, kun Alma siirtyi puomin vierestä pari metriä sivumpaan sekä niin, että mä takaaleikkasin seuraavan hypyn, jolloin pystyin jäädä lähemmäs alkua (selvää, eikö totta). Koko rata oli itseasiassa melkoista sähläystä, positiivista toki se, että Q haki kepit jälleen hyvin sekä irtosi kivasti esteille. Kontakteista sitten sen verran, että Qupa on oppinut varastamaan niiltä, kun on käytetty treeneissä namialustaa. Kuvittelee asian menevän niin, että kun syö namin, niin saa lähteä. Radallakin sain palauttaa sen joka kerta takaisin kontaktille, ja treenien jälkeenkin kun koitettiin ilman namilätkää, niin jätti aluksi pysähtymättä. Argh, mitkä lähtökohdat huomisiin kisoihin! Noh, ehkä me saadaan keppivirheiden sijasta kontaktivirheitä...
 Juhannus vietettiin Qupsun kanssa Linnun mökillä Hirvensalmella. Quu ei kavahtanut kylmää järvivettä niin paljon kuin omistaja, vaan uiskenteli järvessä tyytyväisenä lähes koko viikonlopun.
 Tokopuoltakin me ollaan ehditty hiomaan tällä viikolla. Maanantaina ja tiistaina tehtiin tunnaria Roosan avustuksella ja se rupeaa taas edistymään pikkuhiljaa! Tehtiin taas kasaharjoituksella ja Qup ei hakenut kertaakaan väärää! Ehkä en omistakaan nenätöntä koiraa. ;-)
 Tämä viikko on muuten sujunut valokuvauksen saloja opetellessa uudella kameralla sekä nauttiessa vihdoinkin lämmeneistä ilmoista. Tänään Qupsu pääsi uimaan, pikemminkin se leikki itsekseen laiturilla nakkelemalla palloa laiturin reunasta reunaan tarkoituksenaan selvästi tiputtaa se. Kun pallo tippui, Q koitti onkia sitä laiturilta, jos se ei ylettänyt niin se hyppäsi alas. Kun pallo oli pelastettu hyppäämällä sen perään, niin sen jälkeen uitiin tietysti takaisin laiturille ja aloitettiin leikki alusta. Kuvat

Tälläkin viikolla ollaan oltu liikenteessä, tosin ei niin kauhiasti. Heti alkuun, tokotreenit on sujuneet aivan loistavasti, pitkästä aikaa tuli tunne, että hei, mehän ollaan kohta kisavalmiita! SNJ:n leirin koe taidetaan tosin suosiolla jättää välistä, vaikka voisihan sinnekin toisaalta mennä kokeilemaan onneaan, kun ei (periaatteessa) mitään katastrofaalista mokaa pitäisi tapahtua. Syksyksi katsoinkin sitten liudan kokeita, kyllä me jo elokuussa luultavasti päästään kisaamaan. :-) Muutaman BH-kokeenkin löysin pk-seudulta, joten sekin olisi tarkoitus tänä vuonna suorittaa.

 Tyylillä

Tiistain flyballtreeneihin sain huijattua Linnun mukaan istumaan sateeseen tunniksi ja ottamaan kuvia. Päivällä oli tarkoitus lähteä treenaamaan tokoa Linnean ja kultaisten kanssa, mutta aikataulut meni loppujen lopuksi ristiin. Palloilu sujui taas tuttuun tapaan. Vikalla kerralla Quattro ilmeisesti ujutti vahingossa tassunsa laatikon alle ja tuli sen jälkeen maltillisemmin laatikolle. Tiistaina en huomannut ontumista lainkaan, mutta keskiviikon agilityn jälkeen Q hiukan ontui tassuaan ja torstaina siihen löytyikin sitten syy - se oli nähtävästi kynsi, mikä sinne laatikon alle meni, ja kynttä se aristi. Odottelun lomassa ehdittiin myös tokoilla ja Q teki pitkästä aikaa ihan tautisen hianot kaket ja hyvää seuruuta. Hyppynoutokin on taas varmentunut, kun on treenattu.

 Kakeja ilmeellä

Keskiviikon agilityistä ei sen enempää, kuuma sää verotti vauhtia Qupsulta, joten me mentiin sillä kertaa aika hitaasti. Radat oli kivan mutkikkaita ja putkikkaita; mutta kertaakaan Q ei karannut putkeen (noh, siihen "houkutusputkeen" oli joku vääntänyt tortut, niin eihän tuo sinne suostunut ollenkaan menemään) ja toisena isona plussana Q haki keppikulmat ihan tajuttoman hyvin!

Torstaina jatkettiin tokoilua Viertolassa Valtsun ja Linnun kanssa. Ruudun kosketusalusta on jo niin hyvällä mallilla, niin otin ruutumerkit ja nauhaa mukaan. Jätkä eteni ruutuun taas hyvin ja ei jäänyt ihmettelemään merkkejä ja asettui alustalle. Siitä palkka ja muutama toisto.
 Paikkamakuu  4 min; Q pysyi tavalliseen tapaan ja epätavalliseen tapaan ei kääntynyt lonkalleen, vau!
 Tunnari kolmella kapulalla, Q ei älynnyt taas haistella vaan haki väärän. Loppujen lopuksi saatiin onnistunut, kun en antanut Quun rynnätä kapuloille vaan rauhoittelin paljon. Lisää sitä treeniä, treeniä ja treeniä. Noh, Linnean äiti ehti jo viikko sitten luvata, että kyllä se Quattro sen tunnarin osaa SNJ:n leirille mennessä, hah. :-D
 Metskun palautuksia tavoitteena lisätä vauhtia, lähtee laukalla ja palauttaa ravilla. Ihan jees, Q ei meinaa millään vaan älytä tiputtaa kapulaa pallon lentäessä, mutta vauhtia riittää!
 Liikkeestä istuminen hyvä, istuu nopeasti ja odottaa liikkumatta.
 Lopuksi vielä seuraamispätkä parilla käännöksellä, josta sitten superpalkka eli pallo.
Reenin jälkeen päästettiin pojat vilvoittelemaan Keravanjokeen ja tehtiin pikkulenkki joen varressa, mistä Linnu lähti juna-asemalle ja me käveltiin kotiin.

Perjantai vietettiin Jennin ja Dooriksen seurassa Siltamäessä treenin ja lenkkeilyn parissa. Tikkurilasta käytiin ostamassa evästä ja käveltiin Siltamäen ruohokentille, jonne pysähdyttiin löhöämään, treenaamaan ja syömään. Me treenattiin taas tunnaria kasaharjoituksella, jonka Q älysi nopeasti. Loppujen lopuksi väärien kasa ja oma oli noin 10 sentin päässä toisistaan, vähän se vilkuili kapulakasaa, mutta päätti käyttää joka kerralla nenäänsä ja etsi oikean, jeah. Matkalla heittelin omaa kapulaan myös pensaisiin, mistä Q sai sen etsiä. Sää suosi tänään meitä ja uhkaavat pilvetkin kiersivät sopivasti molemmilta puolilta ohi. Paikoitellen saatiin nauttia lämpimästä auringonpaisteestakin. Kamera tarttui tällä kertaa mukaan ja kuvasaaste katsottavissa täällä.

Eilen Mango tuli iltapäivällä yökylään meille. Jukka ja Hanna toivat neidin Haltialaan, kun satuttiin juuri sopivasti olemaan samaan aikaan lenkillä. Haltialasta kävelin karvaisten kanssa kotiin ja virtaa riitti. Puolen tunnin jälkeen tosin molemmilta roikkui metrin pituinen kieli ja uinti maittoi. Pellolla onnistuin saamaan kännykällä muutaman yhteiskuvan, joista pari esillä kirjoituksen alussa.
 Tänään palautettiin Mango ja lähdettiin samalla lenkille Valtsun ja Linnun kanssa. Pellolla tein muutaman linjan Qupsulle ja loppuajan pojat sai riehua. Tottakai Q löysi myös kaikki metsän likaisimmat ojat, minne oli ihan pakko päästä pulahtamaan.

Treenikuvat © Linnea S.

Nyt kun kesäloma vihdoin alkoi, on aikaa päivät pitkät samoilla metsässä ja treenata liikkeitä kuntoon loppuvuoden kokeita varten. Kesäsää ei tosin ole ainakaan Etelä-Suomea suosinut (turha kai väittää, että pohjoisessakaan on t-paidassa tarennut?) muutamaan päivään, mutta ollanhaan me silti treenattu.
 Tiistain flyballtreenit meni tajuttoman hyvin. Quattro on edistynyt huimaa vauhtia, vaikka treenikertoja ei ole mainittavan montaa takana ja muutama vasta opettelee laatikon painamista. Qupsun kanssa otettiin laatikolle menoa jo viiden esteen takaa. Pakko sanoa, että koira on hulluna lajiin, Quu suorastaan tärisee esteiden takana ja on lähdössä koko ajan matkaan. Haku on aina ollut tajuttoman nopea, mutta sen jälkeen Q on jäänyt esittelemään palloa kouluttajalle, mutta palautuskin on tullut nopeaksi, kun palkkaan pallolla sen palauttaessa. Meidät uhattiin jopa siirtää kokeneempien ryhmään, kun Q on kuulemma jopa taitavampi kuin jotkut siellä. Ehkeipä nyt kuitenkaan.
 Keskiviikkonakin suunnattiin Ojankoon, tosin agilitytreenien pariin. Alma ei päässyt vetämään treenejä, mutta oli kuitenkin hankkinut varakouluttajan. Tällä kertaa treenit oli keppipainotteiset, jotka sopivat meille enemmän kuin hyvin kisojakin ajatellen. Tehtiin alkuun pelkkiä keppejä, joiden ympärille koottiin pikkurata, jossa oli kepeille helppo kulma, mutta putkesta tullessa Quun vauhti on kova, joten sen täytyi hidastaa mikäli aikoi hakea oikeaan väliin. Hienostihan se hidastikin ja tein itse oikein jäädessäni kauemmaksi ja annoin sen hakea itse. Pitäisi vaan oppia luottamaan siihen kisoissakin.
 Eilen lähdettiin pitkästä aikaa Jennin ja Dooriksen kanssa lenkille. Ilma ei tosiaankaan suosinut, sillä aamusta asti tihkutti. Mehän ei tietenkään kunnon koira- ja noutajaihmisinä kavahdettu sadetta vaan käveltiin reilut kolme tuntia Tikkurilasta Pukinmäkeen joen vartta ja ehdittiin treenaamaankin. Qupsu meinasi jo junalaiturilla rueta bilettämään kun bongasi Deen, mutta sitten kun oli remmi irroitettu ei meinannut leikki alkaa. Treenit sujui hyvin kelistä ja märästä alustasta huolimatta. Kaketkin oli ihmeen nopeat ja tarkat (tarkat ne kyllä on, mutta se vauhti...) ja liikkestä istumisessa ja kosketusalustassakaan ei mitään moitittavaa. Alustaa pienensin viikonloppuna rajusti ja se on enää n.20x20cm. Paikallamakuussa Q pysyi hyvin, ei ollut edes kolmen minuutin aikana kellahtanut lonkalleen! Kävin palkkaamassa Quuta välillä pysymisestä, vaikka D kimposi jossain vaiheessa. Doorikselle parantumista vesihännän suhteen. :-)
 Tänään lähdettiin treenaamaan Linnean ja Ruthin kanssa, kun Linnean äiti lupasi vetää meille treenit. Pihalla tehtiin hyppynoutoa, joka sujui hyvin, vaikka Q meinasikin joku aika sitten kiertää estettä. Saatiin myös hyviä vinkkejä paluuhypyn treenaamiseen, joita päästiin jo hieman kokeilemaan käytännössä. 
 Tunnaria tehtiin piilottamalla kapula nurmelle ja laittamalla väärät häiriöksi sekaan. Pari kertaa Q kirmasi hajustamattomille poimimaan väärän käyttämättä nenäänsä, mutta muuten älysi suhkot hyvin etsiä oikeaa. Sitä nenän käyttöä tulisi vahvistaa niin paljon, toisaalta en tiedä olisiko Q älynnyt tunnarin paremmin, jos olisi tehty samantyylisesti kuin maanantaina eli laitettu kaikki riviin. Nyt se vaan tuntui olevan niin tuplaenergisellä tuulella, ettei olisi malttanut haistella. Vähän myös treenattiin alustaa ja seuraamista. Kiitosta vaan Anulle, monta uutta vinkkiä rikkaampana lähdettiin kotiin! :-) Kotimatkalla käytiin vielä ostamassa uusi ja pienempi patukka, edellinen kun on niin iso, ettei sitä tule otettua mukaan. Kotona leivottiin vielä Linnean kanssa 'tuuterintorttua', mitä nyt sitten onkaan viralliselta nimeltään, hyvää tuli, mutta olihan meitä kolme mahtavaa kokkia (Q tosin vain avusti näissä ruuansiivoushommissa...)

Viime viikonloppuna käytiin hakemassa flunssa Paloheinän viiden tunnin lenkiltä. Mukana oli taas tuttu seura, Rio ja Linnea. Sade ja tuuli ei tuntunut ainakaan koiria haittavan tippaakaan, vaikka oltiinkin koko sakki litimärkiä. Reissun kruunasi vielä se, että Linnea myöhästyi aamulla junasta ja takaisin tultaessa myöhästyttiin bussista, ja kun Käpylään päästiin, spurtattiin asemalle, mutta juna lähti juuri nenän edestä.
 Tiistain flyballtreeneissä treenattiin edelleen laatikosta pallon ottamista. Quattrolla tämä sujui sen verran hyvin, että otettiin jo yksi hyppy mukaan. Laatikolla Q jää moikkaamaan aina kouluttajaa, joka seisoo laatikon takana auttamassa, joten mä sain pinkoa kentän toiseen laitaan, ennen kuin Q edes huomasi mun kadonneen ja lähti perään.
 Eilen lähdettiin treenaamaan tokoa vähän isommalla porukalla (Linnu ja Roosa) Suutarilaan. Treeneistä jäi ihan hyvä fiilis, varsinkin kun ruutu onnistui melko hyvin (Q irtoaa mielettömän hyvin alustalle, pysähtyminen tosin joskus lipsahtaa vähän ohi..). Paikallamakuussa Qupsua tuli härnäämään kimalainen, viimeiseen asti se pysyi maassa, mutta samalla kun tulin piilosta pois, kimalainen asettui pörräämään Qupsun pepulle, niin se nousi seisomaan. Ihan ymmärrettävää tosin, mutta kun kävin laittamassa sen maahan, niin piiloonmennessä se oli noussut istumaan. Huoh. Kolmannella kerralla saatiin ihan onnistunut paikallaolo, Q pysyi mutta kääntyi lonkalleen. Tänään korjattiin tätä lonkallekääntymistä, kävin palkkaamassa noin minuutin välein oikeasta asennosta, jonka jälkeen menin uudestaan piiloon. 
 Tänään treenattiin myös pitkästä aikaa linjoja. Nometreenaus on jäänyt harmittavan vähälle viime kesän taippareiden jälkeen, kun ollaan panostettu tokoon niin valtavasti. Pari kuukautta sitten hankitut fasaanit ja lokitkin ovat saaneeet jäätyä rauhassa pakkasessa odotellen treeniä, pitäisikin sulattaa ne joku päivä. Ensi viikolla ollaan kuitenkin labukerhon nomeleirillä hakemassa vinkkejä ja treeni-iloa. :) 
 Quattro muuten ilmoitettiin luonnetestiin kesäkuun alkuun, jonka jotkut ovat saattaneet jo huomatakin tapahtumat-osiosta. Aluksi jouduttiin varasijalle, mutta päästiin kuitenkin onneksi mukaan. Ja ensi maanantaina agikisat kahden startin voimin Porvoossa.

Qupsu aloitti tiistaina flyballin, toisin sanoen "lentopallon", HSKH:n alkeiskurssilla. Ensimmäiselle kerralle saapui vain viisi koirakkoa, joten ehdittiin jutella ja treenata pallon lätkäisyä "koneesta". Quattro älysi idean aika nopeasti ja saatiin pallokone jo nostettua pystyynkin, jolloin Q rupesi tökkimään kuonollansa tassun sijaan. Ohjaaja kyllä uskoi tämän jäävän pois vauhdin kasvaessa. Treenien jälkeen käytiin tekemässä muutamat kontaktit agikentällä sekä kepit muutamaan otteeseen. Kiitos Jennalle ja Linnulle Quupin agikuvista!

Viime viikon keskiviikkona käytiin jälleen Ojangossa mölliagilityssä. Ilta ei ollut onneksi niin rankka Quattrolle odottelun osalta, sillä tultiin paikalla noin tunti ennen maxien alkua. Rata oli taas perushelppo, suunnilleen ykkösluokan rata kera kaikkien kontaktien.

• Eka rata ok, keinulta vedettiin lentokeinu, koska unohdin hidastaa Quuta, ja luuli että oli puomi. Kepit tosi hyvät, samoin kontaktit. Toka vikalta esteeltä saatiin 5 vp. kun Quattro tuli ohi (minun vika; lähdin juoksemaan maaliin nopeasti). Netistä kun katsoin pari päivää sitten, tuloksena oli 10, toinen virhe jää arvoitukseksi, sillä mun mielestä Q osui keinun alastulokontaktiin vaikka menikin lennosta...
• Toinen rata oli nopea Qupsuksi. Keinu tehtiin onneksi pariin kertaan ennen rataa, sillä Q meinasi arkailla. Radalla keinu kuitenkin oli hyvä ja kepit jälleen Q haki hyvin. Toiseksi viimeisellä esteellä taas mokattiin, tällä kertaa lennätettiin rima. Ilman rimaa Q olisi kuin olisikin sijoittunut kolmanneksi.

Lauantaina oltiin lenkillä Ojangossa Linnun ja poikien kanssa. Pysähdyttiin jossain vaiheessa kallioiselle alueelle syömään eväitä ja Linnu otti poseerauskuvia pojista. Itse istuin myös kalliolla ja onneksi huomasin, että parin sentin päähän oli luikerrellut kyy. Lähdin kiljuen koirat perässä kalliolta alas ja Linnu keräämään nopsasti kamppeet kasaan. Säikähdyksellä onneksi selvittiin - kyy ei ehtinyt onneksi purra ketään.

Ruutu on alkanut jo sujumaan kosketusalustan kanssa hyvin, Q ampuu ihanan nopsasti lätkälle ja stoppaa sinne. Viikonloppuna testattiin ekan kerran merkkien kanssa noin viideltä metriltä ja eilen tehtiin jo 20 metristä, mikä onnistui tajuttoman hyvin! Tunnaria ollaan myös treenattu ahkerasti, mitenkään kummoisesti ei olla edistytty, edelleen oikea kapula piilossa ja väärät kasassa. Nyt jo ruohon kasvaessa pitäisi muistaa ottaa kapula mukaan lenkille ja piilottaa nurmen sekaan, jotta Q oppisi käyttämään nenäänsä tilanteessa kuin tilanteessa. 1.6 on Tuusulassa möllitoko, missä on myös voittajaluokka, jonne olisi tarkoitus mennä, pitäisi vain ahkeroida tunnari ja ruutu kuntoon - ei paljoa puutu, joten toivotaan parasta, että ehditään kuukaudessa koota molemmat.

 Quattro tyttölauman piirittämänä

Blogin päivitykset ovat taas olleet hieman tauolla. Sunnuntaina, muutama viikko takaperin, oltiin Linnean ja koirapoppoon kanssa lenkillä. Mukana siis Qups, Rio, Ida ja nelikuinen kultaisennoutajan alku Ruth. Quattro pääsikin pitkästä aikaa matkustamaan ratikalla (elämänsä toista kertaa), koska lähdettiin keskuspuistoon lenkille. Myös neljän ison koiran kanssa matkustaminen ratikassa kahden ihmisen voimin todettiin mahdolliseksi, mutta lähes mahdottomaksi! Koko joukosta ei saatu yhtään parempaa kuvaa, kuin yllä oleva (joukon nuorin ei tahtonut pysyä paikallaan), joten laitetaan se nyt tänne. :)

Perjantaina Quattro ja Ida edustivat labuja ja kultsuja Koiranpäivän koirarotunäytöksessä Tuomarinkylässä. Muuta ei tarvinnut tehdä, kuin marssia kehän ympäri ja seisoskella reunoilla. Näytöksen jälkeen mentiin vielä koittamaan rallytokoa ihan vaan "huvin vuoksi", kun Linnu vinkkasi, että kehään saa mennä kokeilemaan. Liikkeet olivat ihan outoja ja täysin tokon päin vastainen laji (koira ei saa istua ohjaajan pysähtyessä jne.), joten me lähdettiin aika nopeasti kehästä ulos.

 © Linnea S.

Lauantaina lähdin aamupäivällä Hannelelle hoitamaan Robinia ja Teuvoa. Matkan varrelta haettiin mukaan Oona (kiitos vaan seurasta!). Päivällä lähdettiin eksymään keskuspuistoon (tällä kertaa vaan Espoon puolelle) kolmeksi tunniksi koirien kanssa.
 Sunnuntai-aamuna herättiin ennen kukonlaulua, koska meillä alkoi Ojangossa junnujen treenipäivä jo puoli kympiltä. Ojangossa meidät jaettiin neljään ryhmään, jonka jälkeen alkoi treenit. Ekana ratana meillä oli hyppyjen osalta erittäin mutkikas rata. Kepit Q haki tosi hyvin, samoin mun mielestä A:n kontakti oli hyvä.
 Tokalla radalla iltapäivällä oli kolme kipaletta suoria putkia, joten sai juosta (Q oli kyllä tässä vaiheessa niin väsynyt, että en oikein edes saanut juosta täysiä). Kontaktit taas ihan jees, kepeillä Quu koitti karata putkelle ja kepitys ei oikein luonnistunut, kun jätkä oli niiiiin väsynyt.

Qupsu lepuuttaa Mangon häkissä

Eilen oltiin Korsossa tokoilemassa Linnun ja Valtsun voimin. Me vahvisteltiin pääasiassa alustaa ja naksuteltiin liikkeitä.
 Alusta tosi hyvä, noin 10 metrin päästä pisin lähetys, joka onnistui hyvin. Palkkaus naksulla, jonka jälkeen palkaksi alustalta nami. Nyt muutama päivä vielä treenataan ulkona alustalle meno vahvaksi, jonka jälkeen ruutumerkit mukaan.
 Seuraamista pätkissä, josta palkkaus niin ikään naksuttimella. Kuvissa näyttää, että Q poikittaisi, jota en ole ennen huomannut. Pitää seurailla tarkemmin ja ottaa vaikka videolle, niin pystyn itsekin näkemään. Nyt ei huvittaisi rueta tappelemaan seuruun kanssa, kun on kontakti saatu niin hyväksi. Tosin tähän saattaa olla ongelmana se, että Q koittaa pitää kontaktin tajuttoman tiiviisti ja katsoa suoraan silmiin, jolloin poikittaa.

 Luoksetulo, liikkeestä istuminen ja metsku hyviä. Metallissa palautus tuli suhkot hitaasti, joten pitäisi lisätä vauhtia. Pitkästä noudosta tosin palautuskin tuli nopeammin, kuin jos heitän lähemmäksi.
 Yksi tunnarikin otettiin, tosin mukana oli vain kolme mun hajusta kapulaa, joten otettiin niinkin persoonalliset kapulat sekaan kuin kepit. Ainakaan valintatilanne ei ollut Quattrolle vaikea, nappasi oikean melko nopeasti.
 Qupsusta tuli tajuttoman upeita tokokuvia, kiitos Linnun, täältä voi katsella loput kuvat.

 Q ja O

Tänään oltiin Viertolassa lasten harrastepäivillä esittelemässä agilityä muun jatkokurssin osallistujien kanssa. Koululla piti olla puolen päivän aikoihin, jolloin ruettiin tutustumaan sekä kasaamaan rataa. Rata oli jo valmiiksi tuttu torstain treeneistä, jolloin treenailtiin kys.rataa. Radat suoritettiin kahdessa näytöksessä pareittain (pihalle rakennettu kaksi identtistä kenttää), josta nopeimman piti päästä aina jatkoon, mutta ainakin minulle tämä "jatko" jäi täysin epäselväksi. Q meni ensimmäisen radan tosi nopeasti ainakin Quattroksi, mutta se tosin otettiin uudestaan, sillä toisella kentällä oli kymmenen senttiä liian korkeat esteet. Muutkin radat oli ihan hyviä, muistaakseni toisen radan video tässä. Itse onnistuin sähläämään radalla ohjaamalla välillä väärin (onnistuin onneksi myös korjaamaan sen) sekä en katsonut, että Q jätti toisella kierroksella viimeisen kepin väliin. Kepeistä puheenollen, Quattron kepeille haku on vahvistunut tosi hyvin, hakee itsenäisesti 99% oikeaan väliin, en itseasiassa muista, milloin olisi hakenut väärin, kunhan muistan jäädä vain tarpeeksi kauas, ettei kiirehdi perään. Esitysten lopuksi yleisön joukossa olleiden lapsienkin oli mahdollisuus päästä ohjaamaan koiria, Qups sai extrasosiaalisena ja -innokkaana ottaa aina kaksi lasta mukaansa. Heh, tämä osuus olikin hauska, siinä kun koitat opastaa lasta, joka tuskin on koskaan ohjannut koiraa, ohjaamaan koiraa esteeltä esteelle ja putkeen jne. Q osasi onneksi radan jo melko hyvin ulkoa, joten lasten tehtäväksi tuli pikemminkin juosta perässä. Esittelyn jälkeen lähdettiin kotiin, ensin oli tarkoitus vain kävellä vähän, mutta kun Linnu lähti aseman suuntaan ja meidän bussin tuloon oli vajaa puoli tuntia päädyttiinkin kävelemään kotiin. Linnu räpsi taas kuvia, sato nähtävissä täällä (sori nyt kun mainostan sun kuvia, mutten jaksa tallentaa!). Illalla lähdettiin vielä Roosan kanssa parin tunnin iltalenkille, tosin Roosan puudelit jäivät kotiin tällä kertaa.

 Lasten osuus

  Ratapiirros

 © Iina

Maanantaina käväistiin match showssa Malminkartanossa samalla jengillä kuin lenkilläkin; mukana siis Rio ja Linnea, sekä vierailevana tähtenä mummu-Ida. Quattro sai punaisen nauhan, samoin Ida ja Rio sai sinisen oikkuilevan käytöksensä (nooh, mun mielestä hyvin, mutta...) vuoksi. Minäkin meinasin joutua ensimmäistä kertaa esittämään kultaista noutajaa, kun Idan ja Rion kehät meni päällekkäin, mutta ehdin onneksi juuri ja juuri luistaa tehtävästä. ;)
  Quattro osallistui myös pääkaupunkiseudun nakkikoneen tittelin kilpailuun. Tehtävänä oli syödä maasta n.10 kappaletta Frolicin paloja jonoon aseteltuina. Ensimmäinen kierros meni aika hitaasti, Q katsoi suu pyöreänä, että onko totta, että näin paljon syötävää kerralla! Toisella kerralla Q söi namit alle yhdeksän sekuntin ja hävisi voittajalle vain muutaman sadasosan. Palkkioksi Q sai herkkuja ja leluja, jotka herrasmiesmäisesti jakoi tyttöjen kesken, ja antoi vielä pikkulelun Ruthillekin tuliaisiksi. :)

 Koko poppoo

Eilen oltiin mölliagilityssä Ojangossa. Quattro oli aluksi hyvinkin pirteällä tuulella, mutta kun piti kolme tuntia odottaa, niin rupesi Qupsun askel vähän hidastumaan.
 Kilpailevien rata oli suhkot helppo. Ekassa startissa Q paineli menemään kovaa, tai no niin kovaa, kuin labradori pääsee, ihanneaika alittui noin viidellä sekuntilla, ja radalta yksi virhe, kun onnistuin möhlimään takaaleikkauksen, josta kielto. Toisella kertaa Q oli vähän hitaampi, ja heti alusta saatiin kielto putkelta, kun en saattanut kunnolla. Tällä kertaa vältin takaaleikkauksen valssaamalla heti keppien jälkeen, aika jotain 2 sekuntia alle ihanneajan. Ehdoton plussa molemmilta radoilta oli kepit, jätkä haki kepeille hyvin molemmilla kertaa ja veti nopeasti. Toinen plussa oli kontaktit, kivat pysähdykset (vaikken vaatinutkaan niin hyviä kuin treeneissä...) sekä Q irtosi ekalla radalla hyvin putkiin ja valssit onnistui. Tokalla radalla mun ohjaus oli vähän haparoivaa, ja kun en itse juokse kovaa, niin Quukin hidastelee, että näin...

Tänään käytiin treenailemassa lauantain aginäytökseen, jonne siis ollaan sittenkin menossa, kun pentuset lähtevät koteihinsa ennen viikonloppua. Näytökseen tuleva rata oli helppo ja sujui ihan hyvin. Otettiin myös kontakteja, jotka tajuttoman hyvät.

Tällä viikolla on ehditty myös tokoilemaan. Alustaa ollaan paljon treenailtu, sekä tunnaria muutamaan otteeseen.
 Tänään tehtiin liikkeestä istumista ja kakeja. Istuminen ok, en katsellut hirveästi taakse, mutta nopeasti istahti.
 Kaket 5-10 metrin etäisyyksiltä, noin kolmen asennonmuutoksen jälkeen kävin palkkaamassa namilla. Loppuun otettiin kaikki vaihdokset 10 metrin etäisyydeltä, ihan tajuttoman upeat, Q ei liikauttanut koipekaan, jes! Palkaksi koko sarjasta Q sai pallon taakse.

Myös flyball-alkeiskurssille päästiin mukaan, Quattro varmaan tulee rakastamaan lajia, kun saa olla tennareitten kanssa tekemisissä. Sitä odotellessa koiranpäiväksi päästiin johonkin koiranpäivän näytökseen edustamaan labradoreja Qupsun kanssa.

 Viittä vaille nakkikone

Argh, alkaa vuodatukseen mennä hermot pikku hiljaa, puolisen tuntia tässä kirjottelin tekstiä ja yhdellä napsautuksella onnistuin poistamaan kaiken...
 Viime viikon maanantaina vietettiin Qupsun 3.-vuotissynttäreitä (eli onnittelut vain Sulollekin!) kakunsyönnin (Q siis söi kakkunsa) merkeissä, kakku tosin hävisi niin äkkiä parempiin suihin, ettei kamera ehtinyt laukaista, joten todistusaineistoa ei ole... Lahjankin Qup sai, Car's-laatikollisen palloja ja muutaman kanapalan.

 Herra 3 vuotta

Toissa päivänä oltiin viiden tunnin reippailuilla Linnean ja Rion kanssa Paloheinän metsässä. Aamulla startattiin puoli kahdentoista maissa juna-asemalla, josta ajettiin Käpylään ja siitä sitten Paloheinään. Rio saapui niinkin juhlavasti kuin taksilla Käpylään Linnean töppäilyjen ansiosta. :D Pelloilla tehtiin myös muutamat markkeeraukset. Q sai olla ensin sivustakatsojana ja kasvattaa malttiaan (meinaa välillä karata noutamaan) Rion noutaessa ja loppuun Quukin sai pitkän markkeerauksen ja muutaman helpon linjan. Nome-kurssillekin ilmoittauduttiin kevääksi, mutta se jää valitettavasti väliin, kun meni päällekkäin muiden menojen kanssa. Kotiin päin lähdettiin Paloheinästä vasta viiden jälkeen, ja Qup oli tajuttoman väsynyt viiden tunnin reippailujen jälkeen.

Aamulla ehdittiin hieman treenailemaan tokoa. Kaket ihan tajuttoman hienot, etäisyyttä noin 8 metriä, jätkä ei liikuttanut takajalkojaan lainkaan! Kosketusalustaa ollaan myös treenailtua ruutua varten, nyt pitäisi vain ottaa merkit mukaan, niin ruutukin rupeaisi olemaan valmiimpi. Toukokuulle on muutamat kisat suunnitelmissa, mutta täytyy nyt katsoa.
  Ohjelmasta sen verran, että huomenna ollaan menossa mätsäriin Rion ja Linnean kanssa ja keskiviikkona olisi mölliagility Ojangossa. Innostuttiin myös ilmoittamaan Qups ja Olavi Linnun kanssa rauniopäivälle toukokuulle, jossa tutustutaan lajiin. Ja viikon päästä lähdetään kaitsemaan muutamaa labuvauvaa Quattron ja Linnun kanssa.

Tänään Quattrosta leivottiin vielä UMN:n tokotulokas vuodelle 2008! Kuvia tulossa. :)

Tänään Quattro kävi pokkaaamassa pokaalin HSKP:n kevätkokouksessa. Quattro siis on HSKP:n tokotulokas vuosimallia 2008!

Ja jipii, onnistuin sähläämään juuri valmiin kirjoituksen pois... joten eikun aloitetaan alusta.
Itse olen ollut koko viikon flunssassa, joten pidemmät lenkit ovat jääneet välistä. Sen sijaan ollaan koitettu treenata paljon, sekä keksiä muuta ajankulua.
 Maanantaina pakkasin damit mukaan lenkille, ja lähdettiin pellolle treenaamaan lauantain touhuista innostuneina linjoja. Tallasin lumeen selvät polut ristin muotoon, ja polkujen päihin vein damit. Harjoitus oli helppo Quattrolle, hyvä niin.
 Tiistaina tokoiltiin seuraamisen voimin; tavoitteena suorat pysähdykset ja sujuvat liikeellelähdöt. Naksuttimen avulla ollaan saatu liikkeelle lähtöön jo heti kontaktia mukaan, mutta pysähdykset välillä vinoja, ja hitaita silloin, kun pysähtyminen tulee pian liikkeellelähdön jälkeen. Treenattiin myös pitkiä pätkiä (ah, ihanaa, kun koira osaa pitää kontaktia!) BH-kokeen tyylisesti, sekä muutamia käännöksiä. Nyt vasta olen huomannut, että olenkin itse se, joka pilaa käännökset ja pitäisi muistaa kääntyä aina sillä jalalla, eikä sillä jalalla.
 Keskiviikkona jäin itse kotiin, kun olin kuumeessa. Päivällä jaksettiin kuitenkin tehdä kakeja pitkällä matkalla, pääasiassa s-m, m-s ja s-i vaihdoilla. Hissityyli on ruennut toimimaan Quulla, ja vaihdot sujuukin jo melko hyvin. S-i vaihdossa Q on ruennut liikuttamaan myös peppuaan, sekä siirtämään koipiaan istumaan mennessä. Illalla treenailtiin vielä tunnaria kasaharjoituksen voimin. Piilotin hajustetun kapulan tyynyn alle, ja laitoin vielä toisen tyynyn hämäämään Quuta hajustamattomien kasan toiselle puolelle, ettei ryntää suoraan oikeaan paikkaan. Q nuuski ensin hajustamattomien kasan läpi, ja sitten siirtyi nuuskimaan viereen. Jes, jätkä osaa käyttää nenää! Nyt vaan vahvistetaan nenänkäyttöä, niin hitaasti siitä hyvä tulee (kait).
 Perjantaina otettiin ruutumerkit ja ohjatun kapulat mukaan, ja lampsittiin koulun kentälle. Ensin otettiin ruutua noin 10 metrin matkalta voittajaluokan tyylisesti. Ruutuunmenot ihan ok, saisi tosin mennä vähän syvemmällekin, mutta oli sisässä kuitenkin. Välillä kävin viemässä palkan ruutuun, välillä heitin pallon. Loppuosaa ollaan hiottu erikseen, ja pitäisi saada vielä seuraaminen tiiviimmäksi. Muutaman voi-ruudun jälkeen otettiin EVL:n tyylistä ruutua ilman merkkiä (vein sen sijaan vain seisomaan kuvitteellisen merkin paikalle). Ekalla kertaa ampui täysillä maalia kohti jostain syystä, liekö tottunut ruudun olevan edessä, tai sitten maali muistutti niiiin paljon ruutua. :D Toisella kertaa osoitin selvemmin ruutuun, ja kundi meni sinne. Nämä ruudut paljon parempia verrattuina voittajaluokan ruutuihin, sillä Q menee huomattavasti syvemmälle ruutuun. Ah, oltaispa me jo eeveeällässä.
 Sen jälkeen ohjattua lälläriharjoituksella ja mukana vain kaksi kapulaa. Vein kapulat hieman Quun taakse, noudettavan kapulan pari metriä lähemmäksi kuin toisen ja jätin Q:n seisomaan suurinpiirtein siihen, missä merkki olisi. Lähetyksiä otettiin muutamat molempiin suuntiin, jotka tosihyviä.
 Lopuksi vielä muutama liikkeestä istuminen pallon kanssa, heitin pallon heti Quun istuttua taakse, jolloin saatiin nopeita ja suoria istumisia. Treeneistä jäi kokonaisuutenaan tosi kiva fiilis, ja tuli todettua, ettei se nyt ihan mahdotonta olisi päästä tämän vuoden puolella kisaamaan!

Huomenna olisi agilitykisat Hyvinkäällä, tarkoitus oli ilmoittaa Qupsu mukaan, kun olisi oikein lämmin halli, mutta unohdin koko jutun. Sinänsä hyvä näin, niin ei lähdetä tekemään tyhmiä virheitä treenaamattomuuden vuoksi sinne. Ensi viikonloppuna olisi möllit Vantaalla, jonne ollaan menossa. Ja pian pitäisi alkaa treenitkin, ja me aloitetaan vähän vaikeammassa ryhmässä, joten saas nähdä. Ensi viikon ohjelmaan kuuluu myös muutama "tilaisuus" Qupen kanssa, joista sitten juttua myöhemmin. ;)

Taas on tullut vietettyä vähän vähemmän tai enemmän hiljaiseloa blogin suhteen. Uusia kuvia lisäsin sunnuntailta tänne, jossa on myös vähän vanhempia kuvia.
 Viime viikon perjantaina oltiin treenailemassa Fidon&Roosan ja Linnun&Valtsun voimin Fallkullassa. Meillä meni treenit ihan hyvin, seuraaminenkin on taas vaihteeksi megahienoa, kun välillä taas vaihteeksi mentiin takapakkia kontaktin vuoksi. Siihenkin löytyi ratkaisu, kun Heidi treeneissä vinkkasi, että minun pitäisi olla rennommin seuruussa sekä käännökset ottaa tarkemmin. Kun itse kiinnitin huomiota käännöksiin, nekin rupesivat sujumaan ilman sähellyksiä samoin myös seuraamisen kontakti ja vire tulivat huomattavasti paremmaksi, kun muutin itse asennetta "nyt kuljet siinä ja pidät kontaktia"-asenteesta "jee, vähänkö olet upea poika, jes!"-asenteeseen. Niin ja sitten treeneihin. Otettiin vähän sitä sun tätä, UMN:n kurssilta saatiin hyviä neuvoja moniin liikkeisiin, joita sitten sovelletaan käytännössä. Mm.ruudun pysähtymistä ollaan treenaamassa taaksemmas sekä tunnarin parissa ahkeroidaan edelleen kasatreenin voimin.
 Ainiin juu, huomenna lähdetään nometreeneihin hakemaan vähän uusia vinkkejä, jos vaikka saisikin jotakin alokasluokan tehtävien tapaisia opettetua tuolle hurttimukselle. :)

Maanantaina käytiin ekoissa UMN:n treeneissä Purinalla. Vetäjänä oli Heidi, ja meitä oli noin seitsemän koirakkoa paikalla. Alotettiin paikallamakuulla, 3½ min, ohjaajat ulkona. Tosi hyvä, että Quattro tottuu myös, että lähden hallista pois, ettei rupea panikoimaan, että lähtisin kauemmaksikin. Quu oli ottanut taas lepoasennon, kääntynyt lonkalleen, mutta ei ollut onneksi siitä keikkunut suuntaan tai toiseen. Perusasentoon se ennakoi, pitäisi muistaa olla pyytämättä sitä.
 Luoksari oli hieno, sitä ei olla vähään aikaan treenailtu, mutta ihan hyvin on pysynyt mielessä. Käytin takapalkkaa, molemmat pysäytykset oli tarkkoja, vähän vinoja tosin, mutta maahanmeno oli mun mielestä tosi nopea.
 Odotteluaikana treenailtiin kaukoja, vaihdot ihan ok, pitäisi matkaa rueta kasvattamaan koetasoon. Seuraamisessa käännöksiä, edelleen hakusessa, mutta edistystä on tapahtunut.

Keskiviikkona treenattiin ruutua, ihan sikamegaüberhieno! Q on sisäistänyt idean tosi hyvin, otettiin noin 10 metrin matkalta, painui ruutuun täysiä ja pysähtyi melkein keskelle! Vitsit, oon iloinen, että ei tartte miettiä tuota palkkausmekanismia enää, että miten saisin sen keskelle ruutua, enkä merkille. Jeejee!
 Yksi metsku otettiin, palautuspaikkaa tulisi vielä vahvistella, tosin liukas kenttä saattoi vaikuttaa vähän.
 Innostuttiin myös maanantailta tekemään luoksaria, eka oli tosi hyvä, sen jälkeen rupesi tekemään läpijuoksuja, kun tajusi, että palkka ei olekaan takana, vaikka kuinka heittelin sinne ilmaa. Otettiin vikaan takapalkka mukaan, niin johan oli pysäytykset ja vauhti mallillaan.

Tunnarikin rupeaa sujumaan hyvin. Eilen lueskelin Ruutin blogista tunnaritreenikirjoitusta, ja huomasin, että meilläkin voisi toimia se, että viljelen kapuloiden ympäristön nameilla. Tänään testattiin, ihan erilaista menoa oli, kun Q söi ensin namit ja sen jälkeen rupesi nuuskimaan kapuloita. Tällä kertaa annoin Quun mennä omaa vauhtiaan, ja ei se onneksi kiirehtinyt minnekään. Ah, idea tuli tosi tarpeeseen, sillä Quun nenätyö puuttui kokonaan, ellen itse ollut vieressä rauhoittamalla sitä. :)

Pikapikaa kirjoittelen pikkusähellyksen illan tunnareista. Otettiin jälleen 2 kapulaa, tällä kertaa laitoin jonoon, niin tottuu siihenkin muodostelmaan (hajustettu takana). Lähetys noin kahdesta metristä, ja jälleen saatoin Quuta kapuloille, ettei lähde rynnimään. Pikkumies on oppinut käyttämään nenäänsä, haisteli tarkasti ekan kapulan (tässä vaiheessa mä lähdin kauemmas) ja sitten toisen. Otti oikean suuhunsa ja palautti sivulle. Jes, ehkä meillä jotain toivoa on päästä huhtikuussa kisoihin! ;) Nyt vaan vahvistellaan kahdella palikalla tarpeeksi ja ruetaan lisäilemään kapuloita. Huomenna suunnataan Purinalle tokotreeneihin, saas nähdä mitä hurttimus saa siellä aikaan.

Itse olen potenut flunssaa loppuviikosta lähtien. Treenit on jäänyt vähemmälle, pieniä juttuja ollaan ulkona tehty, ja varsinkin kun kaikki kentät on jäädytetty on vaikea löytää kunnon kenttää.
 Maanantaina käytiin ruututreenailemassa Fallkullassa. Q teki tosi hienoja ruutuja, lähetys noin viiden metrin päästä. Enää ei koita hakea merkille, vaan asettautuu melkeimpä keskelle. Jepujee. Seuruut ihan jees, parinkymmenen sentin lumihangessa oli vähän vaikea tehdä mitään monimutkaista, mutta käännöksiä senkin edestä.
 Eilen koitettiin tunnaria pitkästä aikaa taas ottamalla toinen kapula mukaan. Ensimmäinen yritys meni väärin, Q syöksyi ensimmäiselle kapulalle minkä näki. Toisen tein niin, että vein kapulat sen nähdessä parin metrin päästä ja saatoin sen kapuloille, jotta malttaisi tehdä rauhassa. Silloin otti oikean, nuuhkaisi hajustamatonta, ja siirtyi oikealle kapulalle. Tänään samantyyppinen treeni, ensimmäisen möhlin itse, kävin taas "saattamassa" Q:n kapuloille, se oli ottamassa oikeata, jonka luulin olevan väärä, ja ohjasin sen sitten sille toiselle kapulalle, joka oli väärä. Hyvähyvä, minä. Toisella kertaa painoin kapuloiden paikat mieleeni, ja se oli onnistunut harjoitus.
 1.3. agilitykisat jätetään väliin, kun tuli muuta menoa kys.viikonlopuksi. Seuraavat kisat taitaakin olla sitten vasta maaliskuun lopussa/huhtikuun alussa. Ihan hyvä tauko tulee, niin ehditään ennen kisoja käydä treenaamassa kunnolla niiden keppien aloitus varmaksi (ja rengas!)

Tällä viikolla ollaan tokoiltu ihan suhkot ahkerasti. Tiistaina käytiin Roosan ja Fidon kanssa treenaamassa koulun kentällä. Ruutu alkaa jo sujumaan ihan hyvin, Q etenee nopsasti ja jää ruudun sisälle.

Tänään käveltiin luistelukentän parkkikselle ja treenattiin siinä pienessä häiriössä. Alkuun otettiin seuruuta naksun kanssa periaatteella kontakti -> naks -> palkka. Seuraaminen oli tavallista "löysempää", kontakti ok, mutta Q jätätti hiukan, mikä ei ole ollenkaan sen tapaista. Sen jälkeen siirryttiin ottamaan pallolla, johan mieheen tuli virtaa. Tehtiin kokeenomainen pätkä käännöksineen ja siitä palkaksi pallo. Viretila oli älyttömän hyvä, Qup ei poikittanut eikä edistänyt, jes.
 Kakeja, takapalkkana pallo. Vaihdot pallon kanssa tosi tarkkoja, koivet pysyi hyvin paikallaan. Nyt vain matkan kasvattaminen kuntoon, tänään otin n.4 vaihtoa kerrallaan 5 metrin päästä.
 Liikkeestä istuminen tehtiin kokeenomaisesti. Sivusilmällä näin Quun menevän istumaan tosi nopeasti ja oikeaan rintamasuuntaan, joten ei ruettu tekemään uudestaan.

Eilen sain sähköpostia, että päästiin mukaan UMN:n kilpailevien tokokurssille maanantaisin 9.2. alkaen. Kurssi tosin alkaa vasta yhdeksältä illalla, mutta kertoja ei ole kuin viisi, joten eiköhän me jakseta siihen aikaan tokoilla.

Kiertopalkinnoista (UMN:n tokotulokas & HSKP:n tokotulokas) ei ole tullut vielä tietoa, onko Q saavuttanut mitään pystejä viime vuoden tokoilutuloksilla.

Lumi tuli tosiaan taas tänne etelään ja aamulenkillä vähän kuvailin pojua kännykällä (laadustakin jo huomaa...).

Tokoa ollaan treenattu edelleen ahkerasti, tunnari aloitettiin alusta, kun viretila nousi älyttömän ylös (en puuttunut ennen korkeaan viretilaan ja ryntäämiseen ennen toisen kapulan mukaan ottoa) ja on edistynyt ihan hyvin. Vielä ei olla toista kapulaa otettu mukaan. Kaukkarit on ollut myös työn alla, ja jotain tuloksiakin on onneksi ruennut syntymään. Vaihdot sujuu lähes poikkeuksetta koivet paikallaan. Ruutuakin treenattiin keskiviikkona, lähetykset on vahvistunut ja paikka ruudussa rupeaa näyttämään jo oikealta. Matkana ei ole ollut vielä kuin 5-10 metriä, pian pitäisi rueta pidentelemään. Seuraamisessa poika on älynnyt paikalla käännökset älyttömän hyvin, ja peruuttaminenkin sujuu jo perusasennosta suoraan. Tavoitteeksi olen listannut, että jos päästäisiin huhtikuussa starttaamaan UMN:n kokeessa.

Viikon päästä taas agikisat, lähdetään metsästämään nollaa ja niitä hyviä, ei-ihan-nappisuorituksia. Päivä taitaa venyä silloinkin pitkäksi, 1.startti kymmenen maissa ja toinen vasta yhdeltä. Toinen rata on onneksi hyppäri, niin voi paahtaa täysillä menemään, kun ei tarvitse hidastella kontakteilla.

  
 
 
 
 
 
  Mitäs tuolla on...
  ... minne se meni
  ... taisi mennä kuitenkin tänne
 ... johan se nyt häviää äkkiä
 

Alkukuusta otettiin tunnari vihdoin ja viimein työn alle. Nyt ollaan pari viikkoa treenattu yhden hajustetun kapulan kanssa kasvattaen matkaa hitaasti (mutta varmasti ;D) reiluun 10 metriin. Tänään otin mukaan yhden hajustamattoman kapulan hajustetun lisäksi. Kapulat siirsin noin 1,5 metrin päähän Quusta ja lähetin koiran hakemaan. Q hyökkäsi suoraan oikealle kapulalle, mutta toisen kapulan huomatessaan tiputti edelliseen ja nuuhkaisi hajustamatonta. Sitten poika poimi oikean suuhunsa ja palautti nätisti. En viitsinyt tässä vaiheessa kieltää tiputtamisesta kun kerran toi oikean. Pitää parin kerran päästä puuttua siihen, jos jatkuu.

Viime viikolla törmättiin Haltialassa pariin otteeseen Pabloon ja käytiin kunnon metsälenkit. Eilen Quup pääsi vielä ottamaan iltapainit Mangustiinan kanssa Kurrassa.

 
  Kuvat: (c) Minna A

Vuoden ensimmäisenä päivänä pakattiin reenikamppeet mukaan ja lähdettiin uhmaamaan tuulta. Matkaseurana jälleen Roosa ja Fido ja paikkana mikäs muukaan kuin Ojanko. Tutun kaavan mukaan aamupäivä alkoi tokoilulla. Hyppynouto oli älyttömän hyvä, edellisestä kerrasta muistaen esteen ohitukset virittelin laudat esteen viereen ettei Q kierrä. Pikkumiehellä ei ollut onneksi aikomustakaan kiertää, joten sain heittää laudat sivuun. :) Ruutua otettiin lähietäisyydeltä, Q:lla edelleen tapana jäädä ruudun etureunaan ja mennä ikäänkuin merkille. Pitää vaan mennä itse tarpeeksi lähelle ruutua (sillon jää keskelle) ja kasvattaa matka kuntoon. Enää en rupea pilaamaan ruutua viemällä sinne namia/lelua, kun sen vaiheen jälkeen tapeltiin pitkään sinne ruutuun lähdöstä, kun siellä ei olekaan mitään. Mutta se vaihe on onneksi jo ohi, asento pitää vaan hioa kuntoon. Seuraamistakin ehdittiin, Q seurasi ihan älyttömän hyvin, en muista milloin se olisi noin hienosti. Vasemmalle käännöstä paikallaan kokeilin, Q ei oikein ole hiffannut ideaa, mutta nyt kun se oli tosi energisellä tuulella niin johan se sen osasi melkeinpä ilman käsiavustustakin! Peruuttaminenkin ihan jees, välillä koittaa vaan lähteä vinoon, mutta muuten pysyy hyvin vierellä. Luoksarissa Q meinaa vetää läpijuoksuna, ekassa sen jälkeen kun näytin käsimerkin Qups kyllä hidasti, mutta luuli tehneensä väärin kun ei suullista tullutkaan ja tuli suoraan sivulle. Toisella kertaa näytin vahvemmin pysähtymismerkin, niin se oli ok. Keksi  nyt sitten keino, millä saat koiran tulemaan nopeasti ja pysähtymään kuin seinään. Varmaan ratkeaa reenillä, reenillä ja reenillä.
 Pienet agilitytkin otettiin, lyhyt rata, jossa oli muutama haastava ohjauskuvio ja sitten paljon kontakteja ja parit kepit. Kepit menee edelleen hyvin, Q hakeutuu hyvin ensimmäiseen väliin ja kepittää nopeasti. Kontakteihin keksin uuden tavan, heti kun Q on pysähtynyt kontaktille, juoksen palkkaamaan sen ja vapautan suoraan. Se rupesi jo tuottamaan tulosta, kun toimin itse nopeasti niin Quukin teki nopeammin. :) Bussille käveltiin taas eri reittiä, melkein eksyttiin, mutta suuntavaisto onneksi pelasi sen verran, että löydettiin perille.

Eilen lähdettiin Linnun ja Olavin kanssa Ojankoon treenailemaan agilityä. Tehtiin kakkosluokan rata ilman kontakteja, ettei vaan sattuisi vahinkoa liukkaiden kontaktiesteiden kanssa. Rata meni Quun osalta älyttömän hyvin ottaen huomioon sen ettei olla pariin kuukauteen treenattu. Kepitkin toi haki aina oikein ja kontaktitkin ihan jees, tosin hitaat ne on. Pois lähdettiin tällä kertaa eri reittiä metsän läpi tarkoituksena ottaa parit noudot patukalla. Reitti venyi vähän pitkäksi ja loppujen lopuksi törmättiinkin Linnun vanhempiin, jotka tarjosivat meille kyydin kotiin. Illemmalla testasin vielä Quattroon hierontakirjan rentoutusmenetelmää, lie toiminut.
 Tänäänkin lähdettiin Ojankoon, mutta matkaseurana oli tällä kertaa Roosa ja Fido ja Roosan pari villakoiraa. Me tokoiltiin Quun kanssa alkuun; ruutua (ihan jees loppujen lopuksi, aluksi Q ei vaan millään löytänyt merkkejä ja juoksi monta kertaa ohi...), noutoa hyppynä sekä ilman (molemmat ok, pitää vaan saada palautuksen perusasento tiiviksi), seuruuta (nams, ihanan tiivistä!) ja paikkamakuu, joka venyikin vahingossa 6½ minuuttia pitkäksi, mutta Q pysyi hyvin.  
 Agilityn osalta tehtiin lyhyitä radanpätkiä kontakteilla. Keppeihin oon älyttömän tyytyväinen, sain tehdä vaikka mitä takaaleikkauksia ja irtaantua Q:sta niin kundihan vaan pujotteli loppuun! Kontakteihin pitäisi saada joku nopeampi keino, kun Q rupeaa hidastelemaan jo hyvissä ajoin. Tänäänkin käveltiin eri reittejä takaisin bussille, tällä kertaa löydettiin Hakunilan urheilupuiston liepeille ja siitä osattiin suunnistaa suhkot hyvin bussipysäkille. Agikisoihin laitoin ilmon tänään menemään, joten meidät voi bongata 18.1 Purinalta. ;)
Kuvia eiliseltä (c) Linnu

Quattrokin pääsi maistamaan työelämää Messukeskuksen Voittaja 2008-koiranäyttelyyn 13.-14.12. Pikkumiehen tehtävänä oli istuskella labukerhon ständillä (herkkumaistiaisten lisäksi, tietenkin) edustamassa labradoreja sekä tietysti toimia rapsutuskappaleena ihmisille. Sen tehtävän Q osasikin loistavasti, ja rapsuttajia riitti, eihän kukaan voi tunnetusti vastustaa Quun katsetta? ;) Itse katsoin lauantaina labradorikehää (Sulo ja Pablo saivat muuten kumpainenkin EH:n) ja loppupäivä sekä sunnuntai meni kojuissa kierrellessä ja ständillä istuessa.
  Ständikoirat Q ja Armi
Mukaan näyttelystä lähti ruokanäytteiden lisäksi furminaattori, pari kirjaa, patukka Q:lle sekä kaikennäköistä pikkukrääsää. :) Kiitos Helenalle kutsusta ständille, oli tosi kivaa ja Quukin tykkäsi!
  Q ravintolaan menossa

 Tällä viikolla ollaan panostettu ruutuun kunnolla. Reenailtiin alkuviikosta noin 15 metrin päästä, ruutuun menossa ei mitään ongelmaa, Q varmaan syöksyisi sinne parin sadan metrin päästä vauhdilla, mutta asettautumisessa riittääkin sitten treenattavaa. Q on ruennut jäämään ruudun etuosaan (fiksunahan se tietää, että palkka lentää sitä nopeammin mitä nopeammin huudetaan "stop" joten kannattavampaa on sen mielestä toimia oma-aloitteisesti pysähtymällä ennen käskyä heti ruudun alakulmaan, ja jostain syystä vielä oikelle puolelle), joten matka lyhennettiin maksimissaan viiteen metriin, jolloin saatiinkin ruutuja, joissa Q pysähtyy keskelle ruutua, käskystä. Nyt sitten seuraavana askeleena olisi tarkoitus saada paikka pysymään yhtä hyvänä sieltä 20 metrinkin päästä.

 Tiistaina käytiin lenkillä Valtsun kanssa Tikkurilassa. Valtsulla oli ylimääräistä energiaa ja se saikin välillä innostettua Quun paini- ja juoksumatseihin. Leikki loppui kuitenkin lyhyeen, kun Valtsun antura halkesi.

  Mangon bling-bling-panta
 Tiistaina käytiin ostamassa viime hetken joululahjaostokset Quulle Mustin&Mirrin poistomyymälästä Petikosta. Mukaan lähti Qupsun lempilelu, "boltsikone", jollaisen se siis sai jo puolivuotiaana, mutta se on jo melko rikki, joten pitihän sille uusi ostaa. :) Löydettiin myös "bilehile"-pannat Quulle ja Mangolle, koirien reppu ja heijastinpanta. Ei mikään turha reissu siis. Joululahjaksi Q sai kaiken edellä mainitun lisäksi itsensä kokoisen koirapehmolelun, luita ja muutaman pyyhkeen.
  Qupsun bling-bling-panta

Eilen oltiin lenkillä ja treenaamassa Olavin ja Linnun kanssa. Me treenailtiin Q:n kanssa seuruuta, megahyvää, paitsi täyskäännös on liian väljä (ehkei nyt olla liian kriittisiä ;), ruutua, joka meni ihan ok, lopetettiin parin tosi onnistuneen lähetyksen jälkeen. Metskuja tehtiin muutama, ne sujuu jo hyvin. Noudot onkin varmaan vahvimpia liikkeitä voittajasta ainakin tässä vaiheessa. Paikallamakuukin kerettiin ottamaan 3½ min niin, että olin piilossa. Siinä ei ongelmia, Q makasi rauhallisesti eikä vaihtanut asentoansa suuntaan tai toiseen.

Sunnuntaiksi saatiin kutsu harjoituskoirakoksi UMN:n koulutusohjaajakurssille. Koulutuskokelaita oli 14 ja paikalle saapuneita koirakoita vain 7, joten kaikki saivat teho-opetusta kahden kouluttajan voimin. Meidät jaettiin ensimmäisenä tekemään ohjatun noudon alkeita. Jokainen koirakko kiersi kolme "rastia", mutta me puuhailtiin vähän muutakin hommien mennessä hyvin ja nopeasti. Kiitoksia upeasta päivästä mukaville kouluttajille (nimiä ei tule mieleen) jotka osasivat homman hyvin! :)
Ohjattu nouto
Aloitettiin alkeista viemällä kaksi kapulaa Quattron sivuille, noudettava kapula lähempänä kuin toinen. Tämän sujuessa keskelle häiriöksi keppi ja kapuloiden etäisyyttä kasvatettiin, noudettavan kuitenkin olevan lähempänä. Ohjatun kapulan pito pitää saada ensin varmaksi, oli vähän huojuvaa menoa. Ja suunnat täytyy saada megavarmoiksi ennen kuin ruetaan kapuloiden kanssa tekemään, vaikka se tuntuikin sujuvan ihan hyvin noin.
Kaukokäskyt
Is-ma sujuu hyvin 20 m päästä, muita voittajaluokan vaihtoja täytyy varmistaa kädellä ohjaamalla ja siirtyminen takapalkkaan varmaan kannattaisi
Seuraaminen
Vautsi vau, en älyä mikä tässä mättää kotona treenatessa kokeenomaisesti, mutta eilen se sujui mahtavasti! Tehtiin kokeenomaisesti kouluttajien toimiessa liikkeenohjaajina. Alku meni ihan ok, kontakti välillä rakoili, mutta hitaan käynni jälkeen lamppu syttyi kokonaan Q:n päässä ja loppumatka meni upella kontaktilla.
Paikalla istuminen 2 min
Ehdittiin myös tätä treenailla välissä. Quattro pysyi kuulemma hyvin koko kaksi minuuttia, mut käskettiin selkä koiraan päin ja hyppelemään erilaisia piruetteja (ohikulkijat vähän katsoivat..) mutta poika pysyi ryhdikkäänä. Tassut eivät edes heiluneet siinä vaiheessa kun kävelin Q:n taakse.
Ruutu
Tämäkin onnistui! Ensin vein kerran namin ruutuun, mutta päädyttiin siihen, että sinne ei viedä enää namia, koska Q:lla esiintyy empäilyä sinne menon suhteen. Ilman namia homma pelittikin hyvin. Pari lähetystä otettiin n.10 m, käskin seisomaan ja heitin pallon palkaksi. Lopuksi muutama harjoitus n.40 m, ensin Q empi (saattoi johtua maanvärisistä ruututötsistä, joita se ei havainnut), mutta kun kouluttaja kävi pompauttamassa palloa ruudussa niin johan pikkumies eteni ja vauhdilla. Lopetettiin siihen, jotta saatiin onnistunut suoritus viimeseksi.

Johan meitä jo tyrkytettiin kisoihin kevääksi, mutta luulempa että startti siirtyy loppukesään, jos silloinkaan.

Lauantain kulutin Ellin kanssa kirjamessuilla (ja tietysti myös ruokamessuilla ;) luuhatessa. Etsiskelin Tuire Kaimion koiran käyttäytymistä, mutta vastaan ei tullut kuin muutama rotukirja, joten se siitä. Mutta mukavaa oli, kiitos seurasta. Kotiin palattua otin hurtan mukaan ja lähdettiin pikkulenkille ja käytiin tekemässä pikkutreenit koulun kentällä kaatosateessa. Seuraamista ja liikkeestä istumista. Seuraaminen hianoa, käännökset ottaa sujuakseen ainakin näin alkuvaiheessa. Seuraava iso askel olisikin koota vas.käännös kasaan ja sivuaskeleet. Miks ihmeessä voittajassa on näin vaikea seuraamiskaavio? Käännöksethän voisi suorittaa paljon helpomminkin. :D Muttamutta, anyway, käännökset on nyt miten on. Onneksi Q on sentään "älynnyt" vihdoin ja viimein takajalkojensa olemassaolon ja oppinut ohjailemaan itseänsä niiden avulla. Taitaa olla niin, että jos se toinen koira joskus tulee niin sen oppimislistalla on takajalkatemput alkupäässä, noh ei. Liikkeestä istuminen toistojen määrään katsoen hyvä, sen treenaaminen aloitettiin vasta avoimen jälkeen, tuo koira osaa niin hyvin ennakoida mm.pysähdykset niin en alkanut sitä sekoittaa enempää kolmannella jäävällä liikkeellä kun kerrankin maahanmeno ja seisominen sujui hyvin. Pitäisi muistaa ottaa naksu mukaan niin saisin ajoitettua palkan hyvin istumiseen. Metallikapuilua kotona (sain siis hommattua sen muutama viikko takaperin), Qups pitää jo kapulaa kunnolla ja tuo sivulle! Jipii. Ohjatun noudon kapulalla ollaan jo myös vähän treenailtu kun on kuitenkin sen verran eri mallinen kuin avoimen kapula.
 Eilisen vietin Purinalla HSKH:n kisoissa nostelemassa rimoja kakkosluokalle Linnean kanssa. Tällä kertaa homma luisti vähän paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, ainakaan tuomari ei joka kerran jälkeen käynyt hypistelemässä putkia mitä meidän piti käydä siirtelemässä viime kerralla. Tosin meinasin pilata erään koirakon suorituksen, kun uudestaan suoritettavan esteen rima tippui (samalla lensi myös siiveke ja pidike...). Äkkiä koitin kasata sen kymmenessä sekuntissa kasaan ja jotenkuten onnistuinkin olematta hidastamatta koiran rataa paria sekuntia enempää... Toinen "pikku"-upsis tuli kun en huomannut riman lentoa, mutta kaikesta selvittiin kunnialla.
 Tänään agitreenit, Sanna oli tilannut makeat naksuttimet koko porukalle ihan Ameriikasta asti, kiitti. :) Treeneissä ei sen enempää naksuteltu vaan tehtiin rataa kahdessa pätkässä. Quattrolla ihan jees, poika on ruennut varastelemaan lähdöissä nousemalla, mutta eiköhän se korjaannu palauttamisella (?). Kepit meni hyvin, pitää vaan tosiaan muistaa että se koira osaa hakea sen keppikulman itse! Kontaktitreeniä vaan enemmän ja enemmän, jotta muistaa jäädä odottamaan lupaa kontaktille. Keinu meni ensin lentona, kun tällä kertaa olin varma, että kyllähän se sen osaa ja tunnistaa keinuksi, mutta... Toisella kerralla mentiin kuitenkin ilman lentoa ja otettiin kontakti hyvin.
 Agilityyn puheenollen, ollaan todennäköisesti menossa HSKH:n kisoihin 18.1! Mitäköhän siitäkin tulee, näyttelylinjainen labukanlyllerö ja pikkutyttö? Njaa, ei paineita, kyllä se ainakin treeneissä osaa.

Viikonloppu meni enemmänkin levossa treenien suhteen, mutta sunnuntaina lähdettiin Ojankoon ja otin itseäni niskasta kiinni ja otin tokoilukamppeetkin mukaan. Linnu tuli myös mukaan Olavin ja Valtsun kanssa.
 Agilityn puolella tehtiin kahta kisarataa, jotka sujui Q:lta paremmin kuin hyvin. Se oli aivan loistavassa vireessä ja paahtoi menemään täysiä, tosin virheettömästi kuitenkin. Keppikulman haku sujuu hyvin, Quattro lähtee hyvin ja varmasti kepeille oikeasta välistä. Keväällä varmaan kun lisenssi tulee treenaamiseenkin pakolliseksi niin uskalletaan kilpailuihin. Jos vaan kaikki menee sunnuntain treenien mukaisesti, ja radat ovat meille sopivia niin ei ongelmaa.
 Tokossa hyppynoutoa, joka lähti sujumaan hienosti suoraan koemaisena, kapulan pito tökkii tosin välillä, aivan liian löysä ote. Liikkeestä istumisen idea on selvästikin juurtunut hurtan pääkalloon, enää ei tarjoa maahanmenoa. Seuraamisessa kontaktitreeni ja vireen nosto on tehnyt paljon parannusta asiaan, paljon ollaan tehty palkkausta kontaktista ja seuraaminen näyttääkin jo melko malliikkaalta (kuvia alempana). Se olisi edelleenkin vaan PALJON nätimpää katseltavaa, jos Quun olemus muuttuisi vieläkin innokkaammaksi. Peruuttaminen menee jo melko jees, ainakaan vinoon Q ei mene yleensä. Käännös vasemmalle paikallaan ei vaan ota sujuakseen. Toivottavasti tähän käännösongelmaan saataisiin vinkkiä UMN:n tokokurssilla, jonne laitoin ilmoittaumisen eilen, toivotaan että mahdutaan mukaan.
 Tämän päivän tokoilut oli lyhyet, otettiin vain kaukkareita, liikkestä istumista, pari käännöstä ja seuraamista. Kaavio meni älyttömän hyvin, kontakti pysyi ja pysyi! Kaukkarit menee jo jalkoja liikuttamatta maahan-seiso/seiso-maahan, mutta itse tosin seison muutaman kymmenen sentin päässä.
  
 
 
 
 
 

Voittajaan siirryttäessä vaatimus kasvaa liikkeissä valtavasti ja aikaisempi harjoittelu on selvästikin mukava lisä jo tarpeeksi vaativiin liikkeisiin. Kaikki on kuitenkin edistynyt mukavasti nyt kun ollaan paneuduttu voittajaan. Mitään erityistä tavoitetta ei olla kisoille asetettu, kunhan nyt treenataan kaikki ensin kuntoon, eikä lähdetä keskeneräisenä kokeeseen. Ajattelin kuitenkin, jos päästäisiin loppukeväästä/kesällä kisoihin mutta mutta. Talvi ja kevät on ainakin aikaa paneutua liikkeisiin, joten sitten sen näkee.
 Torstaina pidettiin tehotreenit Linnun ja Valtsun kanssa Fallkullan nurmikentällä. Quattro oli hyvässä vireessä, vaikkei tällä kertaa tehtykään varsinaisesti kokeenomaista treeniä, paitsi muutama liike erikseen koemaisesti. Erityisiä ongelmakohtia ei noussut esiin, mitä nyt ruudussa Q sai päähänsä istua, kun ollaan treenattu paljon, että jätän sen istumaan ja kävelen parinkymmenen metrin päähän ja käsken istumaan käsimerkillä. Me treenattiin perusliikkeitä kuten seuraamista, kontakti oli hienoa. :) Kiitos treeniseurasta ja huomista agitreeniä odotellessa!
 
 Voittajanluokan liikkeet ja niiden edistyminen

•  Paikallamakuu: Aika lisääntyy minuutilla, joka ei ole Quulle ongelma.. Treenattu päälle neljää minuuttia eli hiukan pidempää kuin kokeessa tulee olemaan.
• Seuraaminen sekä askelsiirtymät: Seuraaminen pelaa tällä hetkellä hyvin, käännös paikalla vasemmalle ja sivuaskeleet treenaamatta. Täyskäännös- ja käännös oikealle hyviä. Peruuttaminen vaiheessa.
• Liikkeestä istuminen: Edistyy hyvin, käännyn käskyn jälkeen palkkaamaan Quun, mutta homman idean pikkumies älysi hyvin vaikka ollaankin treenailtu vain seisomista ja maahanmenoa.
• Luoksetulo: Seisominen ok, maahanmenossa käytössä vielä sekä käsimerkki ja suullinen, tarkoitus käyttää käsimerkkiä. Juoksuosuudet mennään laukalla ja pysäytykset nopeita.
• Lähettäminen määrätylle paikalle (selvemmin ruutu): Onneksi treenaaminen aloitettiin aikaisemmin, nyt ruudusta on tullut megakiva juttu Q:lle ja ruutuun lähetys onnistuu hyvin (ruudussa ei palkkaa), mutta seisomisessa Q teki muutaman kerran istumisen. Annoin käskyn tosin melko rauhassa, täytyykin ensi kerralla sanoa napakammin "seis".
• Hyppynouto: Onnistuu hyvin, treenattu ei olla tosin paljon, mutta vähäisten treenikertojen perusteella täysi 10.
• Metallinouto: Metalli ei ole Q:lle ainakaan mikään itseselvyys, kerran koitettiin, mutta metallikapula ei tainnut olla mieluinen. Metalliruokakippojen pitämistä ollaan harjoiteltu ja lähiaikoina pitäisi ostaa oma kapula.
• Tunnistusnouto: Treenattu kapulalla lähinnä pitämistä ja haistamista, jossa on sekä makkaran että minun hajua.
• Kaukokäskyt: Treenattu paljon, ja huolella. Periaatteella palkkaa ei tule, jos liikuttaa takajalkoja. Hissitekniikan pikkumies on älynnyt hyvin ja maahan-seiso ja seiso-maahan menee hyvin tassuja liikuttamatta. Istu-maahan ja maahan-istu ei ole ongelmaa. Loppuja vaihtoja treenattu käsiavustuksella.

 Huh, tässähän niitä liikkeitä ja treenausta riittää. Hiljaa hyvä tulee.
 
 Torstain treenit:

Huh, koeviikko koulussa ohi, joten nyt ehtii (tai ehkä se on vaan ollut laiskuus se tekijä?) tännekin kirjailemaan. Viime sunnuntaina käytiin kolmansissa avoimen luokan kokeissa, ja saatiin kuin saatiinkin koulari kahden viikon koerupeman jälkeen! 
 Päästiin starttaamaan ensimmäisessä ryhmässä, joten aamulla oltiin jo heti kahdeksan jälkeen lähdössä. Koepaikkana toimi Leppävaaran koulun hiekkakenttä, ja tuomarina Reijo Hagström.
 Koe alkoi paikallamakuulla, me ensimmäisessä ryhmässä. Q pysyi hyvin, ja makasi kuvista päätellen taas kerran nokka pystyssä. Sen jälkeen oli muutama koirakko ennen meitä, jota ennen virittelin Quuta vähän ottamalla luoksetulon ja pieniä pätkiä seuraamisia, joista sai palkan kontaktista.
 Seuraaminen alkoi ihan nätisti, keskivaiheilla nättiä seuraamista, mutta loppu aivan järkyttävää, Q seurasi varmaan metrin päässä ja oli vähän niinkuin lenkillä. Tuomari ilmeisesti näytti kuitenkin numeroa väärin päin sekä mulle että sihteereille, kun kerran ysin antoi. No ei.
 Maahanmeno hieno. Luoksarissa Q ei tullut nopeasti laukkaamalla, mutta pysähtyi onneksi hyvin merkille, kymppi saatiin kuitenkin.
 Seisominen myös hyvä, en tiedä mistä sitten tuli -½ pistettä, kun ei kerran liikuttanut jalkojansakaan.
 Nouto meni pieneksi sähläykseksi, Q kyllä lähti hirvittävällä vauhdilla hakemaan kapulaa, jarrutti kapulan yli ja jäi sitten etsimään ja miettimään mitä kapulalle tehdään. En kuitenkaan antanut lisäkäskyä, joten 8 tuli, en sitten tiedä paljonko olisi tippunut toisesta käskystä.
 Kaukkarit jälleen megaupeat, nähtävästi Q:n varmin laji kokeissa, 10.
 Hypyn pilasin osittain itse, Q:lla oli reippaasti yli sen säkäkorkeuden oleva hyppy, jonka sitten hyväksyin liikkurin kysyessä... Lähtöhyppy meni hyvin, takaisin tullessa taas kolautti + jäi sen seurauksena miettimään, että missäköhän olen ja minneköhän menen. Joten annoin lisäkäskyn, joka sekin tiputti pisteitä.
 Kokonaisvaikutus 9, ohjaajalla ja koiralla hieno yhteistyö, ja perusasennossa otin Quun jonkun liikkeen alussa vinoon.
 Sijoituksissa hävittiin pisteellä voittaneelle eli sijoituttiin toiseksi, kunniapalkinnon ja TK2:sen kera! Q oli kylläkin selvästi vaisu kokeessa, tosin se oli riehunut koko viikonlopun hoidossa olleen 7-kuukautisen labradorineidin kanssa... Nyt sitten ollaan jo vähän kerrassaan ruettu enemmän treenaamaan voittajaa, jonne olisi tavoitteena lähteä ensi kesällä. Vielä tosin on paljon liikkeitä aloituspisteessä, kuten vaikkapa metallinouto, joka tulee olemaan hankala, kun kerran ollaan metallisella kokeiltu. Mutta huomenna lähdetään pitämään Linnun ja Valtsun kanssa treenit, pitääkin muistaa ruudun merkit ottaa mukaan. Seuraamisessa täytyy saada Quun vire korkeammalle, tehdään muutos entiseen, eli ruetaan kiinnittämään viretilan huomattavasti enemmän huomiota, voittajaan ei kyllä tuon näköisellä seuraamisella kehtaa mennä!

 
 
 
 
  Kympin arvoista...
  ...ja vitosta.
  Erittäin halukas olemus Quattrolla
 
 
  Jipii, merkki näkyy kuvassa!
 
 
 
  Dumdidum
 
 
 

Otsikon mukaisesti napattiin voitto kotiin Inkoon tottelevaisuudesta! Tällä kertaa aamulla sai nukkua pitkään, koska oltiin iltapäiväryhmän viimeisiä, mutta Quun mottohan on, että viimeiseltä sijalta noustaan aina ekaksi. Matkalla nähtiinkin sitten kaikenlaista, kauniista ja aurinkoisesta kevätaamusta pimeään ja kaatosateiseen syysiltaan. Paikan päällä sää onneksi suosi meitä eikä kastuttu lainkaan.
 Paikallamakuuryhmä oli levotonta porukkaa, muutaman kymmenen sekuntin kuluttua piiloon menosta nousi ensimmäinen koira, seuraava melkein perään ja kolmas hipsi ehkäpä minuutin jälkeen omistajansa luo. Quattron vierustoverikin oli noussut, ja kiertänyt kuulemma ryhmän kaikki koirat läpi. Loppujen lopuksi ryhmässä pysyi staffi ja Q, josta sitten tulikin 9 pistettä perusasennon ennakoimisen ja ihmeellisen vinon asennon vuoksi.
 Tuomari ja liikkeenohjaaja olivat onneksi melko nopeita arvostelussa, joten meille ei jäänyt kuin joku puoli tuntia odottelua. Otettiin pientä seuraamispätkää ennen kehä ja yksi luoksetulo.
 Seuraaminen oli tosi nättiä, Q piti pitkästä aikaa taas pitkään kontaktia. Täyskäännökset vähän sähläystä, mutta vas.käännös mahtava! Seuraaminen oli parantunut Laisin mielestä puoli pistettä viikon takaisesta eli yhdeksikkö.
 Maahanmeno 10 ja luoksetulo 10, tällä kertaa sain pysäytettyä sen melkein merkille! Liikkeenohjaajakin näköjään muisti meidät viime viikonlopusta: "Eikös se niin ollut, että pysäytät käsimerkillä?" 
 Seisomisestakin 10 pistettä, Q ei edes liikauttanut koipeansa!
 Noutamisessa muutama kauneusvirhe, palautus ei tullut laukalla ja kapula heilui hieman Q:n suussa.
 Kaukkarit taas tuttua Quuta, siirrot nopeita ja tarkkoja, ansaittu 10.
 Hypyssä Q kolautti estettä lähtiessään, josta -2 p. Istuminen meni hyvin ja paluuhypyssäkään ei ongelmaa.
 Kokonaisvaikutus 10, "Kiva nähdä, kuinka koira pitää tokoilusta!", kommentoi tuomari suorituksen jälkeen. Loppupisteiksi tuli 189 ja luokkavoitto sekä toinen ykkönen avoimesta, koulari on lähellä! Ehkäpä jo ensi viikolla? Ja loppuun taas näitä kaivattuja, ei-kaivattuja poksukuvia.
 
 

Kiitti, lentäjän lahjat tuolle on näkynyt sattuneen. :)
 Tänään tokoiltiin UMN:n tokomestaruuskokeessa avoimessa luokassa. Taas, arpaonni näkyy todella suosivan, startattiin vikoina, mutta se ei näkynyt Q:n suoritusta kovin paljoa haitanneen. Avoimeen oli ilmoittautunut 8 koirakkoa ja paikallamakuut suoritettiin kahdessa ryhmässä. Me saatiin reuna paikka kolmen nartun ryhmästä, ihan jees. ;) Paikallamakuu meni moitteettomasti, Q ei kääntynyt edes kankulleen! Ihme ja kumma. Yksilöliikkeitä ennen otettiin hieman seuraamista ja luoksaria, jonka Q päättikin tehdä läpijuoksuna! Ja juuri ennen suoritusvuoroa. Otettiin muutama megahelppo luoksari pallon kanssa ja saatiin jotenkin onnistumaan.
 Seuraaminen alkoi ihan hyvin, melkein heti tuli pysähdys, jonka Q huomasi onneksi. Pitkällä suoralla kontakti katkeili ja täyskäännös vähän liian väljä ehkäpä. Harri Laisi päätti kuitenkin pistetyttää sen 8½ arvoiseksi. Maahanmeno nätisti, Q nähtävästi tippui nopeasti. Luoksetulossa näytin käsimerkin ehkäpä liian myöhään, pysähtyminen tuli merkin jälkeen ja loppuperusasento väljä. Seisominen superhienosti, pysähtyi ja ei onneksi liikutellut jalkojaan, kun menin taakse. Nouto hyvin, heitin kapulan melko vinoon... Palautus tuli laukalla ja loppuperusasento tiivis, nam. ;) Kaukkareita Q ei ole IKINÄ tehnyt noin hyvin, siirtymiset oli niiiin ihanan nopeita ja tarkkoja. Hyppykin meni hyvin, Q istui suoraan, kun itse olin kauempana estettä, treeneissä olen lähettänyt sen liian läheltä ja istuminen mennyt vinoksi. Kokonaisvaikutuksesta saatiin 10, tuomarin mielestä oli mukava nähdä näin tarkka ja pirteä labradori. Sekä ohjaaja, joka kävelee suoraan seuraamisessa. :D Yhteispistemääräksi kertyi megamahtavat 194! Sekä sijoitus numero yksi kera kunniapalkinnon! Quun mielestä juttu oli aivan huippu, koska itse herra Ruoka sai 15 kg ruokaa. :)

 Paikallamakuu 10
 Seuraaminen taluttimetta 8½
 Liikkeestä maahanmeno 10
 Luoksetulo 9
 Liikkeestä seisominen 10
 Noutaminen 10
 Kauko-ohjaus 10
 Estehyppy 10
 Kokonaisvaikutelma 10
 AVO1, 194 p., KP, 1.

  Qups makaa terhakkana
 
 
  Luoksarin aloitusta
  Pysäytys. Ja merkkiä ei näy mailla halmeilla!
  Seisominen
 
  Kaukkareiden loppu
 
  Voittajan on helppo hymyillä. ;)
 
 
  Ruusukkeen pitäminen ei tainnut ollakaan niin mieluista puuhaa

Nyt sitten jännittää, ihan oikeasti. Ekat viralliset avoimessa huomenna edessä. Tuomarina toimii Harri Laisi, jolta odotankin melko hyviä pisteitä, jos Q toimii hyvin. :) Yhteistreenit meni eilen Fidon (villakoira) ja Valtsun kanssa vähän miten sattui, tosin käveltiin se 4 km alkuun, ja otin koiran suoraan paikallamakuusta seuraamiseen saattoi vaikuttaa. Muuten treeneissä ei ongelmia, seuraaminen paranutunut huimasti, joten toivottavasti Q kokeessa muistaa jotain siitä ettei mene kuten mölleissä alku. Edelleen paikallaolossa Q kääntää kankulleen, mutta en nyt jaksa ennen koetta rueta venkslaamaan sen kanssa, kun pysyy nätisti ja älyää kääntyä kankulleen suoraan. Tänään ollaan pidetty lepoa reenailusta, iltalenkillä varmaan "pakko" ottaa pikkupätkä seuruuta naksuttelemalla. "Kuvausryhmä" á la Linnu saapuu myös paikalle, joten taas tarjolla kuvia veikon tokoilusta. Saatiin myös paikka Inkoon kokeeseen 28.9, kolme koetta nyt sitten peräkkäisinä viikonloppuina. Saas nähdä, miten Q jaksaa, TK2:sta mennään metsästämään.
 Viime lauantaina oltiin treenaamassa Ojangossa agia pitkästä aikaa Linnun ja Oon kanssa. Keppitreenailu on näköjään todella tuottanut tulosta, Q hakee hienosti oikean kulman mennä sisään eri kulmista tultaessa ja kepittää tyylikkäästi ja nopsasti. ;) Jipii. Ihan totta, mietin jo, jos joku kerta kävisi koittamassa tuuria virallisissa, ei siis ole tarkoitus mitään agilityvaliota tuosta leipoa, mutta Q selvästikin tykkää, ja on ihan oikeasti sille päälle sattuessaan radalla kuin salama! Jos sitten ensi kesän projektiksi otettaisiin tämä. :)

  
  
 
  (C): Linnea S.

Maanantaina agilitytreeneistä jäi vähän huono maku suuhun. Q:n kanssa on totta kai mukava vetää erilaisia ja vaikeitakin ratoja, koska se on helppo ohjattava, ottaa kontaktit, irtoaa jne. Mutta oman vuoron odottelu onkin sitten maailman tylsintä puuhaa pikkumiehen mielestä, ja silloin alkaa komentaminen ja hyppiminen. Ja tahti sen kuin lisääntyy, jos kiinnitän siihen yhtään huomiota tai otan niskavilloista. Treenit muuten sujuivat hyvin, tehtiin yhtä radanpätkää, jossa oli muutama valssaus ja kepit. Kepeille en älynnyt hidastaa Q:n vauhtia, joten pujotteleminen meni vähän miten sattui. Kontaktit Q otti hienosti, opeteltiin ne nyt sitten uudestaan, kun en alussa älynnyt panostaa niinkään paljoa. Myös tokohyppyä otettiin, menee ihan jees, palkkaan sen nyt alustalle kauemmas hypystä, niin ei este kolisisi kun eräs jää istumaan melkeimpä esteen viereen.

Tänään oltiin treenaamassa Linnun ja Valtsun kanssa. Möllitokon jälkeen olen ottanut päivittäin seuraamistreeniä naksutellen kontaktista. Nyt Q ottaa alkuun jo kontaktin, mutta liikkeellelähtö onkin sitten surkea. Q lähtee kovalla vauhdilla eteenpäin, edistää siis reilusti, parin metrin jälkeen huomaakin, että "ai niin joo, tämähän on tätä seuraamista ja mamma on vasta tuolla. Uhups, palaanpa rinnalle" ja loppumatka meneekin sitten meganätisti. Tässäkin olen naksutellut lähdössä, kun lähtee nätisti ja ottanut hihnan kanssa, ikään kuin pakottaen sen oikealle paikalle. Tänään otettiin paikallaoloa, noin kolmisen minuuttia olin piilossa, ja sen jälkeen kävin korjaamassa Q:n asennon, oli kellahtanut lonkalleen ryökäle! Sen jälkeen kymmeneksi sekunniksi piiloon, niin johan taas oli Qups mennyt lonkalleen. Taas asennon korjaus, ja palkkasin sitä muutaman kerran kun pysyi kunnolla. Quattron kanssa otettiin kokeenomaisesti seuraaminen, seisominen, maahanmeno, nouto ja kaket. Seuraaminen ok, kontaktia oli, mutta alussa Q otti taas pyrähdyksen ja seurasi melko väljästi. Seisominen ja maahanmeno hyviä, nouto hyvä, palautusasento saisi olla ehkä hieman suorempi. Kaukot edelleenkin superhienosti, siirtymät nättejä ja nopeita. Ruutua otettiin taas pitkästä aikaa, välillä namittaen ja välillä pallolla. Q on myös älynnyt melko hyvin ruudun idean, lähtee innolla ruutuun vaikka oli jättämättä sinne palkkaa. Vahvistellaan kuitenkin vielä niin, että palkka on ruudussa. Hiljaa hyvä tulee (kait?) :) 

Suorituksesta tuli hauska, kuten eilen kirjoitin, mutta ei sentään surkuhupaisa. Aamulla oltiin jo kymmenen maissa Koivukylän koiraharrastajien kentällä. Ilmoittautuminen alkoi vasta klo.11 ja mukaan otettaisiin vain 25 koirakkoa, joten tultiin tarpeeksi ajoissa. Hieman turhaa tosin, möllitoko ei tainnut saavuttaa suurta suosiota.
 Me päästiin starttaamaan numerolla yksi aikaisesta herätyksestä johtuen, ja siten saatiin reunapaikka paikallamakuusta.
 Paikallaolo meni nappiin, aika oli jostain syystä vain 2 min, mutta ohjaajat sentään saivat mennä näkösuojaan. Q oli myös kellahtanut lonkalleen, mitä ei ole tapahtunut muutamaan kuukauteen, mutta muuten jees.
 Ennen yksilöliikkeita otin seuraamista, palkkailemalla tiheään ja kentän laidalla heittelin palloa. Yksilösuoritukset alkoivat seuraamisella, joka sujui aluksi aivan järkyttävästi. Ensimmäinen pysähdys oli melkein heti liikkeelle lähdön jälkeen, ja Q jäi kävelemään. Senkin jälkeen hortoilua, mutta juoksuosuudella Q:n päässä palaset osuivat kohdalleen, ja Qups älysi, että tämähän on tätä kivaa tokoilua, jipii! Ja loppu menikin supernätisti mahtavassa kontaktissa! Täytyy treenata tuo alku kuntoon ennen seuraavaa koetta.
 Liikkeestä maahanmeno hyvä, tosin olisi ehkä voinut olla nopeampi, mutta tuomarilla ei moitittavaa, kympin antoi.
 Luoksetulossa Q ennakoi, tuomarin sanoessa "kutsu", Qups nytkähti eteenpäin liikuttamatta kuitenkaan tassujaan. Pysähtyminen oli ok, ehkä vähän nopeampi olisi voinut olla, ja lopun perusasento väljä. Ennakoinnista ja väljästä asennosta -1 p.
 Liikkeestä seisomisessa Q keksi liikahtaa, kun kävelin sen taakse. Taas ongelma jota ei ole ilmennyt koskaan treeneissä, mutta kyllä koetilanteessa keksitään jäynää. :)
 Nouto 10, ei moitittavaa, paitsi palautus olisi saanut tulla nopeamminkin, mutta perusasento nätti, mikä on ollut melko harvinaista treenattaessa.
 Kaukkarit, vautsi, niihin olen megatyytyväinen, varsinkin kun tuomari antoi seuraavan käskyn vasta koiran oltua n.5 sek asennossa. Näitä on tullut treenattua ja se tuotti tulosta. :) 
 Hyppy 8, Q jäi istumaan melko esteen sivuun, jolloin sillä oli suora näköyhteys minuun esteen sivulta, joten autoin kädellä esteen yli ettei olisi kiertänyt. Hyppyä ollaan harjoiteltu tosi vähän, mahdollisuutta ei ole oikein virallisella hypyllä ottaa kuin maanantaisin agitreenien jälkeen. Hypystä siis -2 p. kun näytin kädellä, eli 8.
 Kokonaisvaikutelma 9½, Q oli tuomarinkin mielestä vaisu alussa, mutta seuraaminen parani erittäin paljon loppupätkää kohden, ja lopun koira suorittikin nätisti. Sijoituttiinkin sitten vielä ensimmäisiksi viiden avo-koirakon joukosta yhteispistein 188½! Vautsi, nyt kun vielä virallisetkin menisi yhtä hyvin. Niitä odotellessa.

 Paikallamakuu 10
 Seuraaminen taluttimetta 8½
 Liikkeestä maahanmeno 10
 Luoksetulo 9
 Liikkeestä seisominen 9½
 Nouto 10
 Kauko-ohjaus 10
 Estehyppy 8
 Kokonaisvaikutelma 9½
 AVO1, 188½ p., sij. 1/5

  Paikallamakuu
  Vino perusasento, ja herra näyttää kieltä taas kerran.
  Käännös vasemmalle. Keskittynyt ilme ohjaajalla, Q ottaa rennosti ;)
  Seuraaminen
 
 
 

Huomenna olisi tarkoitus lähteä koittamaan, kuinka aloitus avoimessa luokassa sujuu möllitokon parissa. Valmistauduttu on paneutumalla seuraamiseen, ehkä vähän liikaakin, Q:ta näkyy pännivän jo melko paljon seuraaminen, seuraaminen ja seuraaminen. Pientä jätätystä havaittavissa, mutta kontakti nättiä ja pysyvää. Jotain positiivista sentään. Ja käännöksetkin on menossa parempaan päin. Muissa liikkeissä ei suurempia pulmakohtia, luoksari sujuu nätisti pysähtymisineen kaikkineen, kaukkarit on nykyään Quattron superlemppariliike tahmaisen alun jälkeen, häntä heiluu vimmatusti ja vaihdot nopeita. ;-) Noutaminen on toinen lemppari, noutajahan tuo on. Jäävät menee hyvin, ja hyppyä tullut treenattua megavähän, mennyt ihan jees. Linnu lupautui kuvaamaan, niin saavatpahan kaikki nähdä meidän varmasti huvittavan mölleilyn.

Torstaina käytiin pitkästä aikaa mätsärissä, Linnun ja O:n kanssa. Toisinsanoen mätsäriin lähtösyy taisi olla se, että saisin koittaa Olavin esittämistä, mutta tottakai Qupakin pääsi esiintymään!
 Q:n esiintyminen meni nätisti, tosin teki kaikenlaista hölmöä tuomarin kopeloidessa, istui, rapsutteli takajalallaan... Punainen nauha kuitenkin saatiin, sähläysten lomassa. Olavin kanssa alku oli vähän tahmea. Seisomisesta ei meinannut tulla mitään, vaikka treeneissä on ollut mitä hienompi. Juokseminen sentään meni hienosti, ja seisominenkin alun jälkeen, kun älysin sanoa "paikka". O:llekin siis punainen nauha, joten Linnea pääsikin sitten Oltsun kanssa punaisten kehään. Me sitten, ihme ja kumma, päästiin jatkoon. Loppujen lopuksi oltiin punaisten 3. Työmyyrä Qups kantoikin palkintonsa pois kehästä nokka pystyssä.

 
 
 
 Kiitos kuvista L!

Huomenna lähdetään taas kokeilemaan taippareita, josko tällä kerralla olisi meidän vuoro läpäistä?
  Viime sunnuntaina treenailtiin taippareita varten, Olavi lähti myös mukaan. Quattro hakuruudusta tuodessaan toista varista tiputti sen keskelle matkaa, ja lähti etsimään uutta. Olin ihan ihmeissäni, se ei ole tehnyt tuota pitkään aikaan. Kävin viemässä palautuneenkin linnun metsään, ja lähetin uudestaan. Tällä kertaa työskentely sujui hyvin, ja palautuksetkin oli suhkot hyviä. Kani saatiin myöskin ostettua muutama viikko sitten, ja vetäisin Q:lle laahausjäljen metsään. Ai sitä riemua, kun Q pääsi jäljelle! Herra oli superinnostunut ja kanikin löytyi jäljen päästä helposti. Olavi kuusivuotiaana herrana ei ollut ikinä nähnyt riistaa, ja ihmettelikin jonkin aikaa kuolleita lintuja. Paljon olisi tehnyt mieli, mutta ei uskaltanut. Kani sen sijaan kelpasi, ja vähän matkaa sitä uskallettiin kantaakin! Illalla kierreltiin vielä poikien kanssa Tapanilassa, ja treenailtiin vähän tokoa. Paikallamakuu onnistui hienosti häiriön kanssa (Erän parkkiksen lähellä, Linnun ja Olavin kiertäessä ympärillä) sekä piilossa. Seuraamisen käännöksiä intouduin myös lopuksi harjoittelemaan, ja pitkään olen ihmetellytkin Q:n vasemmalle kääntymisen olevan niin heikko, mutta älysinkin Linnun katsoessa kääntymisessä jalkojani, että en ole antanut minkäänlaista apua käännöksessä Q:lle, vaan käännyin niin, että aloitan vasemmalle kääntymisen oikealla jalalla. Kun aloitin vasemmalla jalalla, käännös oli siisti ilman törmäyksiä. Jes, ratkaisu tähänkin ongelmaan! Vielä kun saisi täyskäännöksen tiivistettyä...
 Kaukkareita sen verran, ne tuntuvat menevän paremmin ns.ilman virittelyjä, eli ei pallon näyttöä, takapalkkaa jne. Lenkillä otin muutaman kerran yllättäen, käskin vain Q:n maahan ja menin itse muutaman metrin eteenpäin, ja näytin käsimerkin. Wau, sehän nousi istumaan! Onneksi kokeessakaan kaukkarit ei ole ensimmäisenä!

 Q ja O viime viikonloppuna

Hieman laiskanpuoleista tämä kirjoittelu blogiin, mutta nyt on tullut vähän useammin päivitettyä. Ensinnäkin muutama tokouutinen, pariin kokeeseen syksylle laitettu ilmot, melko varmasti mahdutaan molempiin. Kerätään avoimesta se TK2:nen, niin saadaan vaan lisää kisatottumusta. Pari koetta meinasin syksylle, ei enempää. Jos nyt jotenkin ihmeen kaupalla saataisiin ykköset syksyllä molemmista, niin pakkohan se on ilmoittaa sitten vielä muutamaan niin napsahtaa se koulari! Mutta erittäin epäilen todella, että ykkönen tulisi. Liikkeet kylläkin tuntuisi olevan ihan hyvällä tolalla, seuraamiseen vasemmalle kääntymisen hiomista, kontakti on onneksi tällä kertaa kunnossa (kuinkakohan kauan?!), kaukkareihin vielä loppusilauksena matkan kasvatus (luinkin vasta Tie tottelevaisuusvalioksi-kirjasta, että avoimessa koiran ja ohjaajan etäisyys on vain 5m, luulin yli 10...) ja luoksetulon käsimerkkitreeniä paljon. Niin, ja hyppyä tilanteen tullen. Älysinkin vasta viime treenikerran jälkeen, kun otettiin hyppyä, että paluuhyppyyn täytyy ottaa käskyksi "hyppy", koska Q ei yksinkertaisesti älynnyt "sivu"-käskyllä tuloa, niin että hyppäisi esteen yli. Viisastuipa siitäkin. Noudon luulin olevan paremmassa kunnossa, Q näköjään vaatii kunnon taistelua kapulalla, että nouto-ote on tiukka. Silloin kun sitä tehtiin päivittäin, nouto oli hieno, mutta nyt taas kapulaan oli löysä ote. Ei sentään tippunut.

Torstaina treenaamassa taippareihin Samulin, Huldan ja Sentin kanssa. Q:lle tehtiin hakuruutu neljällä variksella ja yhdellä lokilla. Kuten taippareissa, Q ei nähnyt lintujen vientiä, ja markkeerausvariksen heiton jälkeen päästin sen töihin. Q teki parasta työskentelyä ikinä, palautti linnut yhtä lukuunottamatta käteen, ja etsi käyttäen nenäänsä kattaen koko alueen ja irtosi ihan taaksekin etsimään. Nam. Tuolla työskentelyllä pääsee taipparit läpi, kepeästi. Kaikki viisi se palautti, sen jälkeen laahausjäljen vuoro. Hienoa työskentelyä siinäkin, jälkeä pitkin kanille, ja Qupa kiikutti kanin suoraan minulle. Jipii, täällä odotellaan innolla Antskogin taippareita!

Myöhään, mutta kuitenkin, onnittelut hienosta näyttelyuran avauksesta viikko sitten Hakunilassa Pablolle; PU-2 ja SERT! Ja Sulo-veljelle PU-3 ja VA-SERT! Mahtavaa!

Aamulla lähdettiin ennen yhdeksää ajamaan Lauttasaareen.

Me kuuluttiin ensimmäiseen paikallamakuuryhmään, joten päästiin aloittamaan jo kymmenen jälkeen. Ensin kuitenkin luoksepäästävyys, Q ei onneksi mennyt tuomaria vastaan, istui nätisti ja nousi seisomaan, kun tuomari tuli luokse, 10.
 Paikallamakuun yksi ryhmän koirista jätti väliin, eli meitä oli 4 koiraa suorittamasssa. Quattro pysyi hyvin ja rauhallisesti maassa, tätä jännitin, kun viime kokeessa tuli nolla. Nyt kuitenkin 10. Qup sai pikkupalkan kehän jälkeen, ja sitten mentiin varjoon lepäilemään. :) Yksilösuorituksissa oltiin kolmantena. Kakkosen ollessa kehässä leikitin Quuta pallolla ja sitten pallo taskuun ja koitokseen!
 Kytkettynä seuraaminen meni huonosti, ei kontaktia muulloin kuin lopussa ja alussa, täyskäännökset ihmeen hyviä, eikä ollut muutenkaan kompurointia... Pisteitä saatiin 7½.
 Vapaana seuraaminen meni samaan malliin kuin edellinenkin, annoinpa toisen käskynkin täyskäännöksen jälkeen, kun herra lähti hortoilemaan, 7½ tästäkin.
 Maahanmeno meni loistavasti, seuraaminen ei tosin ollut mitään kymppiluokkaa... Mutta 9½ silti.
 Luoksetulosta 10, vaikka perusasento oli mun mielestä vähän vino, mutta laukalla ainakin tuli.
 Seisominen 8, loppuvaiheessa kun olin kävelemässä Quun luokse, herra lähti pyydystämään ohi menevää lehteä pikkumatkan, mutta "sivu"-karjaisun jälkeen tuli takaisin...
 Hyppy oli 10, Q hyppäsi suoraan ja jäi "seis"-käskystä hienosti seisomaan.
 Tuomari sitten lopussa kertoi, että seuraaminen olisi saanut olla innokkaampaa, muuten koira suoriutuu tehtävistä hyvin. Jotain sitten vielä kokonaisvaikutuksesta puhui, ja loppuun sanoi; "Lahjakas ohjaaja ja lahjakas koira". Kokonaisvaikutus 10. :) Pisteitä 180 plus kp, sekä kolmas sija. Sekä tietysti toinen ykkönen. :)

Käytiin tänään debytoimassa alokasluokka UMN:n kokeessa Malminkartanon sirkuskentällä. Ilma oli aivan mahtava, ja koekin sujui yhtä nollaa lukuunottamatta tosi hyvin!
 Suoritus siis alkoi luoksepäästävyydellä, saatiin 9, Quattro meni tuomaria vastaan, ja meinasi pusutella... Paikallamakuu tuntui menevän loistavasti, mutta ei. Quattro jäi nätisti, ja pysyi hyvin paikallaan ensin, mutta loppuajasta joku kärpänen tuli pörräämään lähelle, ja Q nousi seisomaan ... meni istumaan ... Tästä 0. Ohhoijaa, koe menekiin sitten ihan surkeesti, oli mun mielipide tästä, herran varmin liike menee nollille, niin mitä sitten voisi odottaa. Käytiin pikkulenkki tämän jälkeen ja sitten odottelemaan yksilövuoroa. Leikitin Quuta vähän aikaa pallolla ennen meidän vuoroa, laitoin pallon taskuun ja mentiin kehä laidalle odottelemaan. 
Seuraaminen meni tosi hyvin, Quattro oli hiukan liian takana, mutta muuten oli hyvä. Piti kontaktia hyvin yms. 9
Seuraaminen vapaana meni myös hyvin, piti kontaktia mutta oli tässäkin hiukka liian takana. 9 tästäkin.
Maahanmeno oli mahtava, Quattro tippui hyvin käskystä, jota kyllä epäilin. 10.
Seisomisesta myös 10, eipä tästä muuta.
Hypystä myös 10, meni huomattavasti paremmin kuin oletin, viimeksi harjoiteltu tätä aikoja sitten. Lähti ensimmäisestä käskystä ja seisoi paikallaan.
Kokonaisvaikutus oli 9. En tainnut kuunnella kuin toisella korvalla tuomarin palautteen, olin niin tyytyväinen pikkumieheen. Tuomari sanoi, että teillä meni tosi hyvin!

Tästä on hyvä jatkaa, suurin jännitys on nyt ohi. Nyt todellakin huomasi, että Quattron kanssa voi kisata, kehässä sujuu monta suoritusta putkeen ilman namipaloja, kiitoksena kehuja. Ja se, että Quattro tosiaankin osaa rauhoittua koetilanteissa. Laskeskelin tässä, että ilman sitä häiriköivää kärpästä pisteitä olisi kertynyt 192.

No joo, otsikointi kyllä meni hiukan pieleen. Mutta koirahan se tuokin on, joka on toiminut jostain syystä tarpeeksi hyvin lähiaikoina.

 Torstaina oli taipparitreenit, treenailtiin hakuruutua ja markkeerauksia.
 Quattron vuoro oli kolmantena päästä työskentelemään hakuruutuun. Herra haki omatoimisesti ns.markkeerauksen, eli damin joka sinne ensin heitettiin, ja toi käteen. Huh, onneksi ei käynyt niinkuin jokin aika sitten, kun oltiin Mangon porukoiden kanssa pellolla, niin Quattroahan ei voinut palautukset silloin kiinnostaa yhtään... Pari damia taisi tulla vielä nopeasti, mutta sitten Q näköjään "sulki silmänsä", ja etsi dameja nenällään, ja juoksi pari kertaa ohikin, kouluttaja meni hiukan auttamaan Quattroa hakuruutuun, käveli syvemmälle metsään, niin Quattrokin lähti kauemmaksi etsimään.
 Sitten siirryttiin markkeerauspaikalle, Quattro pääsi ensimmäisenä töihin. Dami tuli suoraan käteen. Jokainen koira taisi tehdä n.4 markkeerausta, ja sitten sai mennä vielä harjoittelemaan kantamista, jos tahtoi. Lähdettiin vielä tämän jälkeen Jukan kanssa sivummalle tekemään Mangolle ja Quattrolle markkeerauksia. Quattro lähti hakemaan ihanan reippaasti, mutta menikin tyrkyttämään damia ensin Jukalle, ja sitten vasta mulle. Tältä kertaan olin koiran osalta tyytyväinen, parasta työkentelyä teki, kuin ikinä.

 Tokokoe on lauantaina. Seuraamista + kontaktia ollaan harjoiteltu joka päivä, sitä kun saa treenata vaikka millä mitalla, ja parempi se aina saisi olla. Mutta nyt se menee mielestäni hyvin, kontaktiakin herra tarjoaa. Viime viikolla otin vihdoin ja viimein naksuttimen lenkille myös mukaan, naksuttelen sille aina kontaktista, tänään ainakin piti kontaktia lähes koko matkan, liekö johtui siitä naksuttimesta, vai siitä että olen saanut survottua namia oikeassa kohdassa suun sisään. Tänään harjoiteltiin seuraamista kera kontaktin, täyskäännöstä paremmaksi + käännöksiä. Sen jälkeen tehtiin ns.kokeenomaista treenausta, seuraaminen kytkettynä, maahanmeno, seisominen, seuraaminen hihnatta putkeen, hyvältä näyttää. Tavoitteena siis olisi saada kokeesta se "himoittu" ykkönen. Seuraavaan kokeeseen laitoin ilmottautumisen menemään, koe 10.5. Helsingissä.

Hahaa, herra ilmoitettu agilityyn. Tästä tulee hauskaa, jos vain päästään ryhmään mukaan, vielä ei ole tullut ilmoitusta, aikoivat ilmoittaa joka tapauksessa miten kävi.

TIISTAI 15.4: toko: seuraamisen kontaktiharjoituksia, kokeenomaisesit seuraaminen + maahanmeno + seisominen + iso palkka
KESKIVIIKKO 16.4: toko: seuraamisen kontaktiharjoituksia kotona VÄHÄN, taipparitreeniä, jos damin muistan lenkille
TORSTAI 17.4: toko: lepo, ei yhtään tokoilua
PERJANTAI 18.4: toko: kokeenomaisesti pitkä seuraaminen vapaana + luoksetulo + iso palkka
LAUANTAI 19.4: koe

Oltiin tänään tokoilemassa koirakoulu Lily's:n järkkäämässä möllitokossa. Koe meni hyvin, ja odotteluaikakin sujui tavallista rauhallisemmin, leikkaus on näköjään vaikuttanut. Vieressä oli pari murisevaa koiraa, mutta Q onneksi vain mulkoili ja makoili ;)
 Luoksepäästävyts meni onneksi tavallista sähläämistä paremmin, Q nousi vain seisomaan, kun tuomari tuli, mutta ei onneksi alottanut tavallista "pusurituaaliaan". Paikallamakuu meni hyvin, jäi hyvin käskyllä "jää" paikoilleen ja pysyi sen 2 minuuttia hyvin, vaikka vieressä oleva koira nousi monta kertaa ja haukkui. Yksilösuorituksissa oltiin viimeisessä päässä. Seuraamiset tosiaan meni niin ja näin, seuraamiskuviokin oli joku ihmeellinen siksak... Kontakti onneksi parani loppupäässä. Maahanmenoon olen tyytyväinen, se nimittäin on mennyt harjoitellessakin joskus päin mäntyä :) Seisomisessa taas on moitittavaa. Jotenkin tuntuu, että se on Q:lle niin varma suoritus, ettei hiippaile, mutta ei. Hiipihän se. Luoksetulossa mietin, että kumpaako käskyä käytän, vanhaa "tule" vai uutta, hiukan epävarmaa "sivu". No, jotenkin se "tule" tuli niin automaattisesti, ja ehkä se olikin parempi, kun ei olla tuota sivu-käskyllä tuloa niin paljon harjoiteltu. Hyppy meni myös hyvin, vaikka Q on hyppinyt viimeksi tokoesteen yli UMN:n tokokurssilla. Tästä on hyvä jatkaa virallisiin kisoihin :) Ihanpa tuohon koiraan voi olla tyytyväinen!